Aihearkisto: Kustannukset

Balttiarallaa viikon reissu Viro-Latvia-Liettuassa

Tämän kesän autoiluloma päätettiin monen muuttujan jälkeen suorittaa Baltian maissa, jotka aiempina vuosina on lähinnä ajettu läpi (lukuunottamatta kesän 2016 Viron kiertuetta) pakollisena pahana kohti muita maita. Meidän reissuauto vaihtui keväällä Qashqaihin, joten pitihän meidän lähteä kokeilemaan miten Nisukka pärjää Baltian monttuteillä.

Reissu alkoi aina yhtä ihanan tunnelmallisella Eckerö Linen autolautalla Helsingin Vuosaaresta Tallinnan Muugaan. Edestakaiset matkat maksoi noin 150€. Lauttamatkaa ennen ajettiin toki yhden yön pysähdys-taktiikalla Oulusta Lahteen ja siitä Helsinkiin.

Tallinna kierrettiin kaukaa, ja ensimmäinen yö Viron puolella nukuttiin Pärnussa. Majoituksena toimi Aisa Apartments, itsepalveluhotelli, josta sai ihan kelvollisen huoneen hintaan 69€/yö. Pärnu on kiva kesäkaupunki, mutta jos ei ole kiinnostunut kylpylöistä ja merenrannasta, niin kylä on aika äkkiä nähty.

Kolmantena reissupäivänä päästiinkin jo tämän reissun “pääkohteeseen”, Liettuan Kaunasiin. Kaunasiin ajoa Pärnusta riitti noin kuudeksi tunniksi Via Balticaa pitkin. Täällä meillä oli varattuna asunto neljäksi yöksi kokonaishintaan 232€.

Latvia jäi tälläkin kertaa ainoastaan läpikulkuväyläksi. Kerran sentään pysähdyttiin syömään. Ollaan viime kesästä asti muisteltu haikeudella täälläpäin alkupaloina tarjoiltavia valkosipuliöljyssä rapeaksi paahdettuja ruisleipäpalasia, joita dippailtiin juustokastikkeeseen tai muuhun soossiin. Iecavassa sijaitsevassa Krogs Sombrero-ravintolassa näitä oli tarjolla, ja edelleen ne oli ihan saakelin hyviä! Jopa parempia kuin muistettiin.

Kaunasin asunto oli ennestään tuttu. Yövyttiin samassa talossa, mutta eri huoneistossa kaksi vuotta sitten ohikulkumatkalla, joten tiedettiin suunnilleen miten hommat täällä toimii. Asunto oli kyllä just sopiva kaksio meidän tarpeisiin, kaikki tarvittava pyykinpesukoneesta lähtien löytyi. Asunto sijaitsi uudehkolla asutusalueella, joten läheltä löytyi hyvin ruokakauppoja, joista saatiin jääkaappiin täytettä. Lidlin sinikeltaiset valot valaisivat pimeitä iltoja olohuoneen ikkunasta.

Neljäntenä reissupäivänä oltiin kotiuduttu jo niin hyvin Kaunasiin, että kaivattiin vähän vaihtelua ja uusia maisemia! Päätettiin siis lähteä tutkimaan Liettuan pääkaupunkia Vilnaa, jonne oli matkaa reilu 100 kilometriä. Ensivaikutelma Vilnasta oli, nooh… Aika paljon täällä on vanhoja ränsistyneitä taloja! Ja sekavia liikennejärjestelyjä, onneksi kuskina toiminut Kari ei niistä hätkähtänyt.

Vilna vaikutti aika tavanomaiselta itä-eurooppalaiselta kaupungilta, vaatisi varmasti vähän syväluotaavampaa tutkiskelua, että osaisi muodostaa paremman mielipiteen. Vanhaa kaupunkia ja Uzupista kierreltiin, ja ne olivat ihan mukavaa, rosoisen boheemia aluetta. Vilna vaikutti sympaattiselta paikalta, jonne massaturismi ei ole vielä löytänyt tietään. Suomen itänaapurin presidentistä ne ei täälläpäin perusta, se nyt ainakin tuli huomattua. Ukrainaa tuetaan myös täälläpäin todella näkyvästi, ja se on kyllä pelkästään hyvä juttu!

