Day 22: Muistomerkkien kylä

Aamu valkeni kuin Donald Trumpin kausi, yllättäen ja pyytämättä. Tästä kuitenkaan lannistumatta Karitsov ja Annika lompsi tien toisella puolella olevaan McCoy’s American Dineriin. No nyt löyty autenttinen dineri. Aivan mahtava paikka. Ei ollut mikään meganälkä, joten pienellä aamiaisella liikenteeseen. Shredded beef toast Kardonaitsille ja Annika otti eläinkuntabagelin: pekoni, muna ja juusto. Parit kupilliset kahvia ja 4 kuppia tuoremehua = 16 buckaroonia.

Ei muutako lapset (lol) takapenkille, kapteeni ruoriin ja varakartturi viereen. Matka Uasistoniin jatkukoon. Matkalla ei muuta ihmeellistä tapahtunut, kuin että takapenkkiläiset kävi hakkeen aamupalaksi sämpylää huoltamolta ja tankattiin auto. Noin 300 kilometriä myöhemmin oltiin Washington DC:ssä. Karideissoni löysi ”heti” äkäseen meille parkkipaikan aivan pelimestoilta. Hintaa oli 20 dollaria, joka ei paljoa painetta aiheuttanut.

Jälleen erottiin pariskuntina ja lähdettiin tutkimaan mitä patsaita ja muistomerkkejä täältä löytyy. Niitähän kyllä löytyy rutosti. Joka kulmalla ja kadunpätkällä on jotain patsasta tai laattaa tarjolla mitä hienoimmista Murikalaisten saavutuksista tai päälliköistä. Ei olla oikein patsastelijoita, joten niitä ei sen kummemmin ihmetelty vaan mentiin tyynesti suoraan Lincolnia kattoon. Piti käydä varmistamassa, vieläkö se setä istuu paikoillaan vai onko se lähtenyt Trumppia karkuun. Siellä se nökötti surullisen näkösenä, kun nuoriso siellä twerkkas ja otti belfieitä.

Tsekkailtiin vähän maisemia Reflecting Poolin ääressä. Sieltähän näkyy se iso kynä. Näyttää siltä, niinku se ois jotenki vinossa. Ehkä se on tai sitten alko jo lämpöhalvaus iskemään. Oli jotenki tunkkanen ilma. Kostea. Onneksi välillä kävi vähän pohjoisen puhuria joka toi viilennystä kivasti.

Kävästiin ”välipalalla” jossain tunkkasessa kioskikahvilassa, jossa oli sikahinnat ja töykeä palvelu. Ostettiin kylmää vettä ja sekoitus käyneitä hedelmiä. Pari palaa maistettiin, loput heitettiin pois, kun ei niitä syödäkään voinu. Harmitti, muttei harmittanu onneks.

Lopuksi meinattiin mennä tsekkaan valkoinen talo. Oli joku hässäkkä siellä päällä ja Secret servicen äijät blokkas meidät pois. Sanovat, että tulkaa tunnin päästä takas niin pääsee tsekkaan mökin. Eipä siinä. Lähettiin hakeen autoa, et pörrätään hetki kylillä ja yritetään uudestaan. Treffattiin sit V+P:n kans autoparkin luona.

Lähettiin ajeleen pari korttelia ja V+P meinas et ne oli jo valkosen talon käyny kattoon. Ehotin sitte et me jätetään auto niiden hoivaan ja me mennään kattoon mökki. Kävi sitten selväksi ettei ne ollut edes käyneet valkoisen talon edessä vaan siellä takana :D Hih. Onneksi Folkke seivas tilanteen ja johdatti hukassa olevat lampaat takaisin laumaan ja kävi näyttää miltä se valkoinen talo oikeasti näyttää :D

Eipä siinä sitten sen kummemia. Dedicated all around fun guy Kardaprada hankki hotellin parikyt kilsaa Uasistonista pohjoiseen. Motel 6 hintaan 90 taalaa. Ihan jees hotelli. Illalla käytiin vielä shoppaileen Walmartista Annikan puhelimeen uus muistikortti hajonneen tilalle, sekä pakolliset iltaeväät, jotka syötiin siinä parkkiksella. Jos lukijoille on tuttu sivusto People of walmart, niin sieltä voi koittaa meidät bongata, sen verran hobo näky varmasti oltiin. Iltamyöhäsellä päätettiin käydä pesemässä vielä pyykitki, koska motellilta löytyi oma pesutupa ja oltiin vielä niin reippaita vaivaisen muutaman tunnin kävelemisen jälkeen.

Eipä siitä sen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.