Aihearkisto: Ruoka ja juoma

Jakso 4: Täsmäiskuja Häyhän tarkkuudella

Kesän toisen “isomman” road tripin suunnaksi valikoitui eteläisempi ja itäisempi Suomi, sillä sieltä löytyi vielä monta paikkaa, jossa Annika ei oo aiemmin käynyt. Kariboi on kierrellyt nuorena sällinä kylässä jos toisessakin biljardikisojen merkeissä, mutta sattuipa reitille hänellekin muutama uusi kaupunkituttavuus. Kyseltiin myös Facebookissa vinkkejä mahdollisimman tunkkaisista kohteista, joten niitäkin saatiin reitille mukaan! Jatka lukemista Jakso 4: Täsmäiskuja Häyhän tarkkuudella

Jakso 2: Raahe – Suomen matkakohteiden lasillinen haaleaa vettä

Jos Suomen matkakohteet olisivat janojuomia, tämän päivän kohteemme olisi se tietokoneen näppäimistön viereen päiväksi unohtunut vesilasi. Juot sen, koska olet niin laiska ja kun olet sen juonut, et ole saanut helpotusta janoon ja olet pettynyt itseesi.
Jatka lukemista Jakso 2: Raahe – Suomen matkakohteiden lasillinen haaleaa vettä

Jakso 1: Kainuun helmet

Kesän ensimmäinen päiväreissu suoritettiin eilen ajassa neljätoista tuntia. Päivän agendana oli käydä tsekkaamassa osa Kainuun ykkösnähtävyyksistä. Niistä listalle valikoitui Hepokönkään vesiputous sekä Vuokatinvaaran huippu. Molemmissa on tullut vierailtua aiemminkin, mutta jos esimerkiksi Hepokönkäällä vierailusta on aikaa noin 25 vuotta, kehtaa siellä jo taas näyttäytyä.
Jatka lukemista Jakso 1: Kainuun helmet

Kesä ei kovin kaukana kotoa

Ihan liian pitkästä aikaa hei kaikille lukijoille! Oon jo ootellut, koska pääsee taas kertomaan reissutarinoita. Kesä on pyörähtänyt vauhdikkaasti käyntiin, ja kuten monena aiempanakin vuonna, on tullut aika kertoa tämän kesän reissusuunnitelmista. Ette kai te nyt luulleet, että maltettais olla bloggaamatta, vaikkei tänä kesänä pääsekään kovin kauaksi kotoa? Jatka lukemista Kesä ei kovin kaukana kotoa

Kolme körilästä Kreikassa

Päätimme lähteä veljesten kesken viikoksi Kreikkaan, Rodokselle. Reissussa mukana oli Kari ”Krapularaittis”, Pasi ”Papanaruikkis” ja Jani ”Hikidiläikkis”.

Lennot ja hotelli viikoksi kustansi noin 350e per nassu. Suorat lennot Oulusta ja hotelli pelimestoilla, not bad. Otettiin myös auto viikoksi hintaan 125e. Ajateltiin, ettei me kuitenkaan jakseta löhötä rannalla koko viikkoa, niin päästään katsomaan myös mitä muuta saari tarjoilee.

En nyt ala seikkaperäisesti päivä päivältä käymään läpi mitä Rodos meille tarjosi, vaan lähinnä summaan, että onko suomalaisten turistien suosimalla, Lapin kullan ja Saludon tuoksuisella saarella mitään tarjottavaa kolmelle IT-nörtille.

Ihan kärkeen voimme suositella auton vuokrausta. Itse Rodoksen kylällä ei ollut moneksi päivää nähtävää ja tekemistä, joten autolla pääsee näppärästi vaihtamaan maisemaa. Kaksipyöräinenkin olisi oiva vaihtoehto ja mutkaisilla vuoristoteillä varsin mukava kampe. Me kuitenkin saatiin Ferrarin velipuoli, eli Fiat Tipo. Hinta oli kohtuullinen, 125e ja kentällä oli paikallinen keisari kyltin kanssa odottelemassa. Maksu käteisellä ja ei muuta kuin ajamaan. Liikenteessä ei ollut mitään poikkeavaa mitä ko. pituuspiireillä ei olisi ennenkin nähty.