Iltapala-aikaan säikähdettiin ihan kunnolla! Molempien puhelimet alkoivat yhtä aikaa tärisemään ja näytöllä vilkkui teksti “Vaaratiedote: äärimmäinen”. Loppu tekstistä oli liettuan kielellä, tottakai. Annika meinasi jo alkaa pakkaamaan ja evakuoitumaan, kunnes Kari sai tekstin käännettyä ja selvisi, että hälytys koski moottoritiellä sattunutta liikenneonnettomuutta… Ei siis vaatinut meiltä toimenpiteitä, mutta oudon olon tuo tilanne kyllä jätti.

Onko Kuurinkynnäs tuttu paikka? Se Liettuan ja Kaliningradin edessä Itämerellä sijaitseva lähes sata kilometriä pitkä ja kapeimmillaan alle 400 metriä leveä maasuikale? Ei ollut ennestään tuttu paikka meille, mutta viidennen päivän retkikohde se oli.

Lähdettiin aika rennolla aikataululla liikenteeseen, pikkuteitä pitkin hissukseen ajellen. Klaipedaan päästyä heti iski nälkä, joten päädyttiin syömään BBQ Barbarasiin. Ruoka oli hyvää ja aika edukasta, tosin paikalliseen hintatasoon nähden vähän arvokkaampaa ruokaa. Annikan lautaselle päätyi aikamoinen torniburger jossa oli mm. mac’n’cheeseä, Kari söi possua.

Kuurinkynkäälle pääsee Klaipedasta lossilla, joka maksaa 23,5€ per auto (!) mikä on mielestämme aika suolainen hinta muutaman metrin ja muutaman minuutin edestakaisista merimatkoista. Nissanin pakosarja hehkui jo punaisena vauhdin huumasta, kun yhtäkkiä eteen tuli portti, jossa piti maksaa kansallispuistoon pääsystä ympäristömaksua 50(!) euroa! Kallista lystiä, mutta tulipahan käytyä. Tuo maksu siis määräytyy ajoneuvon mukaan, eli esimerkiksi hybridiautolla tai moottoripyörällä ajeleva pääsee tuonne paljon edullisemmin kuin meidän supertehokas ja sporttinen Nissan.

Ajeltiin sitä kynkään ainoaa tietä pitkin Nida-nimiseen kylään, joka on Venäjän rajaa lähellä oleva kylä. Siellä oli käynnissä markkinat, jossa myytiin keramiikkaa, koruja, käsi- ja puutöitä ja muuta pientä kivaa euroja vastaan. Voitte päätellä loput. Kun Annika sai shoppailuhimonsa tyydytettyä alkoi kello lähestyä jo iltakuutta. Haluttiin olla kämpillä ennen auringonlaskua, koska pimeällä monttuisilla teillä ajelu ei houkutellut, joten meillä alkoi tulla vähän kiire. Käytiin pikaisesti vilkaisemassa rajanylityspaikkaa, mutta juuri sillä hetkellä kameran muistikortti alkoi oikuttelemaan, joten kamera sai levätä koko loppumatkan ajan. Mystisesti juuri Venäjän rajalla menee kameran muistikortti rikki.

Kuurinkynnäs on kyllä hieno paikka! Jäi vähän harmittamaan, kun olisi tehnyt mieli seikkailla siellä enemmänkin, käydä esimerkiksi samoilemassa niillä kuuluisilla hiekkadyyneillä, mutta aikataulusyistä nyt kävi näin! Paikka näytti olevan patikoijien ja pyöräilijöiden suosiossa, ja paikalliset tulevat tänne viettämään kauniita kesäpäiviä. Parkkipaikoilla ei juuri tyhjiä paikkoja näkynyt. Tänne tullaan uudestaankin, ensi kerralla ehkä yöpymäänkin.

