Journée 6: Jäätävä villipossu

Ihan kärkeen pitää kertoa jännä juttu, kun eilen ei muistettu. Kun ylitimme Saksan ja Alankomaiden rajan, kohdattiin tämän reissun ensimmäinen fobbakuumotuskin. Puskista lähti poliisiauto perään ja ajoi meidän eteen. Takalasissa vilkkui teksti ”Police, follow me”. Mietittiin, että kyllä meidän Grandland ois tommosen kuppasen Volvon voittanu, mutta päätettiin loppujaan kurvata poliisin kanssa levähdyspaikalle. Pysäyttämisen syy oli se, että kuulemma niin harvoin näkyy suomalaisia autoja täälläpäin, niin piti tulla jututtaan mikä homma ja mihin ollaan menossa. Mukava nuori poliisi ja puhui kyllä moitteetonta englantia. 5/5, would recommend.

Eilisen majapaikka oli myös ihan jees. Syötiin siinä baarin puolella iltapalaa (pizzaa ja hampurilaista) ja Kartsa sai eteensä niin ison lautasen ranskalaisia, ettei elläissään oo nähäny! Aamupalanki ne meille tarjos, muttei siitä sen. Hotellissa ja siinä baarissa oli kyllä mukavan kodikas tunnelma, karapelaajat huikkaili bon apetiitteja ja sen semmosia. Kuulemma biljardin pelaajat on aina mukavia, onkohan näin?

Aamun eka etappi oli kylä Baarle-Hertog/Baarle-Nassau Belgian puolella. Kylän erikoisuus on se, että se sisältää lukuisia (22) erikokoisia alueita, eksklaaveja, jotka kuuluu Alankomaille. Rajat menevät ”miten sattuu” keskeltä taloja ja esimerkiksi ravintolassa saattaa olla toinen puoli pöydästä Alankomaiden ja toinen Belgian puolella. Näitä alueita oli merkattu sinne tänne maahan maalatuilla ja kivistä tehdyillä rakseilla.

Sen jälkeen moottoritie oli taas kuuma. Jossain vaiheessa iski nälkäkiukku, ja ei meinattu millään löytää auki olevaa ravintolaa, johon olis päässy näppärästi autolla. Onneksi Karbitsion haukansilmät bongas PizzaHutin, josta ne myi meille lätyn seitsemän euron hintaan. Tämä kaenkky syötiin sitten samalla ihaillen Waterloon taistelun muistomerkkiä, joka oli semmonen iso leijonapatsas nelkyt metriä korkean mäen päällä.

Sitten paineltiinki Ranskan puolelle. Tänne päin on suunnitelmia huomiseksi, mutta niistä lisää tuonnempana…
Käytiin ihmettelemässä maailman suurinta villisikaa, ja sitten alkoikin huolestuttamaan, kun ei ollut vielä yöpaikka tiedossa. Löydettiin kuitenkin majapaikka keskeltä peltoja pienestä kylästä sopuhintaan. Koska ollaan Ranskassa, ei täällä luonnollisesti yleensä pärjää englannilla. Niin kävi nytkin. Majapaikan emäntä vuokraa ilmeisesti omaa asuntoaan, jossa nyt tämä yö ollaan. Saatiin sisäänkirjautumiset hoidettua google translaten ja elekielen avulla. Vessan kun vetäsee, niin koko kylä herää kun semmonen putkien ja pumppujen fanfaari pärähtää ilmoille. 60e yö.

Illalla ajeltiin vielä kauppaan noin kahdenkymmenen kilsan päähän. Toki ennen kauppaan ajelua vietettiin vartti rattoisasti yrittäen saada majapaikan ulko-ovea lukkoon. Ei varmaan MacGyverkaan olisi siinä onnistunut, mutta KariGyver onnistui, ja päästiin kylille hakemaan iltapalaa. Oli kyllä semmonen Rajakylän ja Kaukovainion sekoitus se paikka mistä löydettiin auki oleva marketti (täällä menee kaupat aika aikaisin kiinni). Myyjäkin oli sen niin väsyneen oloinen, että liekkö oli vielä samalla vuorolla ensimmäisestä maailmasodasta lähtien.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.