Oletko ikinä nukkunut wc-raikastimessa? Tule Ranskaan ja majoitu Motel la fleurissa, Maisonnayssa. Ihan järkyttävä laventelin haju, joka ei poistunut edes neljän tunnin tuuletuksen jälkeen. Kauhea pääkipu aamulla ja ei muuta kuin aamupalalle. Aamupala oli perus croisanttia, vaalea leipää, kahvia ja tuoremehua.
Jatka lukemista Päivä 4. Chaleur
Aihearkisto: Kustannukset
Päivä 3. Helle sekoitti navigaattorin (ja pään)
Annika täällä hei! Sain vihdoin ja viimein läppärin haltuuni (tähän kohtaan pahisnaurua)!
Ensiksi, täällä on kuuma. Siis ihan pirun kuuma. Kello on puoli kymmenen ja vieläki +29C… Ollaan edelleen Ranskassa, Maisonnay-nimisessä kylässä. Täälläkin on muuten valoisaa ainaki kymmeneen asti illalla, sen jälkeen pimenee yö melko nopeasti. Jatka lukemista Päivä 3. Helle sekoitti navigaattorin (ja pään)
Päivä 2. Ryhmä Hau Aatun bunkkerissa
KFC on täyttä kuraa, mutta lisää siitä tuonnempana. Aamulla heräiltiin aika väsyneinä seittemän pintaan ja kävästiin aamiaisella. Aamiainen tarjoiltiin pöytiin ja oli croisantteja, patonkia, juKurttia, juustoa, leikkelettä jne. Maha tuli täyteen ja matka voi jatkua.
Jatka lukemista Päivä 2. Ryhmä Hau Aatun bunkkerissa
Lähtö lähenee!
No niin tytöt ja pojat, se on kuulkaas sillä lailla, että ens kuussa mennään taas! Ai minne? Ketkä menee? Ja miksi?
Jatka lukemista Lähtö lähenee!
Lontoo 2018
Reissaajat: Pasi, Kari, Saara, Annika
Kevätreissun kohteeksi valikoitui Lontoo, koska Annika on aina halunnut käydä siellä, ja Karille se oli sellainen “pakko kai siellä on joskus käydä” -kohde. Lennot varattiin viime marraskuussa. Oltiin jo valmiiksi suunniteltu viikonloppua Helsingissä, joten lähtöpäiväksi valikoitui maanantai, ja lähtöpaikaksi luonnollisesti Helsinki-Vantaan lentokenttä. Paria kuukautta ennen reissua myös Pasi ja Saara kyseli, mahtuisko he samaan kaupunkiin samaan aikaan, ja koska me ei osata sanoa hyvälle seuralle ei, niin sanottiin että joo. Ei olla tällä kokoonpanolla aiemmin oltukaan asuntoautoviikonloppua Ilosaarirockissa pidemmällä reissulla. Pasi folkkeili koko porukalle aivan mahtavan majapaikan hyvien kulkuyhteyksien läheltä, joten nappiin meni tämäkin yhteisprojekti!
Päivä 1. (19.3.)
Lento Helsingistä Lontooseen nousi ilmaan kasilta. Ennen lentoa Pasi sai suututettua yhden mummon, joka jäi turvatarkastukseen jähimään tukkeeksi ihan liian pitkäksi aikaa. Mummon tokaisu ”Ookko ekaa kertaa täällä” jäi koko reissun motoksi.
Perillä kolmisen tuntia myöhemmin, eli noin yheksän maissa paikallista aikaa. Oltiin varattu linja-autokyyti EasyBussilla Victorian asemalle, kuski kuljetti ympäri lähiöitä puolitoista tuntia neljän euron hintaan. Vahva suositus tälle kyydille! Eka kauppakeskus ja ruokaa, buffetti neljälle juomineen kustansi noin 45 puntaa. Ei ollut häävi, mutta ainaki näläkä lähti.
Sitten hommattiin kaikille paikallisliikenteeseen kelpaavat matkakortit, eli OysterCardit. Seitsemän päivän lippu maksoi saman verran ku viiden päivän lippu, eli 34,10 puntaa per henkilö. Oysterille voi myös ladata arvoa haluamansa määrän, jolloin joka matka maksetaan sillä, ja päivälle tulee tietty summa kattona, jonka jälkeen kyydeistä ei maksua enää peritä.
Pööpöilyä, check inn neljältä. Löydettiin perille. Mielettömän siisti kämppä, 80 neliötä kahdessa kerroksessa, löytyy kaikki mitä toivoa voi. Yläkerrassa on olohuone/keittiö, jossa kaikki tarvittavat keittiövälineet, jopa pyykkikone! Alakerrasta löytyy eteisaulan lisäksi kaksi makuuhuonetta ja kylppäriä. Lisää tietoa täältä.
Päivä 2. (20.3.)
Aamulla satoi vettä. Pasi ja Saara heräs reippaina jo kuuden maissa paikallista aikaa, Pekonijätit koisotteli kaheksaan. Aamupalan jälkeen hypättiin bussiin viereiseltä pysäkiltä. Mentiin tsekkaan paikallinen Tietomaa, eli Science Museum. Iso iso iso museo neljässä (vai viidessä?) kerroksessa. Nähtävää ja ihmeteltävää riitti, ja kierrettiin kaikki meitä kiinnostavat näyttelyt reilussa kolmessa tunnissa. Näkemättä jäi maksullinen Wonder Lab -osio ja muutamat tiedeleffat, mutta eipä niitä ois enää jaksanutkaan.