Kuudes reissupäivä vietettiin Kaunasia kierrellessä. Käytiin armeijan ylijäämäkaupassa, antiikkiliikkeessä, muotioutletissa ja Kaunasin vanhassa kaupungissa. Aika nopeasti kaupungilla pyöriessä alkoi paikat näyttämään tutuilta, eli jos Kaunasiin aikoo kaupunkilomailemaan tulla, niin ei kovin montaa päivää kannata varata aikaa.

Illalla käytiin vielä syömässä Dudussa. Annika oli aiemmin uhonnut syövänsä paikallista erikoisuutta, pinkkiä keittoa, joten lupaus oli pidettävä kun siihen tuli mahdollisuus. Saltibarsciai on suosittu kesäherkku. Se on kylmä keitto, joka on tehty piimästä, punajuuresta ja kurkusta. Se tarjoillaan kovaksi keitettyjen kananmunien ja perunoiden kanssa. Erikoinen keitto oli, ei siis huono, muttei välttämättä tilaisi uudestaan. Syönnin jälkeen oli aika palata kämpille, pakkailla tavarat ja kerätä voimia kotimatkaa varten.

Seitsemäntenä reissupäivänä kotimatka alkoi. Laitettiin asunto kuntoon, pakattiin tavarat autoon ja lähdettiin kohti viimeisen yön majapaikkaa, Viron Tarttoa! Matkalla pysähdyttiin toki Latvian rajoilla sijaitseviin alkoholiliikkeisiin. Alko1000 Liettuan ja Latvian rajalla ei meitä säväyttänyt, joten kiirehdittiin sieltä äkkiä pois. Latvian ja Viron rajalla Valkassa sijaitseva SuperAlko sentään makseli! Sieltä saatettiin jopa ostaa jotain, mutta ei sentään sellaisia määriä mikä tullimiehiä olisi saattanut kiinnostaa.

Matkalla syötiin toki myös, metsästysteemainen ravintola Mezs Kungs Bauskassa tarjosi kyllä ehkä reissun maukkaimmat ruuat! Karikin sai syödäkseen pikkuisen, puolimetrisen makkaran. Makkara oli heidän itse tekemä ja savustama jööteri.

Illalla majapaikasta eli Hotel Tartusta (102€/yö) ei jaksettu enää lähteä etsimään ruokapaikkaa, joten tilattiin huoneeseen pizzat läheisestä Ihamarusta. Oli kyllä pizzat maullaan! Kari ei ole napolilaisen pitsan ystävä, mutta nyt sekin söi sitä ilman komentamista.

Kahdeksantena reissupäivänä koitti paluu kotiin. Lautta Tallinnasta lähti vasta puoli viideltä, joten meille jäi muutama tunti aikaa kierrellä Tarttoa! Käytiin täällä myös kesällä 2016, ja hyvin viihdyttiin tälläkin kertaa! Jos Tallinna on jo läpikoluttu, suosittelemme käymään täälläkin. Tänne ajaa Tallinnasta noin parissa tunnissa. Tartto on kompaktin kokoinen yliopistokaupunki, jossa on mukava tunnelma ja tekemistä ja näkemistä vaikka parin päivän reissua ajatellen.

Tallinnasta Helsinkiin selvittiin seitsemän aikaan illalla, joten päädyttiin ajelemaan yötä myöten Ouluun. Kotona peiton alla oltiin puoli kolmen maissa yöllä, joten todistettavasti tämäkin 3384 kilometrin reissu selvittiin kunnialla läpi!

