Roadtrip day 5

Aamulla herättiin Chicagon lähettyviltä motellista. Eivät tarjonneet aamupalaa niin suuntasimme sitten jonnekkin syömään. Täällä on ollut silleen mukavasti ”keskittymiä”, joissa on huoltamoita, majoitusta ja ruokailupaikkoja samalla alueella. Aamupala päätettiin hakea Burger Kingistä. BK:n the ultimate breakfast platter lähti mukaan vaikka niillä ei ollut antaa meille annokseen kuuluvia keksejä. Platter pannareineen, pihveineen, leipineen ja munakkaineen maksoi jotain vajaa viisi dollaria ja siihen sitten pieni kahvi ja hash brownseja kaveriksi ($ .80). Kaloreita tässä kevyessä aamiaisessa oli sen 1300. Tällä annoksella jaksaa ainakin Chicagoon asti! :)

Chicagoon tullessa piti maksaa kolme tietullia, jotka olivat ihan vierekkäin. Ei niihin rahaa mennyt kuin reilu vitonen, mutta rasittaviahan noi tietullit ovat. Monet paikalliset käyttävät EzPass laitetta autossa joka päästää tulleista automaattisesti ja veloittaa tietullin suoraan tililtä. Alkuperäinen tarkoitus taisi olla sellainen että Chicagossa oltaisiin yötä. Hotellien hinnat tuntuivat keskustan alueella kuitenkin niin kovilta, että päätimme jättää auton parkkiin jollekkin lukuisista parkkialueista ja käydä kävellen kaikki mahdolliset Chicagon nähtävyydet läpi.

Paikasta tuli heti sellainen mukava fiilis. Iso paikka ja paljon ihmisiä, mutta sellasta kamalaa tungosta siellä ei ollut kuin esim. New Yorkissa. Nähtävää tuntui riittävän ja tuntuikin siltä ettei oltu paikan ainoat turistit. Skeittareita ei tähän mennessä oltu nähty minkään kaupungin keskustan alueella, mutta täällä oli useampi porukka ja vaikuttivat ihan kohtuu kovilta tekijöiltä. Parin kessun ajan kateltiin poikien lautailua ja sitten lähdimme talsimaan isoon puistoalueeseen. Olimme ostaneet pari ”virvoitusjuomaa” ja nautimme niitä puiston reunalla. Huomasimme, että siinä vieressä pyöri joku porukka ympyrää ja heillä oli kukkakimppua ja täytekakkua mukana. Tottakai, kyseessä oli hääporukka. Pappi rupes lukemaan jotain hääsaarnoja siinä ja Heinäpään sankarit vetelee vieressä juomia ja kessua. Pikkasen nolotti, mutta ei paljoa :)

Siellä puistossa oli iso keikkalava ja käsitimme niin, että Soul Asylum olisi aloittanut muutaman tunnin päästä soittamaan ilmaiskeikan (taste of Chicago festivaali). Runaway train ei kuitenkaan paljoa kiinnostanut vaan lähdimme valumaan kohti keskustaa. Chicagossa on sama ongelma kuin New Yorkissa. Julkisia vessoja ei ole, joten vessaan on mentävä aina jonnekkin ruokalaan. Ruokaloissa on myös pakko ostaa jotain, koska siellä on vartijat paikalla (no ainakin mäkkärissä) eivätkä he päästä vessaan kuin maksavia asiakkaita. Mäkkäriin mentiin sitten vessareissulle ja tämä oli sellainen spesiaali-mäkkäri. Siellä oli seinillä paljon juttuja ja tavaroita Martin Luther Kingistä.

Seuraava kohde oli Willis Tower (ex-Sears tower) joka on USAn korkein rakennus. Ylös pääsee hissillä joka maksaa $17 ja sillä hinnalla näkee myös leffan. Tulimme tornin juurelle ja siellä nainen kertoi jonoa olevan sen verran paljon, että ylös pääsy kestää 1½ tuntia. Oli jo vähän nälkä joten ei kiinnostanut jäädä odottelemaan vaan päätimme lähtä käymään syömässä ja yrittää myöhemmin uudelleen.

Ruokapaikaksi valitsimme Man vs Food sarjasta tutun Gino’s East pizzerian, josta saa Chicagon parasta Deep Dish Pizzaa. Otimme Four Meats pizzan mediumina (6 slicea). Tarjoilijatar kertoi pizzalla olevan sen verran kokoa, että siitä jää kotia viemistäkin. Paikasta semmoinen huomio, että se oli nk. BYOB, eli sinne saa tuoda omat kaljat/viinat kun heillä ei ollut lupaa itsellä myydä. Naapuripöydän jantterit kävivätkin ostamassa viereiseltä huoltsikalta ruokajuomaksi lavallisen olutta. Pizza oli aivan älyttömän hyvää. Ehkäpä parasta pizzaa mitä on ikinä syöty. Pizzassa oli makua ja kokoa (söimme sen puoliksi), mutta sen verran olivat väärässä ettei pizzasta kyllä kotia viemisiä jäänyt. Pizza maksoi $24 kahdelle limukalla.

Pizzat oli syöty ja päättäväisinä lähdimme kohti Willis toweria. Matkalla pysähdyimme pieneen viinakauppaan ja kävimme hakemassa pullon Dimitri vodkaa ($13) ja pienen Jim Beamin ($8). Ajoimme auton aivan tornin juureen ja ei muutako ensimmäiseen hissiin joka vei vain muutaman kerroksen etiä päin. Sieltä piti mennä turvatarkastuksen läpi ja sitten ostaa lippu. Tästä sitten ohjattiin huoneeseen missä näytettiin elokuva Chicagosta. Emme jääneet katsomaan koko elokuvaa vaan menimme jonoon josta pikku hiljaa edettiin kohti hissejä. Hissi oli itsessään kokemus. 60 sekunissa nousimme yli 100 kerrosta! Korvat meni lukkoon monta kertaa. Hississä näytettiin samalla videota kuinka korkealla olemme (Eifel tornin, Chrysler building jne.) Ylhäälle meitä odotti paljon ihmisiä ja aivan mahtava näkymä yli Chicagon. Todella komeat maisemat. Skydeckilla pääsi katsomaan myös suoraan alas katutasolle lasisen lattian läpi. Talon kylkeen oli tehty lasista ulokkeet, joista näki oikeasti kuinka korkealla olimme. Huh huh. Hieno paikka.

Ilta oli jo pitkällä joten päätimme ajaa pois Chicagosta ja ottaa ensimmäinen hotelli mitä vastaan tulee. Dollar Inn oli ensimmäinen. Tiskillä oli vähän ongelmia kun respan täti oli vähän pysäkillä. Ei se oikein tajunnu mistään mitään ja muutenki tuntu oudolta ihmiseltä. No huone saatiin ja hintaa tuli kaikki $45. Ihan ok nukkumapaikka tämäkin. Kaikki toimii ja ilmastointi löytyy jne. Taas kävi tuuri :)

Nyt pitää lähtä metsästämään aamupalaa ja kohti Indianapolista, mutta se onkin jo aivan uusi tarina.

2 thoughts on “Roadtrip day 5”

  1. Aika hurjalta näyttää tuo lasilattia!

    Hm, vessahätäkierteestä tulee loputon, kun aina pitää ostaa jotain syötävää tai juotavaa että pääsee vessaan :P

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.