Katottiin ku sielä oli semmonen äkänen 360 astetta kieputteleva lentosimulaattori. Ihmiset meni sinne kyytiin ja ovi sulettiin. Alko hirveä kirkuminen, hysteerinen nauraminen ja oksentelu. Ihmiset tulivat kauhusta kankeina ulos laitteesta. Pasi ja Saara kävi ostaa välittömästi liput. Ainoa virhe, minkä he tekivät, oli se, että he menivät ko. laitteen vieressä olevaan lentosimulaattoriin. Ovi kiinni ja kone nytkähteli n. 5cm joka suuntaan ja homma oli ohi. Kolmevuotiaden lastenkin mielestä kyseinen laite oli ihan nössö. Ebin.
Tosi mukava paikka, ilmaiseksi pääsee sisään, mutta lahjoitettiin viisi puntaa per nenä toiminnan tukemiseen. Tiedemuseon lahjakaupasta löytyi kivoja tuliaisia.
Seuraavaksi oli nälkä. Onneksi hotastiin leivät just ennen museokierrosta, joten pahimmalta nälkäkiukulta vältyttiin. Koitettiin ettiä aiemmin bongattua running sushi -paikkaa, ei löydetty. Päädyttiin syömään amerikkalaiseen ketjuburgeripaikkaan nimeltä Five Guys, joka oli kokeneimmiltakin Amerikan matkailijoilta vielä testaamatta. Oli tosi hyvät hampurilaiset ja iiiisot ranskalaiset, vaikka edulliseksi ei voi paikkaa haukkua. Kaks ateriaa yhellä oluella oli melkein 35 puntaa.
Ruuan jälkeen haluttiin mennä pubiin miettimään seuraavaa liikkua, mutta eksyttiin vahingossa hienostoalueelle, josta ei pubia löytynyt. Rikkaat juo vissiin kalijansa kotona. Lisää bussilla suhailua nii johan alko pubeja löytymään (tai ainaki yks) joten juomat saatiin. Kello alko olemaan varttia vaille kotiintuloaika, joten kävästiin taas kaupasta hakemassa iltapalaa, tällä kertaa pizzaa ja sushia.
Päivä 3. (21.3.)
Aamupalat naamariin ja kohti SkyGardenia, joka on hieno (ja ilmainen!) näköalapaikka radiopuhelinta muistuttavan pilvenpiirtäjän ylimmissä kerroksissa. Paikka toimii myös sisätilapuutarhana. Paikkaan pääsee, kun varaa etukäteen ajan milloin haluaa mennä, noin viikkoa etukäteen pystyy ajat varaamaan. Ei kannata mennä liian aikaisin, niin kuin me tehtiin, sillä meitä yritettiin hätistellä jonosta pois. Päästiin kuitenkin ylös tsekkaileen Lontoota yläilmoista, eli kaikki hyvin. Taas vasta ylhäällä ymmärsi, että tää on aika iso kaupunki eikä kyllä keretä näkemään kaikkea mielenkiintoista. Onneksi tänne pääsee uudestaan halutessaan, lennot voi bongata tosi edullisestikin.
Skygardenin jälkeen alettiin suorittamaan pakollisia Lontoo “musteja” ihan urakalla. Hypättiin DoubleDeckerin kyytiin, suhailtiin metrolla kohti Westminsteriä, koska haluttiin nähdä Big Ben. Iso Pena oli remontissa, ja sitä koristi massiiviset rakennustelineet, mutta eipä se menoa haitannut, turisteja riitti silti ruuhkaksi asti. Parit kuvat ja matka jatkui metukalla kohti Camden Townia. Sinne mentiin etsimään toreja ja ruokakojuja, molempia löydettiin. Syötiin reissun ainoat “pakolliset” ruoka-annokset, eli fish and chipsit. Löydettiin ravintola (Poppies), joka oli tuosta nimikkoannoksestaan palkintojakin saanut, mutta eipä se kovin hääviä ollu siltikään. Pottuja ja mautonta kalaa. Vaikka kaikki söi eri kalaa, kaikki maistu samalta.
Syönnin jälkeen kierreltiin kojuja, kunnes paikat alko menemään kiinni kuuden maissa. Camden vaikutti kivalta paikalta, värikäs ja semmonen vähän hipsterimäinen mesta! Jos ois enempi aikaa, tuolla tulis varmaan hengailtua useamminki. Sitten mentiin kattoon Piccadilly Circusta, joka on vähän niinku New Yorkin Times Square. Vähän niinku. Turisteja ja valomainoksia sielläkin oli ja palijo, myös matkamuistoliikkeitä riitti. Etsittiin pubia, mutta kaikki oli täynnä, ja haluttiin päästä istumaan ja leppuuttamaan hoosiannaa huutavia jalkoja. Ei löytyny pubia, joten mentiin kasinoon. Siellä sai istua rauhassa ja siellä sai ostaa kaljaa rahaa vastaan. Hinnatkaan ei olleet niin pahat kuin ois voinu kuvitella! Siellä istuskeltiin niin kauan, että voimat riitti vaeltaa takas kämpille kahden metron vaihdon taktiikalla. Ps. Pasi ja Saara hävis meidän massit rulettipöydässä.
Päivä 4. (22.3.)
Aamun eka stoppi oli Borough Market, jossa tarkoitus oli maistella ruokakojujen eksoottista tarjontaa. Maistettiin kolmeen pekkaan annos kampasimpukoita, joista jokainen otti suupalan ja roskiin päätyi loput :D Tulipahan maistettua! Maku ei ehkä ollut niin hirveä, mutta koostumus tosi ällöttävä. Kari ja Annika päätyi syömään annoksen mac´n´cheeseä ja pulled porkia (kuinka eksoottista!), Saara söi jonku wrapin ja Pasi falafelia (kuulemma ihan sootanan hyvvää).