Hotelli (City Hotel) oli ihan perus. Ilmastointi ei kuulunut hintaan, koska olimme sesongin ulkopuolella (huhtikuu). Aamupalalla oli pekonit, munat, paahtoleivät, jogurtit jne. Siis ihan perus ***-hotelli.

Ruoka ja juoma oli n. 30% halvempaa kuin Suomessa. Toki siellä voi imutella 2 euron kanagyroja, mutta jos ravintolassa syö normaali ilallisen viinin kanssa, hinta nousee 15-20 euroon per ruokailija. Viini oli jopa yllättävän kallista, 10e litra. Rodoksen paikallinen olut on hyvää, sitä kannattaa nauttia. Ei nyt mitään erikoista ruokaa tullut vastaan. Perus hyvää oli kaikki ja ei mitään pettymyksiä tullut vastaan.

Ärsyttävin ominaisuus tuommoisissa suomalaisten suosimissa turisti paikoissa on ravintoloiden sisäänheittäjät. ”Hei suomipoika, älä juo vettä, ota Lapin kulta”, ”Terve, mitä kuuluu, tule syömään” jne. alkaa käymään vähän ajan kuluttua aika raskaaksi ja jossain vaiheessa ravintolat ja kuppilat alettiin valitsemaan sen mukaan missä vähinten paikalliset yritti ”selittää sisään”.

Yllättävän hienot maisemat Rodoksella oli. Löydettiin mukavaa mutkatietä vuoristolla ja Papanaruikkis ajeli nimensä mukaisesti kuin paikalliset. Hikidiläikkiksellä oli mukana kuvauskopteri ja sitä käytiin muutamaan otteeseen lennättelemässä vuorilla. Rannat on rantoja, meret on meriä ja vuoret on vuoria, turhaa niistä kirjoittamaan, kato kuvia alhaalta.

Krapularaittis sai jäätävän flunssan heti pari päivää saarelle saapumisen jälkeen, joten osa reissusta meni hotellissa möllöttäessä. Siitä möllötyksestä tuli mieleen, että ei tunnu Suomen hyttysen puremat enää juuri miltään. Oltiin nimittäin sen verran juutalaisia, ettei otettu sitä ilmastointia (45e viikko) vaan pidettiin parvekkeen ovea auki = virhe. Krapularaittis laski aamulla, että pelkästään yhden yön aikana, vasemmassa kädessä oli 41 hyttysen puremaa. Hikidiläikkiksen selkä oli kuin olisi tähtikarttaa tulkinnut. Papanaruikkiksella ei kylläkään ollut juuri mitään jälkiä…hmm…liekkö paha haju karkoittanut itikat?

Eipä siitä Rodoksesta oli oikein muuta sanottavaa. Käytiin jollain miniristeilyllä, tsekattiin vanhaa kaupunkia, pikku kyliä jne. mutta eipä niistä nyt ole sen enempää sanottavaa. Ihan ok paikka jos halvalla pääsee ja ei pidä odotuksia liian korkealla.

Päivä 18: La fin/Fine/Das ende/Het einde/Loppu

Lentokenttähotellista hyvää iltaa toivottelee kaksi väsynyttä ja ryytynyttä reissaajaa. Alppinen (!) seikkailu alkaa olla loppumetreillä, ja enää olisi suoritettavana matkalaukkujen pakkaaminen, auton palauttaminen ja lentäminen kotiin Ouluun. Luet siis juuri tämän reissupäiväkirjan viimeistä osaa. Jatka lukemista Päivä 18: La fin/Fine/Das ende/Het einde/Loppu

Päivä 17: Nuhjuisena nuhjuiseen kylään

Viime yön hotelli oli kyllä kevyesti tämän reissun huonoin yöpaikka! Kuumuus ei hellittänyt yölläkään, joten meidän piti pitää parvekkeen ovea auki koko yön. Hollantilaiset viihtyy näemmä viikollakin aamun pikkutunneille asti patiolla, joten hiljaista hetkeä ei meille suotu. Karu ajatus, että reissun huonoimmalla ja parhaimmalla majoituksella oli hintaeroa vain 5 erosramazottia! Jatka lukemista Päivä 17: Nuhjuisena nuhjuiseen kylään