Tag 13: Wurstia

Viime yön hotelli oli kyllä viis kautta viis! Tai no, ei ihan täydet viis kautta viis, sillä pari epäkohtaa havaittiin. Tyynyt oli älyttömän littanoita ja leveitä, ne olis pitäny taitella kolmin kerroin, että olis saanu normityynyn. Toinen puute huoneessa oli se, että sieltä puuttui semmonen isompi roskis.

Aamu lähti käyntiin vierailulla lähimpään Logo-nimiseen erikoisliikkeeseen, jossa myytiin alkoholia. Liike oli noin kolme kertaa normi-Alkon kokoinen, mutta eniten siellä oli tarjolla erilaisia oluita. Ei ostettu mitään, koska elämme Herran pelossa.

Seuraavaksi viereiseen Lidliin. Tehtiin vihdoin se, mitä ollaan jo pitkään aiottu, eli ostettiin kunnolla juomavettä mukaan, niin ei tarvii enää irvistellä huoltoasemien kolmen euron vesipulloille. Joo, ei olla vielä päästy tämän asian yli. Lidlissä oli vain yksi kassa auki ja tosi pitkä jono. Kohta kuulutettiin selvällä saksalla, että avataan toinen kassa. Me oltiin silleen siinä, että päästään tuolle uudelle kassalle ekana. Mitäpä vielä, noin 70-vuotias pappa nuortui salamana 40 vuotta ja paino tuplawee pohjassa meidän ohi. Hyvä ettei alle jääty. Sitten se alkoi lappaan omia ostoksiaan hihnalle ja katso meitä vielä silleen ”das ist es, was euch finnische Touristen gebracht hat”.

Karpatsovits löysi jälleen kerran ihan huipun majapaikan huokeaan hintaan (69e), tällä kertaa Hannoverista. Tässä on vieressä kohtuullisen iso messuhalli, ja kohtuullisen iso on tämä kaupunkikin. Matkalla pysähdeltiin, kun siltä sattui tuntumaan. Tänään ajettiin 50-50 ja matka etenee täällä aika nopeasti, kun tuntuu, että joka paikkaan vie moottoritie. Ihan sama vaikka laitat navigaattoriin jonku hikisen nakkikioskin alle kilometrin päässä, niin moottoritie sinne menee.

Yhdestä pikkukylästä löydettiin pieni kioski, jossa myytiin currywurstia, jota Karmaggara halusi päästä syömään tällä reissulla. Ei siellä tiskillä mitään englantia puhuttu, mutta kyllä sitä nyt joka juntti osaa yhden currywurstin tilata. Saatiin annokset, joihin kuului sämpylä ja paloiteltu currywursti semitulisessa tomaattikastikkeessa. Oli tosi hyvä kyllä, neljä euroa maksoi laaki. Oli selvästi kovassa suosiossa tuo kioski, kun koko ajan siihen lappas porukkaa syömään.

Illalla olis tarkoitus käydä vielä etsimässä jotain iltapalaa ja tutkia tätäkin kaupunkia. Sherlockit on saattaneet jo huomata, että kotiapäin tässä ollaan jo pikkuhiljaa valumassa, mutta mikään kiire meillä ei ole. Vielä riittää siis ihmeteltävää joiksikin päiviksi, vaikka päivissä onkin jo laskut sekaisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.