Journée 7: Ratatata pam!

Heräsimme aamulla vähän ennen kahdeksaa ja nopeat aamutoimitukset, jotta päästään aamupalalle. Ajelimme naapuripitäjään, jossa kultaiset kaaret jo odottelivat meitä. Pannukakkua, munapekonimuffinsia, espressoa ja omenamehua, mitä muuta ensimmäisen maailmansodan taistelujen tutkija kaipaa?

Kun täällä suunnilla ollaan, niin pitihän se mennä jokin legendaarinen sotatanner tarkistamaan. Battlefield 1 -pelistäkin tuttu Fort De Vaux vaikutti kaikista mielenkiintoisimmalta, joten navigoimme itsemme sinne. Matkalla näkyi kyllä monenlaista muutakin sotaan liittyvää, kuten muistomerkkejä, poteroita, patsaita ja bunkkereita.

Päästiin perille Fort De Vauxille näppärästi ja minun ensimmäinen reaktio oli, että on se aika pieni. Toki sodassa siitä tuhoutui osia ja on sitä ajan hammaskin syönyt (rakennettu jo 1880-luvulla), mutta jotenkin odottelin, että se olisi ollut isompi. Linnoituksen miljöö oli erikoisen kumpuileva ja kuoppainen. Sisäänpääsy maksoi 4e, ja rahalla sai joko paperilapun ohjeeksi tai sitten olisi voinut ottaa kuulokkeet ja niiden kautta olisi kuullut paikan historiasta.

Koska Karbonaara on vanha Battlefield 1 -veteraani, heitettiin paperit ja multimediat roskiin ja annettiin itse legendan kertoa kaikki hyvät kämppäyskulmat ja mistä on hyvä suorittaa kranuspammia (tietekonepelijargonia). Vajaa tunti meni kun pyörittiin linnakkeessa. Ihan mielenkiintoinen paikka ja suosittelen kyllä, jos yhtään tuommoinen sotahistoria kiinnostaa.

Tuolla linnoituksessa oli muuten sisällä lepakoita! Karponaara ei meinannut ensiksi uskoa Annikaa, joka säikkyi lepakoita, ja väitti niitä vaan linnuiksi. Sisääntuloaulassa oli kuitenkin kyltti, että joo, on ne lepakoita mitkä täällä kävijöitä säikyttelee :D No okei, oli siellä lintujaki. Hieman ahdisti moiset, tuolla kun oli välillä niin matala katto ja kapeat käytävät, ettei niitä olis kovin näppärästi pakoon päässyt, jos oisivat päättäneet hyökätä.

Sotapöhinän jälkeen päätettiin käydä valloittamassa uusi maa, eli Luxemburg. Siitä ei nyt ihan älyttömästi ole mitä kertoa. Itse pääkaupunki oli siisti (eli puhdas), paljon näkyi kalliita liikkeitä ja ihmisiä. Vaikea antaa mitään syväluotaavaa analyysia tällä otannalla. Emme jää kaipaamaan.

Luxemburgissa otettiin kartta kätöseen ja mietittiin, mihin meidän tie vie seuraavaksi. Sveitsihän tuossa kuumottelisi vieressä ja viimeksi kun siellä käytiin, jäi Geneve (kaupunki, ei se järvi) tsekkaamatta. Taidetaan tehdä korjaus tuohon ja käydään sitä katsomassa.

Ajeltiin kuitenki vielä tänne Ranskan puolelle yöksi, kun halvalla löyty hotelli. Ja aina, kun sen halvalla löytää, niin paskaanhan sitä kätensä upottaa (no ei aina). Wifi on ihan onneton, kämppä on 16. kerroksessa ja hissiä ei ole (no joo, ei ole kuin 3. kerros, mutta tuntu se illan päätteksi kun 8 kassia raahaa ylös, että kuuhunko tässä pitää mennä). Parkkipaikkakin oli pirun kaukana hotellilta. Noh, ei tää nyt enää niin pahalta tunnu kun on kylmä kaleksi kourassa ja blogi naputeltu valmiiksi. Odeurs de sueur, vai miten ne sanoo täällä päin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.