Tag 12: Fobbakuumotus part. II

Meillä oli majapaikassa maailman kovin leppäkerttu kaverina. Lähti älyttömän iso ääni, kun se törmäili täysiä seiniin ja kattoon. Annika teki humaanin ratkaisun, ja sullo sen pahvimukiin, ja päästi vapauteen. Jos oltais mietitty pitemmälle, oltaisiin voitu ottaa se meidän aamupalaksi, koska hotellin aamiaista me ei otettu.

Kartsa laitto taas folkke-moodin päälle ja etsi todella hyvän kahvilan, mistä saatiin aamiaista. Oli vehnästä, leikkeleitä, paistettua munaa ja pekonia, kahvia, mehua ja pretzeleitä. Kaikki oli kyllä tuoretta ja hyvää.

Oli tarkoitus käydä tsekkaamassa muutamat liikkeet Stuttgartin hoodeilta, ja ekana mentiin johonkin kirpputoriin kaupungin laitamilla. Parkkipaikkaa ei löytynyt ihan vierestä, joten Garbonaatti jätti Annikan oven eteen ja lähti etsimään syrjemmältä. Pari kierrosta ympäriinsä ja löytyi sopiva paikka. Auto parkkiin ja kirpparille… Paitsi että just ku Karviitsio ois ollu pelipaikoilla, niin Annika loikki gasellin tavoin liikkeestä ulos ja sanoi, ettei siellä ole mitään, lähdetään pois.

Seuraavaksi Annika oli löytänyt jonkun mielenkiintoisen vaateliikkeen keskeltä Stuttgartia. Alko oleen jo vähän isomman pitäjän meininkiä ja liikennesäännöt oli vähän sekavat. Parkkipaikka löytyi kuitenkin just eikä melkein pelipaikoilta. Garbonia ei kiinnostanut (ihme) naisten vaatteet, niin se jäi päällikkönä autolle. Ehkä hyvä niin. Annika ehti olla pois pari minuuttia, kun polkupyöräpoliisi tuli haastattelemaan. Kuulemma meiltä puuttui tarra, joka oikeuttaa ajamaan isompien kaupunkien keskustoissa (Umweltplakette). Sakko on kuulemma 180e. Lisäksi meidän auto oli laittomalla parkkipaikalla ja siitäkin pitäisi sakko kirjoitaa. No vanha runokurkku ja supliikkisetä Kardippio sai poliisin hypnotisoitua ja se lupas unohtaa kaikki sakot, jos lähden välittömästi ostamaan puuttuvan tarran. Muutama kortteli autolla ympäri, Annika kyytiin ja ei muuta kuin tarran ostoon. Niitä tarroja saa ostaa kaikista autokorjaamoista, mutta meille ei mikä tahansa kelpaa, niin mentiin sitten Opelin liikkeeseen. Sanottiin asiamme, äijä hakkas tietokonetta 20 minuuttia ja tarra saatiin, 7.60e.

Kello alkoi olemaan kahden huiteilla, niin päätettiin katsoa jo seuraavan yön majapaikka. Tehtiin aikamoinen löytö Würzburgista. 49e ihan uusi hotelli, joka toimii Omenahotelli-tyylillä. Ei siis minkäänlaista resepsuunia tai mitään, koodi oveen ja sisään huoneeseen vaan. 22 neliötä, hyvä sänky, jääkaappi, hyvä suihku jne. Täydellistä.

Matkalla googleteltiin, löytyykö matkan varrelta mitään mielenkiintoista nähtävää, ja löytyihän sieltä! Pikkunen söpö kyläpahanen, Abstatt, josta löytyi pitkin kyliä isoja kissapatsaita, jotka oli kaikki maalattu eri tyyliin. Oli kyllä veikeitä, eikä varmasti ees bongattu niitä kaikkia! (Joo, Annikalla on jo meidän kissaa kauhia ikävä.)

Käytiin vielä syömässä täällä Würzburgissa. Ollaan tarpeeksi vehnästä syöty, joten haluttiin perinteistä saksalaista ruokaa. Gasthaus zum Adler oli meidän valinta ja ei ollenkaan huono sellainen. Siellä oli Schnitzel-maanantai ja Annika otti schnitzelin ja Karppa söi loput farmin eläimet (3 eri ”pihviä” ja makkara, paistetut potut ja sipulit). Oli kyllä ihan 5/5 ruoka. Ravintolassa oli mukava maalaistalotunnelma. Voi kyllä suositella, kun tämä Würzburg on niin kuuma matkailukohde, että kaikkihan täällä käy alvariinsa? Ai niin, ja cokiksen ja yhden ison oluen kanssa, ruoat maksoi vain 32e!

Ruuan jälkeen käytiin vielä pyörimässä kaupungin keskustassa, joen varrelta löytyi mm. iso linna, paljon porukkaa ja monia juottoloita, jotka me tällä kertaa nössöinä jätettiin välistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.