Day 23: Toiset kastui, toiset ei

Philadelphiasta moikkaillaan tällä kertaa, heipä hei. Ajeltiin tänään tänne, kuten arvata saattaa. Washingtonista matka tänne kesti jotain kolmisen tuntia, ruuhkat matkan varrella hidasti vauhtia. Pysähdyttiin matkalla sympaattiseen pikkukaupunkiin ja siellä olevaan militiahenkiseen antiikkikauppaan, eikä tyhjin käsin lähdetty. Ostettiin PT Cruiser -ikävissämme kyseinen auto pienoismallina, ja toisen maailmansodan aikainen sotilaille tarkoitettu lehti, josta löytyy mm. pilapiirroksia Aatusta. Aatu itsekin löytyi liikkeestä action figuurina, mutta hintaa oli hällä liikaa (125 taalaa).

Philadelphiassa P ja V lähti pesemään pyykkiä, ja K ja A lähti syömään. Kariluigos on muistanut jo vuosien ajan hehkutella ahkerasti erästä leipäpaikkaa täällä, Man vs Foodistakin tuttua Tony Luke´sia. Siellä pitää syödä Philly cheese steak, ja sellaisethan me otettiin, ilman mittään turhia hömpötyksiä. Tuoretta leipää, suussasulavaa lihaa ja juustoa, ei kai sitä muuta tarvikkaan? Oli kyllä ihan pirun hyvvää leipee. Melkeinpä reissun parasta ruokaa! Muistakaapa tuo paikka, jos tuutte ikinä tänne, niin käykää tuolla. Alkuperäinen ”ruokala” löytyy aika hämärästä paikasta sillan kupeesta, mutta saman lafkan puljuja on kuulemma nykyään monessakin paikassa.

Syönnin jälkeen haettiin V ja P takas kyytiin, ja kruisailtiin keskustaan. V ja P halus syömään, joten tiputettiin heidät kyydistä sopivaa ruokapaikkaa etsimään ja pyrähdettiin tsekkaamaan Rocky-patsas. Tai no, Karbababa puotti Annikan pois kyydistä, ja ajeli pikku kiekan jossain. Annika kerkes käymään katsoon patsaan ja ne portaat siinä vieressä. Patsaalle oli ihan älytön jono, kun kaikki halus ottaa itsestään kuvan Rockyn kanssa samassa asennossa. Annikaa ei moiset kliseet kiinnostelleet, joten se tyytyi vain ottaan kuvia sivumpaa.

Sitten taas V ja P kyytiin, ja heidät Rocky-patsaalle :D Ei näemmä mahuta samaan paikkaan yhtä aikaa, lool. Kävästiin ajeleen mutka ootellessa, niin eiköhän kohta alkanut satamaan Amerikka-tyyliin ihan kunnolla. Siis ihan ihan kunnolla. P ja V kastui läpimäriksi, mutta kamerat ja kännykät säilyi onneksi kuivina. Karpaasikin kastui, valitteli et auton ilmastointi oli liian pienellä ja selkään tuli pieni hikiläikkä. :(

Sade-episodin jälkeen Karidos harrasti äkästä googlettelua, ja löysi meille huoneet vaihteeksi Motel 6:sta. Huone on taas perussiisti, ja ihan älyttömän tilava! Ilmanen fifikin löytyy, ja se on aika jeppis jepulis. P ja V saivat aluksi huoneen, jota ei oltu siivottu edellisten asukkaiden jäljiltä, mutta onneksi löytyi myös siivottuja vapaita huoneita. Huoneiden hinta oli tällä kertaa jotain 90 taalan pintaan.

Meillä on auto käytössä vielä kaksi kokonaista päivää, eikä oikein tiedetä, mitä sillä tehdään. Karbondos on ollu niin äkäinen rattiroope, että se on ajanu nämä välimatkat nopiammin, kuin mitä oltiin aiemmin laskeskeltu. Ihan käsittämätön suoritus, ja ihan paras kuski muutenkin. Tuosta vaan noin on ajeltu pitkin jyrkkiä ja mutkaisia vuoristoteitä, tuhannen liittymän moottoriteitä ja miljoonakaupunkien keskustoja, kertaakan ees kunnolla hermostumatta. Me muut on lähinnä ihmetelty menoa, ja mietitty, ettei me vaan uskallettais. Kalliovuorten kokoiset rispekit ja kiitokset kuuluu Annikalta kyllä Karidapartsalle. <3

Huominen tutkitaan kai ehkä vielä Philadelphiaa, kun tuo sade vähän muutti suunnitelmia. Kovat halut olis ainaki käydä syömässä hyvin, tsekata muutamia panttilainaamoja ja kirpputoreja ja tietenki muuten vaan fiilistellä tätä kaupunkia. Alkaa olla kohta viimiset hetket imailla kaikilla aisteilla tätä Amerikan meininkiä. Viikon päästä ollaankin jo pitkällä ja ankealla kotimatkalla :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.