Majapaikan aamiainen oli epic fail. Leivät (joissa kaikissa oli pirusti jyviä, Kardashian ei arvosta jyviä) loppui kesken, ja sopivia astioita sai etsiä. Työhönsä kyllästynyt tarjoilija ei kovin nopeasti täytellyt loppuneita ruokia, ja kaikkea sai odotella. Muutenkin nälkäiset aamupalan syöjät sai poukkoilla ympäriinsä, kun tarjottavat oli epäloogisessa järjestyksessä. Miten voi sellaisen sujuvasti toimivan aamiaislinjaston väsääminen olla niin pirun vaikeaa? Eka kerta tällä reissulla, kun aamiaisella jäi nälkä.
Varattiin aamulla majapaikka Oslon lentokentän huudeilta. Saatiin ihan kohtuuhintaan yöksi huone (80€). Ajatuksena oli, että käydäänpä tsekkaan matkan varrelta Oslo, kun kerta tänne asti on tultu, ja Annika ei oo siellä ikinä käyny. Viiiirhe (ei siis tällä kertaa onnellinen vahinko).
Ajomatka tuonne oli piiiitkä ja tylsä, lähes koko matka motaria. Ei tullu paljo pysähdeltyä eikä kuvia räpsittyä! Parit peltikolarit matkalla pysäytti koko liikenteen pariin otteeseen, ja vaikka mitään pahempaa ei näyttänyt tapahtuneen, seisahtui koko liikenne molemmilta kaistoilta pitkäksi aikaa, vaikka sitä toista kaistaa olis kyllä päässy ajamaan. Eikö nämä osaa ajaa motarilla vai hä?
Kun päästiin kohteeseen, muistui äkkiä mieleen, miksei roadtrippailu ja isot kaupungit sovi yhteen. Tämä asia on todettu varmaan joka reissulla, eikä vieläkään oo sitä ite opittu. Kun on seitsemän päivää ajettu pienempiä teitä omaan tahtiin, ei näissä ruuhkissa oikein sielu lekottele. Toiseksi, oudoissa (isoissa) kaupungeissa ajaminen ei oo kivaa kellekkään, varsinkin ku meidän navigaattori oli taas aivan sekaisin ja ihan sootanan hidas (en nyt puhu Annikasta).
Ei tietenkään löydetty parkkipaikkaa mistään (parkkihalleja lukuunottamatta, niihin ei haluttu mennä), joten paettiin paikalta pienen pyörimisen jälkeen. Sähköskootteja kerettiin kuitenkin bongaamaan kymmeniä.
Yksi asia mikä täällä ihmetyttää, on että täällä menee jotkut ostoskeskukset kiinni viikolla jo kuudelta illalla? Kartsa olis niiiin kovasti halunnut päästä kunnolla shoppaileen, muttei ehditty. :/ Lohdutukseksi käytiin kuitenkin illalla isommassa ruokakaupassa.
Ajeltiin myös lähellä olevan lentokentän reunalle bongaileen lentokoneita, ja muutama nähtiinkin! Sinne oli kyhätty sellainen mäki bongareita ajatellen, ja siellä olikin paikallisia muutama kaverina. Koitettiin myös bongailla paikallisia hevibändejä kirmaamasta metsästä, muttei nähty yhtään.
Pysähdyttiin muuten matkalla KERRANKIN syömään Zedu De Lucan luo ennenkuin iski mahoton nälkäkiukku. Ihan voidaan suositella tuota ketjua (oikeasti siis Deli de Luca, muttei vaan voinu jättää mainitsematta Sedua), vaikka edulliseksi ei voi sitäkään kehua.
Tässä vaiheessa alkaa jo oikeasti olla ajankohtaista suunnitella kotimatkaa. Päätettiin heti alkuunsa skipata ajatus ajamisesta Tukholmaan ja sieltä hyppäämisestä laivaan, kun ei vaan ki ni ei ki. Ni! Kotia on täältä nyt matkaa sellaiset 1350km suorinta reittiä, ettei sitä ehkä ihan yhdessä päivässä mielellään ajele. Takana on kilometrejä jo yli 4000, ja se alkaa jo näkymään reissaajista ja autosta.