Räpsittiin kuvia ja maisteltiin juustoja, jännin juustokoju tarjosi juustoja, jotka oli eri alkoholeissa kypsytettyjä (Drunk cheese). Olutjuustoa piti ostaa kämpille iltapalaksi, niin jännän makuinen oli se. Osteltiin myös muita hyviä juustoja, joilla saatiin illalla pöytä koriaksi! Paikka oli kyllä viihtyisä, mutta istumapaikkoja (varsinki pöydällisiä) oli aika hintsusti. Mietittiin myös, että helteellä tuolla käyskentely voi olla tuoksujen kannalta aika mielenkiintoinen kokemus.
Maistelujen jälkeen lähettiin taas jonnekki, S ja P lähti metrolla kohti Primarkin halpisvaatteita, ja K ja A lähti bussilla samaan paikkaan. Ollaan menty tilaisuuden tullen paikasta toiseen mieluummin bussilla ku metrolla, koska bussilla kulkiessa näkee maisemia enemmän ja voi hypätä kyydistä pois aina kun bongaa jotain mielenkiintoista. Eksyttiin matkalla kahveille ja kakuille, eikä sitten menty koko Primarkiin. Kuulemma valikoimaa oli ihan hulluna, hinnat halvat mutta laatukin sen mukainen… Ei harmita että jäi välistä (mutta harmittaa onneks).
Käytiin tsekkaan yks nörttien sarjakuva/oheisstuotekauppa Forbidden Planet, josta löytyi jotakin. Sitten oli jo nälkä, ja löydettiin lähistöltä pihviravintola, joka oli kovasti hehkutettu. Flat Iron oli paikan nimi. Ruokalista oli hyvin niukka, käytännössä kaks erilaista pihviä joihin sai valita lisukkeet. Kaikki otti vähän eriä, kaikki tykkäs. Neljälle ruuat makso n.115 puntaa. Ruuan jälkeen pööpöiltiin vielä parissa liikkeessä ja mentiin kaupan kautta metrolla kotia. Metrossa oli jotain häikkää ja ihan älytön ryysis, jotakin olis saattanu semmonen ahistaa. Illalla mietiskeltiin juustopöydässä vielä viimisen päivän metkuja, ja kateltiin seuraavalle päivälle aamiaispaikka ja reitti sinne valmiiksi.
Päivä 5 (23.3.)
English breakfast Cafe 338:ssa. Pieni paikka, hyvä aamiainen. Kari söi perinteisen täkyn englantilaisen aamiaisen (makkaraa, papuja, munaa, herkkusieniä, röstipottuja) ja Annika combona (miinus perunat ja sienet, plus pannukakut), molemmille toasteja, kahvia ja tuoremehua. Jepajee. Siitä Brick Lanelle tallustelemaan. Hulluna katutaidetta (mm. Banksyn teoksia), vintageliikkeitä ja muutama koditon. Mukavaa ja värikästä seutua, kamera räpsyi koko ajan! Tykätään tutkia tämmösiä huudeja mieluummin ku tuijotella niitä iänikusia turistirysiä.
Liikuskeltiin tämä päivä parettain omillaan. Brick Lanelta liikahettiin katteleen että missä se Sherlock Holmes asuikaan. No Baker Streetillähän se! Matkustettiin melkein koko päivä DoubleDeckereillä, jos ylös pääsee eturiviin nii on aika jepajee näkymät! Sherlockin huudeilta ostettiin postikorttteja ja kirjotettiin niitä tuon salapoliisin nimikkobaarissa (niitä on täällä varmaan 50).
Siitä matka jatkui johonki Shake Shackeista (kallis, mutta hyvä jenkkiburgeriketju, pienet annokset), josta mentiin vielä yhelle. Käytiin tsekkaan myös Novelty Automation, jossa oli hauskoja arcadepelejä. Tosi pieni paikka, mutta tarjosi noin puoleksi tunniksi huvia kahdeksalla punnalla. Suhailtiin myös taksilla, ja seki oli kivvaa.
Kotia kämpille tultiin kuuden jälkeen, ja pakattiin reput ja laukut ja käytiin suihkussa. Aamuksi tilattiin taksi viemään meidät kentälle noin 60 punnan hintaan. Oltiin nukkumassa ennen yheksää, kun P ja S vielä viiletti menemään pitkin Londonia viimeisen illan huumassa.
Päivä 6. (24.3.)
Herätys viideltä, taksi pihassa kuudelta. Perillä lentokentällä seitsemältä, lento kotia lähti yhdeksältä. Perillä Helsingissä kahelta, kotona Oulussa yheltätoista. Catwickin lentokentällä napattiin ruuaksi kalleimmat ja paskimmat annokset, kaksi aamiaisleipää minuutin paistetulla munalla ja makkaralla ja kokiksilla maksoi yhteensä 18 puntaa! Muuten ihan jepa, mutta tosi huono. Onneksi reissu oli muuten tosi hyvä, niin ei viimeinen ruokailu Englannissa harmittanut.
Yleistä:
Liikenne on sekavaa, nämähän ajaa ihan väärinpäin! Ei oo ensimmäisen haaveena lähtiä täällä roadtrippailemaan.
Ainoat, jotka pysähtyy punaisissa valoissa suojateillä, on turisteja. Paikallisilla on “kiire”.
Pubeja on muka joka nurkassa, muttei oikeasti oo. Tai jos on, niin ovat niin täynnä jo viiden kuuden maissa, ettei istumaan mahdu.