Reissun ranskalaiset viivat

-Tiet Liettuassa paikoin tosi kurjassa kunnossa, on reikiä ja möykkyjä ja syviä uria
-Myös talot on välillä sen näköisiä, että tuossa ei kyllä enää asu erkkikään, mutta asuttuja ne silti on
-Liettualaiset on kivoja ja ystävällisiä, mutta paikoin hermoheikkoja ratissa. Tulevat ihan perään kiinni ja kyllä huomauttavat jos joku ajaa väärin
-Ulkona syöminen edullista. Yleensä noin 15€/äänilähde syötiin ja juotiin oikein hyvin
-Annokset on isohkoja
-Possua ja kanaa on tarjolla usein, nautaa vähemmän ja jos sitä on tarjolla niin se on hintavampaa
-Liettuassa edullisin bensa, 95 halvin bongaus 1.32€/l mutta yleensä alle 1.4€ . Virossa suomihinnat ja Latviassa about 1.5€/l
-Baltiassa edullista ja helppoa lomailla, mutta jatkossakin tulee todennäköisesti olemaan enempi läpikulkumaina kuin päälomakohteina
-Tuliaiset (eli alkoholi- ja nikotiinipitoiset) edullisimpia Latviassa
-Koti-ikävä ei pääse yllättämään, kun auton voi tankata Nesteellä ja Hesburgerin hampurilaisiakin saa melkein jokaisesta isommasta kylästä
-Reissu oli rento ja mukava, ja suuremmilta hankaluuksilta vältyttiin
-Vaikka sellaiset eeppiset kerran elämässä-nähtävyydet jäi tältä reissulta ehkä puuttumaan, löytyi silti vaikka mitä mielenkiintoista

Sitä minne blogia mennään seuraavaksi kirjoittamaan ei ole vielä mitään tietoa, mutta se nähdään sitten seuraavassa jaksossa!

Hölliikö reissublogi? Kohta taas tarjolla!

Taas on se aika vuodesta, kun meidän pitää lähteä reissuun, jotta blogimme tuhannet ja taas tuhannet lukijat saavat kontenttia elämiinsä. Tämä ei ole mikään Tjäreborgin valmiiksi pureskeltu pakettimatka, koska mitään suurempia suunnitelmia ei ole tehty, eikä tulla tekemäänkään. Pääpiirteittään voi vaan sanoa, että lähdemme omalla autolla kiertämään Keski-Eurooppa niin kuin Suomen mäkimiehet vuosina 1986–1987 konsanaan.
Jatka lukemista Hölliikö reissublogi? Kohta taas tarjolla!

Jakso 4: Täsmäiskuja Häyhän tarkkuudella

Kesän toisen “isomman” road tripin suunnaksi valikoitui eteläisempi ja itäisempi Suomi, sillä sieltä löytyi vielä monta paikkaa, jossa Annika ei oo aiemmin käynyt. Kariboi on kierrellyt nuorena sällinä kylässä jos toisessakin biljardikisojen merkeissä, mutta sattuipa reitille hänellekin muutama uusi kaupunkituttavuus. Kyseltiin myös Facebookissa vinkkejä mahdollisimman tunkkaisista kohteista, joten niitäkin saatiin reitille mukaan! Jatka lukemista Jakso 4: Täsmäiskuja Häyhän tarkkuudella

Kolme körilästä Kreikassa

Päätimme lähteä veljesten kesken viikoksi Kreikkaan, Rodokselle. Reissussa mukana oli Kari ”Krapularaittis”, Pasi ”Papanaruikkis” ja Jani ”Hikidiläikkis”.

Lennot ja hotelli viikoksi kustansi noin 350e per nassu. Suorat lennot Oulusta ja hotelli pelimestoilla, not bad. Otettiin myös auto viikoksi hintaan 125e. Ajateltiin, ettei me kuitenkaan jakseta löhötä rannalla koko viikkoa, niin päästään katsomaan myös mitä muuta saari tarjoilee.

En nyt ala seikkaperäisesti päivä päivältä käymään läpi mitä Rodos meille tarjosi, vaan lähinnä summaan, että onko suomalaisten turistien suosimalla, Lapin kullan ja Saludon tuoksuisella saarella mitään tarjottavaa kolmelle IT-nörtille.

