Kävimme aamupalalla Bojangels’ nimisessä paikassa. Eipä ollut taas kehumista ja paikasta jäi huono maku suuhun. Kuppi kahvia (kylmää) siihen päälle ja auton rattiin.
Tämä päivä meni käytännössä pelkästään autolla ajaessa ja maisemia katsellessa. Maileja kertyi mittariin reilut 400 kappaletta. Muutama pysähdys tehtiin, mutta ei mitään sen ihmeempää. Kävimme ostelemassa vähän ilotulitteita josko ehditätäisiin jossain vaiheessa niitä räjäyttelemään. Ilotulitteita saa ampua joissain osavaltioissa milloin haluaa kunhan ampuu omilla mailla. Eli just soppeli homma meille :) Katellaan josko sopiva paikka löydetään missä täräytetään 30 dollaria taivaalle.
Aamulla Pasilla ja Karilla oli vähän olotiloja joten aamu meni hissukseen :) Matkaan lähdettiin 11 aikaan ja tavoitteena oli Atlanta. Sinne päästiinkin reilun tunnin ajon jälkeen.
Atlanta on kyllä ihan nätti kaupunki, mutta ei välttämättä paras vierailla sunnuntaina päivällä. Hiljaista oli ja ihmisiä paitsi pummeja ja kerjäläisiä ei juuri näkynyt. Atlantan parhaat päivät olla jo takana päin. Tiet oli ainakin todella huonossa kunnossa. Ajelimme keskustan laitamilla katselemassa miten ihmiset asuvat ison kaupungin varjossa. Kontrasti oli suuri kun vähän väliä korttelit vaihtuivat rikkaiden asunnoista köyhien röttelöihin ja suomen mittapuun mukaan asuin kelvottomiin taloihin.
Karin synttäripäivä alkoi tavalliseen tapaan kovin heikolla aamupalalla. Onneksi Starbucks toi sentään jotain helpotusta energiantarpeeseen päästyämme tien päälle.
Päivä aloiteltiin katselemalla menoa ja meininkiä New Orleansissa. Käytiin French Quarterissa ja Bourbon streetillä. New Orleans on mukava sekoitus uutta ja vanhaa. Kaupungin keskustassa asuu noin puoli miljoonaa asukkia ja keskustan ympärillä reilu miljoona.
Motellin aamiainen oli taas niin lapanen, ettei sillä lähtenyt nälkä. Ajettiin vähän matkaa pois kaupungista ja pysähdyttiin syömään Waffle Houseen. Vohveleita, pekonia, makkaraa, kananmunaa, paahtoleipää ja appelsiinimehua kurkusta alas ja päivä alkoi näyttää jo paljon paremmalta.
Heräsimme aamula Houstonin keskustan laitamila sijaitsevassa Motel 6:ssa. Hinta oli tällä kertaa kohdillaan, $52 verojen kanssa. Harmiksemme Wifi ei toiminut, mutta eihän sitä tuohon hintaan nyt kaikkea voi vaatiakaan :) Aamupalan tarjosi Subway. Jani ja Kari vetivät jotkut perusleivät, joita saa suomesta, mutta Pasi otti Sunrise Flatbreadin eli ”lättäleivän”. Sen väliin tulee kinkkua, pekonia ja kananmunaa. Sillä lähti päivä hyvin käyntiin.
Aamulla oli taas se vakio pulma, jonka aiheuttaa motellien olematon aamiainen, ”nyt on nälkä mistä sais ruokaa?” Ei ollut motellin likellä mitään mielenkiintoista paikkaa, joten mentiin mäkkäriin. Pasi ja Jani tylsäili ja ottivat jo tutuksi tulleen breakfast platterin. Kari päätti kokeilla miltä tacot maistuu heti aamutuimaan. Eihän ne nyt mitenkään erikoisilta maistunut, mutta nälkä siirtyi kuitenkin.
Päivä lähti liikkeelle reissulla pyykinpesukoineille. Hienoisesti tuoksahtavien t-paitojen pyöriessä pyykkikoneessa aika käytettiin hyödyksi pesemällä myös auto. Paikanpäällä meiltä tiedusteltiin halutaanko pestä auto itse vai käyttää automaattia. Luonnollisesti automaatti oli se houkuttelevampi vaihtoehto (pesusta riippuen hinta $6-9). Yllätys oli kuitenkin melkoisen suuri, koska ajettuamme ”automaattiin”, saapui auton ympärille nuorehko kaveri suuren harjan kanssa. Kone hoiti veden ruiskutuksen auton päälle, mutta pesun suorittikin tämä veikko harjansa kanssa. Lopputulos on kuitenkin pääasia ja reissu jatkuukin nyt kiiltävällä kaaralla.
Yritettiin herätä taas vähän aikasemmin aamulla, mutta tällä kertaa teki aikavyöhykkeet meille tempun. Täällä New Mexicossa kello on tuntia enempi kuin aikasemmin. Käytiin mussuttamassa taas hotellin aamiainen, joka oli samaa kaliiberia kuin aikasemmatkin lämpimät aamiaiset. Paahtoleipää, vohveleita, muroja, kahvia, mehua, munia ja jotain hämäriä lihatankoja. Ihan se oli ok, ei auta valittaminen.
Phoenixissa saatiin hotellilla syötyä amerikkalaisen mittapuun mukaan kohtalaisen hyvä aamupala. Hotellien lämpimät aamupalat on huonoja siihen verrattuna mihin on suomessa tottunut. Kyllä sillä nälkä lähtee, mutta aika tylsäksi ne käy.
