Terveisiä Oulusta! 17 päivää ja 8754 kilometriä pitkä reissu päättyi muutama päivä sitten. Oli mukavaa olla reissussa, mutta on myös ihan kiva olla taas kotona :) Tässä on se luvattu postaus randomeista asioista, jotka tuli mieleen:
Jatka lukemista Dagen efter: Ranskalaiset viivat →

Aamulla otettiin rauhalliset herätykset (Annika heräs ennen minua ja jätti oman herätyskellon huutamaan huoneeseen niin, että meikämalamuutti ei voinu nukkua). Aamiaisella oli oikein pöytiin ohjaus ja oli kyllä muutenki ihan pro aamiainen. Ensimmäinen paikka missä sai pekonia! Oli sitten taas ne peruspullat ja roissantit jne. Paras aamiainen tällä reissulla ja reissun toiseksi paras hotelli muutenkin.
Jatka lukemista Dage 15: Tapahtumien täyteinen päivä →

Eilen käytiin vielä ilta-ajelulla Hannoverissa ja siinä samalla metsästettiin iltapalaa. Pelkkä pieni palanen se ei ollut, vaan käytiin Döner Kingistä hakemassa kebabit. Annika söi nautakebabia ja Karbanjo söi kanaversion. Oli hyvä, mutta ei mitään mistä viittis mihinkään matkustelublogiin kirjoitella.
Jatka lukemista Tag 14: Hampuri oli vieläkin ruuhkainen →

Viime yön hotelli oli kyllä viis kautta viis! Tai no, ei ihan täydet viis kautta viis, sillä pari epäkohtaa havaittiin. Tyynyt oli älyttömän littanoita ja leveitä, ne olis pitäny taitella kolmin kerroin, että olis saanu normityynyn. Toinen puute huoneessa oli se, että sieltä puuttui semmonen isompi roskis.
Jatka lukemista Tag 13: Wurstia →

Meillä oli majapaikassa maailman kovin leppäkerttu kaverina. Lähti älyttömän iso ääni, kun se törmäili täysiä seiniin ja kattoon. Annika teki humaanin ratkaisun, ja sullo sen pahvimukiin, ja päästi vapauteen. Jos oltais mietitty pitemmälle, oltaisiin voitu ottaa se meidän aamupalaksi, koska hotellin aamiaista me ei otettu.
Jatka lukemista Tag 12: Fobbakuumotus part. II →

Herätyskello soi aamulla kahdeksan jälkeen ja siitä aamutoimien kautta aamiaiselle. Tuli sitten todistettua minkälainen sofisticado sitä on, kun mentiin muina mandoliineina vaan ensimmäiseen vapaaseen pöytään istumaan. Siihen kärrättiin itelle syötävät ja tilattiin tiskiltä kahvit. Sieltä kun se Lorenzo kuljetti meille kahveja, niin alko älytön säätö. Meille oli varattu oma pöytä terassilta ja kovalla tohinalla se siirteli kaikki tavarat sieltä tähän meidän uuteen pöytään. Lopuksi vaan Ciao Tutti anteeksipyynnöksi meiltä ja ei muuta kuin autolle ja pois.
Jatka lukemista Giorno 10: Missä maassa me ollaan? →

Herättiin jo poikkeuksellisesti seitsemän aikaan, kun oli tarkoitus keretä heti aamusta pesemään pyykkiä. Majapaikasta noin 10 kilometrin päästä löydettiin just sopiva kolikkopesula. 8e maksoi 12kg kone ja 4 pyöräytystä kuivurissa oli yhteensä 8e. Bonuksena pesulan vieressä oli pieni kahvila, josta saatiin reissun tähän mennessä paras patonki. Syötiin siinä sitten aamupalaa samalla kun koneet jynssäs Garbon kalsareita kuin ydinjätettä.
Jatka lukemista Journée 9: Golfhousut jäi kotiin →

Ihan kärkeen pitää kertoa jännä juttu, kun eilen ei muistettu. Kun ylitimme Saksan ja Alankomaiden rajan, kohdattiin tämän reissun ensimmäinen fobbakuumotuskin. Puskista lähti poliisiauto perään ja ajoi meidän eteen. Takalasissa vilkkui teksti ”Police, follow me”. Mietittiin, että kyllä meidän Grandland ois tommosen kuppasen Volvon voittanu, mutta päätettiin loppujaan kurvata poliisin kanssa levähdyspaikalle. Pysäyttämisen syy oli se, että kuulemma niin harvoin näkyy suomalaisia autoja täälläpäin, niin piti tulla jututtaan mikä homma ja mihin ollaan menossa. Mukava nuori poliisi ja puhui kyllä moitteetonta englantia. 5/5, would recommend.
Jatka lukemista Journée 6: Jäätävä villipossu →