Roskiksia ei löydy ikinä sillon, kun niitä tarvitsis.
Ihmiset on ystävällisiä ja kohteliaita ja auttaa kyllä jos pyytää (ellei niillä ole kiire…ja niillä on aina kiire).
“Mind the gap between the train and the platform” Metroissa varoitellaan raosta junan ja maanpinnan välillä ihan koko ajan. Ihan. Koko. Ajan.
“Look right” Suojateiden edessä lukee, minne suuntaan pitää katsoa. Ihan hyvä, kun ei tuota vasemmanpuoleista liikennettä muutamassa päivässä sisäistä.
Tupakka on älyttömän kallista! Halvin aski mentholia maksoi kymmenisen puntaa. Suuri osa tupakoijista käärii sätkänsä itse, myös ne asuista päätellen rahakkaissa töissä olevat.
Portaita riittää! Yleensä ravintoloiden/kahviloiden vessat löytyy ylä/alakerrasta.
Takseissa on kivasti tilaa, ja aloitusmaksu aika alhainen. Kannatti kokeilla. Ja onhan ne paikalliset taksit sympaattisia ja söpöjä!
Kalja pubeissa viitisen puntaa. Siideri suunnilleen saman verran.
Paikallinen ruoka ei maistu miltään. Siksi HP Saucea on aina tarjolla.
Imelä ja kasvinen tuoksu leijailee joka paikassa… varsinkin Camdenissa.
Vaikka Lontoota kritisoidaan aina älyttömän kalliiksi paikaksi, niin voi täällä kohtuullisellakin budjetilla lomailla. Tällä hetkellä yksi punta on noin 1,2 euroa.
Kerran oon käyny, ihan ookoo.
#Prahantakii
Menossa mukana:
Helena: Mikä on Puolan valuutta? Paljonko se on euroissa? “Kysyppä siltä!”
Kata: Matemaattisesti lahjakas kartturi. “Saisinko oluen ja wi-fin salasanan, kiitos!”
Annika: “Millon me syödään? Missä syödään? Mitä me syödään? JOKO SYÖDÄÄN?”
Lokakuussa päätettiin yhdessä tuumin, että me tytöt ja äiti lähdetään kaupunkilomalle. Semmosella me ei olla yhdessä aiemmin oltu. Matkakohteeksi valikoitui Praha, sillä se vaikutti helpolta ja edulliselta kohteelta, jossa tekemistä ja näkemistä (ja syömistä ja juomista) riittää pitkäksi viikonlopuksi. (Ja koska pojat kävi tarkastamassa meille kohteen kuukautta aiemmin.) Kaikille meistä reissu Prahaan (ja Tsekkeihin) oli ensimmäinen laatuaan.
Päivä 1 (6. joulukuuta)
Itsenäisyyspäivänä tuo odotettu matka alkoi. Ensimmäisellä aamulennolla lennettiin Oulusta Helsinkiin, eli herätyskello soi lempeästi aamuneljältä. Aamuvirkkujen hommaa tämä matkustaminen! Ei päästy edes Prahaan saakka, kun oli jo satoja euroja tuhlattu. Tietäähän sen, naiset ja tax free -kosmetiikkaosasto… Onneksi jatkolento nousi ilmaan jo puolentoista tunnin päästä, joten ei ihan kaikkia tilejä saatu miinukselle.
Lennot meni hyvin ja kulki ajallaan. Finnair yllätti tarjoamalla ilmaiset kuohujuomat kaikille matkustajilleen Suomen 100-vuotisjuhlapäivän kunniaksi, joten koneesta poistui lauma tyytyväisiä asiakkaita!
Pilvisen Prahan lentokentällä meitä odotteli lappu kourassa totinen autokuski (Kiitos Pasi vinkeistä!), joka kuljetti meidät kiiltävällä mersullaan hotellille. Takapenkillä odotti jälleen pullo kuohuvaa, joka saatiin tuhottua ennen majoituspaikkaan saapumista.
Majoituspaikkamme Hotel City-Inn löytyi aivan ytimestä! Kaupungin suosituin ostoskeskus Palladium on vain parin korttelin päässä. Muutkin tärkeät nähtävyydet, kuten Kaarlensilta ja Astronominen kello sijaitsevat alle kilsan päässä! Huone oli edullinen (noin 60€ per nuppi kolmelta yöltä), mutta koska siellä oli tarkoitus käydä lähinnä lepäämässä ja peseytymässä, ei liikoja mukavuuksia ja krumeluureja kaivattukaan. Huone oli kuitenkin perussiisti, ja ensimmäisenä nenään pistänyt tymäkkä kloriitin tuoksu vakuutti meidät siitä, että siivottu täällä ainakin on.
Ensimmäisen päivän agenda oli purkaa laukut ja asettua taloksi, mutta ehtiväisinä ihmisinä teimme kyllä muutakin. Kuten esimerkiksi syötiin. Suuntasimme Palladiumin ylimmän kerroksen ravintolamaailmaan. Ruokapaikaksi valikoitui tsekkiläinen ravintola, jossa kaikki söivät jotain. Nälkä siirtyi, eikä siitä sen enempää. Saipa äiti ekstrana hapanleivän sisällä tarjoiltavan keitonkin, joka kuitenkin eka maistamisen jälkeen siirrettiin naapuripöytään tarjoilijan toimesta.