Ihan kärkeen voimme suositella auton vuokrausta. Itse Rodoksen kylällä ei ollut moneksi päivää nähtävää ja tekemistä, joten autolla pääsee näppärästi vaihtamaan maisemaa. Kaksipyöräinenkin olisi oiva vaihtoehto ja mutkaisilla vuoristoteillä varsin mukava kampe. Me kuitenkin saatiin Ferrarin velipuoli, eli Fiat Tipo. Hinta oli kohtuullinen, 125e ja kentällä oli paikallinen keisari kyltin kanssa odottelemassa. Maksu käteisellä ja ei muuta kuin ajamaan. Liikenteessä ei ollut mitään poikkeavaa mitä ko. pituuspiireillä ei olisi ennenkin nähty.

Hotelli (City Hotel) oli ihan perus. Ilmastointi ei kuulunut hintaan, koska olimme sesongin ulkopuolella (huhtikuu). Aamupalalla oli pekonit, munat, paahtoleivät, jogurtit jne. Siis ihan perus ***-hotelli.

Ruoka ja juoma oli n. 30% halvempaa kuin Suomessa. Toki siellä voi imutella 2 euron kanagyroja, mutta jos ravintolassa syö normaali ilallisen viinin kanssa, hinta nousee 15-20 euroon per ruokailija. Viini oli jopa yllättävän kallista, 10e litra. Rodoksen paikallinen olut on hyvää, sitä kannattaa nauttia. Ei nyt mitään erikoista ruokaa tullut vastaan. Perus hyvää oli kaikki ja ei mitään pettymyksiä tullut vastaan.

Ärsyttävin ominaisuus tuommoisissa suomalaisten suosimissa turisti paikoissa on ravintoloiden sisäänheittäjät. ”Hei suomipoika, älä juo vettä, ota Lapin kulta”, ”Terve, mitä kuuluu, tule syömään” jne. alkaa käymään vähän ajan kuluttua aika raskaaksi ja jossain vaiheessa ravintolat ja kuppilat alettiin valitsemaan sen mukaan missä vähinten paikalliset yritti ”selittää sisään”.

Yllättävän hienot maisemat Rodoksella oli. Löydettiin mukavaa mutkatietä vuoristolla ja Papanaruikkis ajeli nimensä mukaisesti kuin paikalliset. Hikidiläikkiksellä oli mukana kuvauskopteri ja sitä käytiin muutamaan otteeseen lennättelemässä vuorilla. Rannat on rantoja, meret on meriä ja vuoret on vuoria, turhaa niistä kirjoittamaan, kato kuvia alhaalta.

Krapularaittis sai jäätävän flunssan heti pari päivää saarelle saapumisen jälkeen, joten osa reissusta meni hotellissa möllöttäessä. Siitä möllötyksestä tuli mieleen, että ei tunnu Suomen hyttysen puremat enää juuri miltään. Oltiin nimittäin sen verran juutalaisia, ettei otettu sitä ilmastointia (45e viikko) vaan pidettiin parvekkeen ovea auki = virhe. Krapularaittis laski aamulla, että pelkästään yhden yön aikana, vasemmassa kädessä oli 41 hyttysen puremaa. Hikidiläikkiksen selkä oli kuin olisi tähtikarttaa tulkinnut. Papanaruikkiksella ei kylläkään ollut juuri mitään jälkiä…hmm…liekkö paha haju karkoittanut itikat?

Eipä siitä Rodoksesta oli oikein muuta sanottavaa. Käytiin jollain miniristeilyllä, tsekattiin vanhaa kaupunkia, pikku kyliä jne. mutta eipä niistä nyt ole sen enempää sanottavaa. Ihan ok paikka jos halvalla pääsee ja ei pidä odotuksia liian korkealla.

Päivä 18: La fin/Fine/Das ende/Het einde/Loppu

Lentokenttähotellista hyvää iltaa toivottelee kaksi väsynyttä ja ryytynyttä reissaajaa. Alppinen (!) seikkailu alkaa olla loppumetreillä, ja enää olisi suoritettavana matkalaukkujen pakkaaminen, auton palauttaminen ja lentäminen kotiin Ouluun. Luet siis juuri tämän reissupäiväkirjan viimeistä osaa. Jatka lukemista Päivä 18: La fin/Fine/Das ende/Het einde/Loppu