Päivä aloiteltiin katselemalla menoa ja meininkiä New Orleansissa. Käytiin French Quarterissa ja Bourbon streetillä. New Orleans on mukava sekoitus uutta ja vanhaa. Kaupungin keskustassa asuu noin puoli miljoonaa asukkia ja keskustan ympärillä reilu miljoona.
Kaikki kirjoittajan Kari artikkelit
Kalliaattori ja rotkotiili (Day 21)
Motellin aamiainen oli taas niin lapanen, ettei sillä lähtenyt nälkä. Ajettiin vähän matkaa pois kaupungista ja pysähdyttiin syömään Waffle Houseen. Vohveleita, pekonia, makkaraa, kananmunaa, paahtoleipää ja appelsiinimehua kurkusta alas ja päivä alkoi näyttää jo paljon paremmalta.
NASA Space Center (Day 20)
Heräsimme aamula Houstonin keskustan laitamila sijaitsevassa Motel 6:ssa. Hinta oli tällä kertaa kohdillaan, $52 verojen kanssa. Harmiksemme Wifi ei toiminut, mutta eihän sitä tuohon hintaan nyt kaikkea voi vaatiakaan :) Aamupalan tarjosi Subway. Jani ja Kari vetivät jotkut perusleivät, joita saa suomesta, mutta Pasi otti Sunrise Flatbreadin eli ”lättäleivän”. Sen väliin tulee kinkkua, pekonia ja kananmunaa. Sillä lähti päivä hyvin käyntiin.
Texas beibe (Day 19)
Aamulla oli taas se vakio pulma, jonka aiheuttaa motellien olematon aamiainen, ”nyt on nälkä mistä sais ruokaa?” Ei ollut motellin likellä mitään mielenkiintoista paikkaa, joten mentiin mäkkäriin. Pasi ja Jani tylsäili ja ottivat jo tutuksi tulleen breakfast platterin. Kari päätti kokeilla miltä tacot maistuu heti aamutuimaan. Eihän ne nyt mitenkään erikoisilta maistunut, mutta nälkä siirtyi kuitenkin.
Ufoja ja öljyntuontantoa (Day 18)
Päivä lähti liikkeelle reissulla pyykinpesukoineille. Hienoisesti tuoksahtavien t-paitojen pyöriessä pyykkikoneessa aika käytettiin hyödyksi pesemällä myös auto. Paikanpäällä meiltä tiedusteltiin halutaanko pestä auto itse vai käyttää automaattia. Luonnollisesti automaatti oli se houkuttelevampi vaihtoehto (pesusta riippuen hinta $6-9). Yllätys oli kuitenkin melkoisen suuri, koska ajettuamme ”automaattiin”, saapui auton ympärille nuorehko kaveri suuren harjan kanssa. Kone hoiti veden ruiskutuksen auton päälle, mutta pesun suorittikin tämä veikko harjansa kanssa. Lopputulos on kuitenkin pääasia ja reissu jatkuukin nyt kiiltävällä kaaralla.
Motorway to Roswell (Day 17)
Yritettiin herätä taas vähän aikasemmin aamulla, mutta tällä kertaa teki aikavyöhykkeet meille tempun. Täällä New Mexicossa kello on tuntia enempi kuin aikasemmin. Käytiin mussuttamassa taas hotellin aamiainen, joka oli samaa kaliiberia kuin aikasemmatkin lämpimät aamiaiset. Paahtoleipää, vohveleita, muroja, kahvia, mehua, munia ja jotain hämäriä lihatankoja. Ihan se oli ok, ei auta valittaminen.
Kulkuvälineitä (Day 16)
Phoenixissa saatiin hotellilla syötyä amerikkalaisen mittapuun mukaan kohtalaisen hyvä aamupala. Hotellien lämpimät aamupalat on huonoja siihen verrattuna mihin on suomessa tottunut. Kyllä sillä nälkä lähtee, mutta aika tylsäksi ne käy.
Sinne ja tänne (Day 15)
Aamu startattiin hyvissä ajoin ja tarkoitus oli nähdä yhtä sun toista ja päätyä Phoenixiin. Osittain tämä onnistuikin. Ensimmäisenä kuitenkin käytiin syömässä ”perinteiset” aamupalat Flagstaffissa. Kari otti Breakfast burriton, Pasi söi Huevos Rancherosin chorizo makkaralla ja Jani otti paahtoleipää, papuja ja pekonia (missä se mielikuvitus ja seikkailu halu piilee? ;)
Melko iso kanjoni (Day 14)
Tämä päivä meni ihmetellessä Grand Canyonia kahdella ja puolella silmäparilla. Matkan varrella ajettiin myös pätkä Route 66:sta. Kuoppanen kinttupolku LOL. Grand Canyonilla näköalapaikkoja oli monta matkan varrella ja hiljaa edettiin. Kävimme South Rim:llä Grand Canyon National Parkissa jonne sisäänpääsy on $25 ja sillä saa ajella asfaltoiduilla teillä todella likellä itse kanjonia. Järettömän kokonen ja hienon näkönen paikka.
13 päivä, epäonnen päivä (Day 13)
Päivä lähti käyntiin hieman tavanomaista hitaammin kahden matkalaisen venähtäneen illanvietin johdosta. Kasino kierroksilta ei käteen jäänyt mitään, mutta toisaalta ei sinne montaa kymmentä dollaria mennytkään. Kun olotilat alkoi vihdoin aamulla (päivällä) helpottamaan, lähdettiin jatkamaan matkaa. Tien päälle päästyämme suuntasimme kohti Boulder Cityn lentokenttää joka on noin 20 mailin päässä Las Vegasista. Pasin oli tarkoitus hypätä ulos täysin toimivasta lentokoneesta muutaman tuhannen metrin korkeudessa ja $200 hintaan saisi kauapanpäälle vielä laskuvarjon. Mainoksista poiketen paikalla olisi pitänyt olla jo aamu kahdeksalta, joten hyppy jäi tällä kertaa sitten suorittamatta.