Koska olimme ostoskeskuksessa, ruuan jälkeen kierreltiin kauppoja. Mitään ei ostettu. Palladium-kauppakeskus on aika samaa tasoa kuin täälläpäin, löytyi vaateliikkeitä halpiksesta luksukseen. “Shoppailun” jälkeen lähdimme hakemaan kolmen päivän metro/ratikkakortit, joilla suhata ympäri kyliä. Metrokortteja automaateista sumpliessa ystäväsmielinen mies tuli neuvomaan, ja opasti meidät kioskille lippujen ostoon. Ostotapahtuman jälkeen sama mies tuli pyytämään meiltä kolikoita, että se siitä pyyteettömästä avunannosta…
Metrokortteja piti päästä heti käyttämään, joten ensiksi suunnistimme kohti Kaarlensiltaa. Hieno silta, mutta turistien täyttämä. Rauhassa saatiin silti olla, kukaan ei tuputtanut mitään, vaikka monenlaista kaupustelijaa siellä leipää pöytäänsä oli ansaitsemassa. Oltiin kuultu varoituksia taskuvarkaista, mutta missään vaiheessa ei pelottanut, ja laukut tavaroineen säilyi tallessa. Varovainen silti kannattaa olla aina! Ilta-auringossa Kaarlensilta on erityisen kaunis.
Koska Suomessa juhlittiin satavuotista itsenäisyyttä, myös Prahassa asia huomioitiin. Tanssiva talo valaistiin sinivalkoisin juhlavaloin, ja toki meidän piti päästä näkemään moinen ihme! Paikalla oli muitakin suomalaisia kameroiden kanssa. Yritettiin Katan kanssa lähettää kuvia talosta IltaSanomien WhatsAppiin, muttei ne menneet ikinä perille. Hotellin wifi oli todella surkea! Tosin toisena päivänä huomattiin, että wifin oli tarkoituskin toimia vain hotellin yleisissä tiloissa, ja huoneeseen sai toimivan wifin muutamalla eurolla. Periaatteen vuoksi ei maksettu, vaan sinniteltiin neljä päivää wifillä, johon piti kirjautua sisään viiden minuutin välein!
Iltaruokailu suoritettiin hotellin lähellä hampurilaispaikassa, jonka jälkeen mentiin takaisin hotellille juonimaan seuraavan päivän suunnitelmia. Hampurilainen oli hyvä perusburgeri ja se maksoi oluen kanssa noin 7€. Ei ihan halvimmasta päästä edes, mutta ihan maistuvaa mättöä!
Päivä 2 (7. joulukuuta)
Hotellin tarjoaman aamiaisen (joka oli ihan ok, erilaisia vaaleita leipiä, leikkeleitä, jogurttia, hedelmiä ja mysliä) jälkeen päivä jatkui ratikkamatkalla kohti Petrinin kukkulaa. Petrinin päälle pääsee kävellen, mutta myös kaapelihissillä, metrokorttia vilauttamalla. Päivä oli kuulas ja kaunis, joten toiveissa oli saada se paras matkakuva juuri korkeimmalta kohdalta. Kukkulalla ei kuitenkaan löytynyt maksullisen Eiffel-tornin kopion lisäksi juurikaan hyvää paikkaa katsella maisemia alas kaupunkiin, ja sekös harmitti. Kuva jäi saamatta.
Kukkulalla oli kiva pieni peilitalo, ja tämä on ainakin kaikille Instagram-ihmisille täysin must – hullunkuriset selfiet taattuja!
Vinkkinä kerrottakoon, että kannattaa mennä kukkulalle heti sen auetessa kello kymmenen maissa. Palattuamme puolen päivän jälkeen alas näimme mielettömän pitkän turrejonon kaapelihissille, ja siellä jonottavat ihmiset eivät ainakaan liian tyytyväisiltä osaansa vaikuttaneet.
Kukkulalta kävelimme sitten upean värikkäälle John Lennon Wallille, jossa oli toinen toistaan hienompia maalauksia ja tägejä. No nyt saatiin sitten kunnolla valokuvata Instagramit täyteen!
Lennonin seinän ihailun jälkeen pääsimme kulkemaan maailman pienimmän kujan, Vinárna Čertovkan, läpi – kapeimmalta kohdalta kuja on vain 50 cm leveä. Ihmisiä hillitäkseen kujaan on asennettu liikennevalot. Päivän päätteeksi päädyimme suolaisia creppejä syömään edulliseen ja viihtyisään kahvilaan ihan keskustan tuntumaan.
Illalla poksauteltiin vielä Katalle, eli päivän synttärisankarille, skumpat hotellilla! Skool!
Päivä 3 (8. joulukuuta)
Päivällä kävimme kiertelemässä joulumarkkinat, ja paljon nähtävää piisasikin. Astronomisen kellon alla alkoi suuri hässäkkä, ja heikompia se olisi saattanut hirvittää. Joulukuusen valot tanssivat musiikin mukaan. Kokeilimme muun muassa perinneherkkua eli tikkukanelipullaa sekä euron “hodareita”. Maistettava oli myös maailmankuulua kuumaa hunajaviiniä, medovinaa, joka oli kyllä tosi hyvää! Annika uskaltautua maistamaan myös kuumaa kaakaota, joka oli ennemminkin kuumaa suklaavanukasta… Siis tosi paksua, mutta ihan hyvää.
Käveltyä tuli ihan riittämiin, Polarin aktiivisuusranneke ilmoitti päivän askeltavoitteen täyttymisestä jo kello kahdelta! Kolmas päivä kuluikin kokonaan kävelyetäisyydellä hotellilta seikkaillessa.
