Eilen käytiin vielä ilta-ajelulla Hannoverissa ja siinä samalla metsästettiin iltapalaa. Pelkkä pieni palanen se ei ollut, vaan käytiin Döner Kingistä hakemassa kebabit. Annika söi nautakebabia ja Karbanjo söi kanaversion. Oli hyvä, mutta ei mitään mistä viittis mihinkään matkustelublogiin kirjoitella.
Herättiin jo heti seitsemän jälkeen meidän business-hotellista ja tällä kertaa ehdittiin aamiaiselle. Oli kyllä oikein hyvä aamiainen. Poikkeuksellisesti oli tarjolla lämmintäkin ruokaa perus sämpylöiden ja roissanttien kylkeen. Näillä jaksoi lähtä kohti seuraavia kohteita.
Mentiin ekana tsekkaamaan Hannoverin laitamilla oleva taidevälinekauppa Boesner. Pienehkö, noin 3600m², kauppa sieltä löydettiinkin. Ei me jaksettu koko liikettä kiertää, mutta kyllä me sieltä jotain sentään ostettiinkin. Mitä äkkiseltään hintoja vertailin, niin oli kyllä suhteellisen edukaskin. Oli kyllä hieno liike jos yhtään maalaaminen, piirtäminen, askartelu tai vastaava kiinnostaa (ja hyvästä englanninkielestä kassalla plussaa).
Seuraava kohde oli Salaisen agentin suosittelema kaupunki, 69 000 asukkaan Celle. Kaupunki on perustettu joskus pari päivää Jeesuksen syntymän jälkeen ja siellä on tolkuton määrä ristikkorakenteisia taloja. Niitä siinä hetki ihasteltiin 40 000 turistin kanssa ja todettiin, että me (turistit) ollaan pilattu tämäkin paikka ja jatkettiin matkaa.
Seuraavaksi kävästiin Lidl/Aldi-kopiossa (vai kuka näistä nyt ketä kopioi) Pennyssä ostamassa lounastarvikkeita ja katseltiin muutenkin tarjontaa. Muistaako ihmiset vielä kun Lidl tuli Suomeen, niin niillä oli ne maailman paskimmat kassat, jossa se tavaran pakkausalue oli tyyliin postimerkin kokoinen ja välitön tuijotus ja kettuilu jos et saa tavaroita survottua samalla tahdilla kassiin kuin se 19-vuotias ylitärkeän näköinen opiskelijapoika niitä piippaa? No sama meininki on edelleen täällä. Saatiin vähän pitkiä katseita ja huokauksia, kun erehdyttiin ostamaan yli 5 tuotetta.
Ajeltiin pienempiä teitä kohti Hampuria ja tehtiin random pysähdyksiä siellä täällä. Välillä eksyttiin jonnekin armeijan alueelle, jossa oli tankkien harjoitusrata ja kuvaaminen kielletty. Yhtään kuvaa ei otettu. Ei yhtään. Oli siellä jotain NATO-meininkejäkin, vaan ei vielä niihin viititty sekaantua, kun ei jäseniä olla. Eivät myöskään antaneet meille panssarivaunua koeajolle :(
Matkalla tuli vastaan myös yksi keskitysleiri. Onhan niitä täällä ollut kyllä aikoinaan tosi monia, mutta tämä tuli kyllä vastaan täytenä yllätyksenä pienemmän tien varrella. Belsen-Bergenin keskitysleiri on tunnettu siitä, että Anne Frank on kuollut ja haudattu sinne. Yli 33-asteen helteet rajoittavat aika reilusti intoa kierrellä tätä leiriä. Annika toki yritti löytää tuon haudan, mutta ikävästi lähti suuntavaistottomana väärälle puolelle keskitysleiriä pyörimään. Tuo keskitysleiri oli kyllä valtavan kokoinen, mutta koska britit polttivat koko alueen vuonna 1945 vankien vapautettamisen jälkeen sairauksien leviämisen pelossa, oli vaikea hahmottaa koko leirin laajuutta ja kamaluutta.
Täällä Hampurin likellä on jotku kansantanhut vai oliko ne maailman suurimmat metallifestarit (Wacken Open Air) alkamassa torstaina ja hotellit on kummasti nostanu hintoja. Mekin jouduttiin maksamaan 109e tästä Hampurin laidalla olevasta hotellista. Ihan laadukkaan olonen paikka tämä on, huonekin on isoin tällä reissulla ja sänky (ehkä) reissun paras. Iltapalaksi tänne sai tilata läheisestä ravintolasta ruokaa, joten syötiin pizzaa ja pastaa. Ihan ookoo. Lisäksi olut on kylmää ja niillä on sitä niin paljon, että myyvät meillekin. Eipä tässä tähän hätään sen ihmeempiä kuin Da kann ein Opel-Besitzer leicht lächeln.
