Käytiin eilen illalla vielä syömässä. Yritettiin mennä kehuttuun currywursti mestaan, vaan siellä oli vastassa paikallinen wurstimafia. Ei uskaltanu mennä sisään kun oli sen verran tuiman näköstä mafioosoa vastassa. Koju sijaitsi jonkun strippibaarin vieressä. Mentiin sitte Akropolis -nimiseen ravintolaan, josta Garbo osti (valtavasta kielimuurista huolimatta) Gyros-rollon ja Annika Souvlakin. Rulla (vai putki, pötkö…) oli kyllä tosi hyvä. Kanakebabia, hapankaalta, juustoa ja jotain jogurttia tosi hyvän makuisen ”leivän” väliin käärittynä. Annikan Souvlaki riisillä oli kans maistuva kokonaisuus. Oluen ja cokiksen kanssa tasan 20e.
Jatka lukemista Dag 5: Kip tarkoittaa hollanniksi kanaa
Kaikki kirjoittajan Kari artikkelit
Tag 4: Hampuri on p**ka maa
Taas reippaat 8 tunnin yöunet, vaikka heti kahdeksan jälkeen herättiinkin. Reissussa nukkuu näköjään paljon paremmin kuin kotona. Edellisyön nukkumapaikka oli joku random sporttihotelli Koldingissa, jossa huone maksoi 80e. Aamiaista ei meidän budjettihotellissa ollut, joten lähdimme metsästämään smørrebrødia ja kahvia.
Jatka lukemista Tag 4: Hampuri on p**ka maa
Dagen 3: Vehnäisen perässä
Heräsimme 8 tunnin, kyllä 8 tunnin, nukkumisen jälkeen erittäin virkeinä harmittavan harmaaseen päivään. Yövyimme Place Lund -nimisessä hotellissa (110e sisältäen aamiaisen + 10e parkkeeraus), joka oli ihan perussiisti. Aamiainen oli perus: leipää, leikkelettä, mysliä, muroja ja vohveleita -tyyppinen.
Jatka lukemista Dagen 3: Vehnäisen perässä
Dag 2: SEO:n vessa sai kilpailijan
Laivan keinuessa nukutti mukavasti. Tai siis Kardaania ei nukuttanut, Annikan ei tarvinnu unta houkutella. Laivan wifi oli aivan lapanen, joten siinä varmaan syy miksi tuli mentyä ajoissa nukkumaan… Hytti oli ihan ok, hieman aikansa elänyt, mutta sijainti top notch; autolle ei ollu matkaa kuin muutama askel plus portaat.
Jatka lukemista Dag 2: SEO:n vessa sai kilpailijan
Päivä 1: Merellistä diskokokemusta hakemassa
Tästä se lähtee. Reissun eka pätkä on se legendaarisin, Oulusta Turkuun. Voisi melkein jättää loppureissun tekemättä, oli nimittäin niin silmänmuotoiset maisemat.
Jatka lukemista Päivä 1: Merellistä diskokokemusta hakemassa
Hölliikö reissublogi? Kohta taas tarjolla!
Taas on se aika vuodesta, kun meidän pitää lähteä reissuun, jotta blogimme tuhannet ja taas tuhannet lukijat saavat kontenttia elämiinsä. Tämä ei ole mikään Tjäreborgin valmiiksi pureskeltu pakettimatka, koska mitään suurempia suunnitelmia ei ole tehty, eikä tulla tekemäänkään. Pääpiirteittään voi vaan sanoa, että lähdemme omalla autolla kiertämään Keski-Eurooppa niin kuin Suomen mäkimiehet vuosina 1986–1987 konsanaan.
Jatka lukemista Hölliikö reissublogi? Kohta taas tarjolla!
Päivä 10 – Paluu lähtöruutuun
Me ollaan kotona! Takana on kymmenen päivää ja 5707 kilometriä, joista viimeiset reilu tuhat ajettiin (Karpovaara ajoi) noin neljässätoista tunnissa. On muuten outoa, kun ei tarvii enää miettiä, missä nukutaan ensi yö ja mitä reittiä sinne mennään.
Jatka lukemista Päivä 10 – Paluu lähtöruutuun
Päivä 9 – Vain mäkimies voi tietää sen
Herättiin huonosti nukutun yön jälkeen kohtalaiselle aamiaiselle. Ei ollut mitään muuta lämmintä tarjolla kuin keitettyjä kananmunia, joista ei saanut kuorta irti kuin 143 659 palasena. Miten voi kananmunan edes keittää niin ettei kuori lähde enää irti?
Jatka lukemista Päivä 9 – Vain mäkimies voi tietää sen
Päivä 8 – Moottoritie on haalea
Majapaikan aamiainen oli epic fail. Leivät (joissa kaikissa oli pirusti jyviä, Kardashian ei arvosta jyviä) loppui kesken, ja sopivia astioita sai etsiä. Työhönsä kyllästynyt tarjoilija ei kovin nopeasti täytellyt loppuneita ruokia, ja kaikkea sai odotella. Muutenkin nälkäiset aamupalan syöjät sai poukkoilla ympäriinsä, kun tarjottavat oli epäloogisessa järjestyksessä. Miten voi sellaisen sujuvasti toimivan aamiaislinjaston väsääminen olla niin pirun vaikeaa? Eka kerta tällä reissulla, kun aamiaisella jäi nälkä.
Jatka lukemista Päivä 8 – Moottoritie on haalea
Päivä 7 – Voi kuinka väärässä olimmekaan!
En aio kirjottaa tänään siitä, mihin aikaan herättiin ja mitä syötiin. Aamun eka pysäkki oli viereinen kauppa ja apteekki, josta Annika haki silmiinsä kostuketta silmätippojen muodossa. Se ei oo kai muistanu räpytellä silmiä koko viikkona vuoria tuijotellessaan, joten ne on koko ajan melkein yhtä kuivat kuin Karidosin aamupalaleipä (ja herättiin 8 aikaan).
Jatka lukemista Päivä 7 – Voi kuinka väärässä olimmekaan!