Black Light Theatreja oli kuulemma ainakin kolme ihan keskustassa. Osoitteet olivat Narodni 25, Na Prikope 10 ja Ryzinska 31. Näytökset ovat joka paikassa erilaiset. Me päädyimme Black Light Theatre Srnec -nimiseen paikkaan katsomaan historiallisen koontinäytöksen, johon oli koottu monta vanhaa klassikkonäytöstä yhteen. Hieno esitys, ja nauraa sai! Black Light -teatteri kuuluu ehdottomasti reissun kohokohtiin, ja valitsemamme teatteri oli ensimmäinen laatuaan koko maailmassa.
Päivä 4 (9. joulukuuta)
Viimeinen päivä Prahassa, ja jalat huusi tiedätte kyllä mitä… Aamupala, laittautuminen, laukkujen pakkaus ja huoneen luovutus suoritettiin ennen kello yhtätoista. Laukut jätettiin hotellille säilöön, ja sieltä lähdettiin ihmettelemään vielä viimeisen kerran joulutoria ja muita liikkeitä. Tällä kertaa oltiin puettu ostohousut jalkaan, ja Annika ja Kata osti itselleen nahkahanskoja kympillä pari ja silkkihuiveja kuudella eurolla… Kata osti työpaikalle tuliaisiksi paahdettuja manteleita. Tässä vaiheessa havahduimme myös postikorttien kirjoitteluun (jotka ei kai ole kuukautta myöhemmin vieläkään tulleet perille).
Yhdeksi oltiin varattu lounaspöytä hotellin viereiseen ravintolaan, Le Grilliin, joka oli saanut myös jonkun Michelin-tähden. Ei voi olla huonoa ruokaa ravintolassa, joka on Googlessa saanut arvioksi 4,8/5! Lounas tarjoiltiin hotellin sisäpihalla lasitetulla terassilla, jonka ikkunan takana seikkaili riikinkukkopariskunta. Valittiin kaikki mielemme mukaan kolmen ruokalajin menut, eli alkuruoat, pääruoat ja jälkkärit. Lisäksi otettiin pullo punaviiniä kolmeen naiseen. Lasku jäi jokaisella euroissa alle viidenkympin, ja oli kyllä ihan koko reissun parhaimmat pöperöt! Kokkostytöt suosittelee!
Syöminkien jälkeen (ei tarvinnu käydä mäkkärillä) käytiin kiertelemässä vieressä ollutta pop uppia, jossa oli tarjolla tsekkiläistä designia, koruja, laukkuja, vaatteita, käsitöitä… Annika löysi koruja. Ja vielä vähän lisää koruja. Kaikkea ihanaa se ei kuitenkaan raaskinu ostaa, ja näin jälkeenpäin ajateltuna vähän harmittaa. Mieleen jäi kummittelemaan söpöt posliiniset origamikorut ja muutamat betonista valetut riipukset…
Aikamme kierreltyämme kävimme vielä viimeisen kerran kantapaikassamme hotellin vieressä siemailemassa oluet ja siiderit, ja sitten kutsuikin jo Finnair lennolle takaisin kohti koti-Suomea. Prahasta jäi kyllä hyvä mieli, voimme suositella kaupunkilomakohteeksi muillekin! Neljä päivää riitti mainiosti, sillä aina voi jättää jotain nähtävää ja koettavaa ensi kerrallekin… Sitä, päädymmekö Prahaan joskus toistenkin, ei tarina vielä kerro...
P.S. Ollaan vielä puheväleissä! :D
Loppuun vielä kootut vinkit:
Yleistä:
Hintataso ruoan suhteen selvästi edullisempi kuin Suomessa. Lounas Michelin-ravintolassa kolmella ruokalajilla sekä kolmelle jaettu viinipullo kustansi alle 50€/pää. Muuten maittavan illallisen juomineen sai usein alle kymmenellä eurolla.
Paikalliset oluet on (kuulemma) tosi hyviä! Siidereitäkin löytyi, mutta valikoima oli niukahko. Yhden oluen puoleksi väkisin juonut Annika ei silti joutunut janosta kärsimään.
Asusteet edullisempia (esim. silkkihuivi 6€ ja nahkahanskat 10€), mutta esimerkiksi vaatteet aika lailla samaa tasoa. Turistien suosimissa paikoissa hinnat kovemmat.
Sää on keskieurooppalaiseen tyyliin leuto, vierailun aikana lämpötila vaihteli +6 – -2 asteen välillä. Joulukuun alussa pimeää oli jo neljän maissa. Lunta ei ollut, mutta sitä satoi viimeisenä vierailupäivänä havaittavan verran.
Nähtävyydet:
Mene Petrinin kukkulalle heti aamusta. Puolen päivän aikaan jono oli jo kymmeniä metrejä. Kukkulalle pääsee normi metrolipulla. Eiffel-tornin kopioon pääsee sisälle, jos jaksaa kävellä 300 porrasta ylös ja alas. Kukkulalta löytyy myös kiva peililabyrintti!
Black light theatre – Hybernska pääkadulla on kokemus, jota ei kannata jättää välistä. Esityksiä pystyy seuraamaan, vaikka ei puhu sanaakaan tsekkiä.
Kaarlensilta on turistirysä ainakin päivisin ja iltaisin. Toisella puolen siltaa on torni, jonne pääsee kiipeämään ja ottamaan sillasta kuvia (ei kylläkään käyty).
Muuta:
Kaikki ovet aukeavat sisälle päin! Monta kertaa revittiin ovea auki, kun olisi pitänyt työntää. Ja ei, yön aikana tšekkiläiset eivät käyneet kääntämässä saranoita siten, että seuraavana päivänä ovet olisivatkin avautuneet ulospäin. Tiedä sitten mitä ne kaikki yöt tekevät, kun eivät moista pikkuasia kuten saranan vaihtoa voineet hoitaa.
Mukulakivikadut eivät ole jalkojen ystäviä, ja käytännössä kaikki kadut keskustassa on mukulakivisiä. Hyvät (ja sisäänajetut) kengät pitää olla!
Kulut yhdeltä henkilöltä (hinnat euroina):
Lennot (Finnair): 330€ OUL-HEL-PRG-HKI-OUL
Majoitus: Kolme yötä kolmen hengen huoneessa 180€ (Hotel City-Inn), eli yksi yö per henkilö 20€, yhteensä 60€
Liikkuminen: Etukäteen varattu taksi lentokentältä hotellille + pullo kuohuvaa 50€
Kolmen vuorokauden metro/ratikkalippu 12€
Taksi hotellilta lentokentälle 24€ eli 8€ per henkilö
Käyttörahaa mukana noin (lähes kaikki meni) 400€
(Hotelli ja lennot maksettu kortilla, kyyti hotellille käteisenä euroilla ja loput korunoilla)
Yhteensä kaikki (Annikan osuus): 840€
Säästövinkit:
Me ei edes yritetty olla tarkan markan budjetilla. Mikäli haluat lompakollesi kevyempää kuritusta, niin tässä pari vinkkiä:
- Finnair tarjosi kaikille matkailijoille Suomen 100-vuotisen juhlapäivän kunniaksi itsenäisyyspäivänä pikkupullot skumppaa (12€). Kannattaa siis ajoittaa lento kohteeseen Suomen satavuotisjuhlapäivälle! Merkkaa kalenteriin!
- Kolmen päivän lippu julkisiin kulkuvälineisiin hyväksi havaittu
- Ota omat ruisleivät ja kahvipaketti Suomesta mukaan.
- Varaa myös euroja mukaan! Vaikka euro ei ole maan virallinen valuutta, käy se monissa paikoissa maksuvaluuttana. Esimerkiksi torien kojuissa hinnat ilmoitettiin usein myös euroina, ja hinta euroissa saattoi olla paikallista hintaa edullisempi!
Praha 2017
Jo talvinen pohjola sai jäädä taakse kun suuntasimme 3 äijäkörilään (Kari, Pasi ja Sami. 2 jälkimmäistä on käynyt Prahassa ennenkin, Karilta vietiin neitsyys tältä osin) porukalla Tsekkeihin, Prahaan katsomaan Girls Against Boysin keikkaa. Ei siellä Prahassa nyt niin paljon lämpimämpää kyllä ollut, n. +10c ja kylmä tuuli oli ystävänämme.
Saavuimme Prahan lentokentälle perjantaina n. 20:00. Reissumme Self claimed Folkke Pasi oli järjestänyt meille kyydityksen kentältä hotellille. Kentällä oli vastassa fiksusti pukeutunut äijä kyltin ja Folken tilaaman Thank You -kortin kera. Ei muuta kuin ison Audin takapenkille istumaan (20 000e nahkat muisti kuski mainita) med kylmät oluet ja pehmeä alku reissulle oli taattu. Hintaa kyydityksellä oluen ja kortin kanssa oli noin 35€.
Hotelliksi oli huolellisen preppauksen jälkeen valikoitunut Hotelli Tyl. Onnistunut valinta kaikin puolin. Hinta oli kohtuullinen 180€ kolmelta yöltä…eli 60€ per nassu, eli 20€ per passu per yö…per. Aamiainenkin oli toimiva (oli lämmintä ruokaa, hedelmiä, mysliä, kakkua, leipää, leikkeleitä yms) ja sijainti Top Noch, ei voinut kuin kiitellä Folken saavutuksia (jälleen kerran).
Ensimmäisenä iltana lähdimme etsimään hyvää biljardipaikkaa ja olutta. Ensimmäinen homma oli hankkia 3 päivän matkustuslippu, jolla saa päristellä julkisilla niin paljon kuin haluaa. Menimme lähimmälle metroasemalle vaan sieltä tuli tyhjä arpa. Lippuluukut oli jo mennyt kiinni (20:00 sulkeutuvat) ja automaatista ei löytynyt kuin 24h lippuja (ja olisi pitänyt kolikoilla maksaa). Meillähän ei ollut tietenkään ensimmäisenä iltana vielä raha vaihtanut juuri omistajaa, joten lompakot oli vielä paksuina seteleistä. Onneksi saimme metroasemalta olevasta pizzakojusta vaihtorahana sen verran kolikoita, että saimme ostetua yhdenmatkan lipun ja pääsimme niillä seuraavalle metroasemalle. Sieltä löytyi sitten kone, jolle kelpasi kortti ja siitä saimme tuon 72h lipun. Hintaa sillä oli 310 paikallista, eli n. 12e. Nice. (muista leimata lippulappunen eka matkalla! Lisämuistutuksena, kaikissa ratikoissa ei näyttänyt olevan mahdollisuutta leimata lippua!)
Biljardipaikka mihin olimme menossa oli pistänyt lapun luukulle, joten sinne ei päästy, mutta vieressä oleva Joystick Arcade Bar oli ihan mukava mesta. Siellä oli läjä flippereitä, sega rally ja paljon muita kolikkopelejä. Emme pelanneet muuta kuin flippereitä (10 paikallista per peli, alta 50 eurocenttiä) ja juotiin muutamat oluet. Paikalliset nautti oluen lisäksi poltettavia yrttejä…lepposta sakkia.
Seuraava päivä oli sitten varattua perus turistihommille. Kävästiin kattomassa Kaarlensiltaa ja siellä oli ihmisiä koleasta ja harmaasta säästä huolimatta kohtuuttoman paljon. Ihan hieno silta ja lähiympäristö siinä on, mutta väenpaljous ahdisti vähän. Kävästiin myös tsekkaamassa vieressä ollut kidutusmuseo. Siellä oli monenlaista (60 laitetta, kolmessa kerroksessa) laitetta, joilla on tehty elämä vähemmän kivaksi back in the days. Tais olla jotain 6€ sisäänpääsy.
Astronominen kello käytiin tsekkaamassa kans. Se oli remontissa. Ite kellotaulu oli näkyvissä, mutta kortsu oli nykästy muuten siihen tornin ympärille. Ei ollut vielä mitään joulutorimeininkiä hoodeilla, mutta muuten ihmisiä piisas ihan haitaksi asti. Lämmintä viintä oli tarjolla ja muitakin koppeja mistä ruokaa ja krääsää sai ostella.
Illan päätteksi päätimme vielä lähtä etsimään uutta biljardisalia, jossa päästäisiin pelaamaan. Löydettiin ihan ok mesta. Syötiin siellä ravintolassa hyvää ruokaa ja juotiin 16 olutta ja pelattiin 4 tuntia bilistä. Tämä koko homma kustansi n. 40 euroa. Tsiip!
Sunnuntaina oli keikkapäivä, mutta sitä ennen kävimme katsomassa vielä Petrinin kukkulan. Kukkulan päälle voi joko kävellä tai mennä funikulaarilla (käy se aikaisemmin mainittu 72h lippu, eli “ilmainen” kyyti) joka sopi meille paremmin. Vähän aikaa jouduttiin jonottamaan ylöspäin mentäessä, mutta ei mahdottomia aikoja kuitenkaan.
Petrinin kukkulan päällä on mini Eiffel-torni, jonne voi myös kivuta jos haluaa vielä paremman näkymän kaupungille. Se vaatii sitten jalkatyötä, koska sinne ei ole hissiä. N. 300 askelta ja homma on paketissa. Kukkulalla on myös paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Voisi kuvitella, että lämpimänä kesäpäivänä siellä riittää sakkia vähän eri tavalla kuin nyt.
Illalla mentiin katsomaan keikka joka oli kyllä hyvä, hieno ja mahtava. Kuultiin kaikki biisit mitä haluttiin ja vielä vähän enemmän. Great success siis!
Maanantai koitti ja sehän tarkoitti lähtöpäivää. Käytiin vielä tekemässä pakolliset tuliaisostokset Palladium ostoskeskuksessa ja haahuiltiin vähän kaupungille. Kentälle luovimme julkisia hyväksikäyttäen (ratikka + linja-auto) ilman mitään ongelmia. Hyvin toimii julkinen Prahassa.
Hintataso yms:
– Olut maksaa baarissa n. 50 paikallista rahaa (2e)
– Kaupassa saa jopa reilulla kympillä (50 senttii about)
– Viini himpsun kalliimpaa kuin kalja
– Ravintolassa syöminen maksoi meillä yleensä alle 10e
– Possun polvi on hyvää (t: Pasi)
– 72h vapaudu kävelyltä -kortti maksaa 310 (12e) ja on äärimmäisen toimiva systeemi
– Ei mitään hajua vaatteiden tms. hinnoista ku ei ki!
– Sisällä ei saa tupakoida, mutta esim. baareista saa kantaa oluset pihalle tupakoinnin ajaksi
– Menthoolitupakoijat pettyvät pahasti (sitä ei oikein löydy mistään)
– Ihmiset julkijuopottelevat reilusti
– Kielitaito on vähän niin ja näin. Jotku puhuivat auttavaa englantia
– Kaiken kaikkiaan pidimme Prahaa halpana paikkana vierailla
Annamme Prahalle neljä nakkia viidestä. Helppo ja halpa kohde käydä. On nähtävää ja tehtävää ihan sopivasti kaupunkilomalle. Uudestaankin voi kyllä helposti mennä. na zdraví!
Day 29: Karipoika sairastaa, häntä hellikäämme…
Viiminen kokonainen päivä täällä alkoi ankaralla vesisateella vaihteeksi taas huonosti nukuttujen yöunien jälkeen. Tai no, ihan aamusta ei satanut vielä kovin paljoa, mutta siinä vaiheessa, kun Annika oli saanut kulmakarvansa ojennukseen ja Kartsa kengännauhansa sidottua, alkoi älytön sade, joka kesti ja kesti.
Jatka lukemista Day 29: Karipoika sairastaa, häntä hellikäämme…
Day 28: Burttonin Timppa moro!
Aamulla herättiin, muttei hirveän pirteänä. Sänky joka meille valikoitui Natural Selectionilla (eli P&V oli valkkaamassa eka) on pirun kapea ja lyhyt. Tämmönen perussämpylä ei siihen mahdu edes pitkittäin nukkumaan. Noh, eipä siinä. Suihku alle ja menoksi.
Day 25: Maili- ja sushiähky
Tunti ja vartti road trippiä jäljellä. Huomenaamulla sanotaan Armadalle heipat. Yhdessä on kuljettu pitkä matka, 5600 mailia, eli hippasen vajaa 9000 kilsaa. On kyllä ollu kaikin puolin hyvä reissuauto, ei voi moittia. Ei kuitenkaan niin hyvä, että samanlaista itelle hotsittais hommata. Tsaislerilla ajellaan Suomessa jatkossakin, vaikka Karpanero onkin hommannut itselleen kunnon pick up -kuumeen, ja tutkii iltaisin tori.fin tarjontaa. Miehet!
Jatka lukemista Day 25: Maili- ja sushiähky