Heti aamusta pariskunnat lähtivät omille teilleen, tosin täysin sopuisasti ja yhteisymmärryksessä. Paula ja Visa lähti käymään Golden Gate Parkissa ja Kari och Annika lähti etsimään papukaijoja ja maalattuja leidejä.

Visan ja Paulan teksti on tuossa alempana.

Kari ja Annika otti metukan alle ja lähti painamaan jälleen ytimeen. Missio oli löytää prepaid-dataliittymä puhelimeen. Ihme homma kun ei aikaisemmilla Usan reissuilla ole tarvinnut mitään dataliittymiä. Ilmeisesti nyt mukana on semmonen somettaja-armeija, että tuska tulee jos ei ole koko ajan online. Olimme aikaisemmin selvittäneet, että T-Mobilella on joku turisteille sopiva prepaidhässäkkä 30 taalan hintaan. Liikkeeseen sisään, pikkuset myyntipuheet ja poistuimme 54 taalan prepaid liittymän kanssa ulos :D On nää kovia myyntimiehiä :D

Kävästiin syömässä BK:ssa hamppari ja kanaranskikset. Ei ollu bileitä kielen päällä. Jotain 7 dollarin huiteilla oli yksikkö.

Seuraavaksi mentiin onnikalla katsomaan Painted Ladiesit. Siellä ne edelleen mötkötti hienon puiston vieressä. Paitövei niinku jenkit sanoo, tänään oli lämpimin päivä ja kyseisellä puistokiertueella sen alkoi huomaamaan. Suojakerrointa lisää, kun Karin kalju alkaa olemaan jo enemmän tai vähemmän paloauton värinen.

Luettiin jostain, että täällä on villeinä papukaijoja ja niitä lähdettiin metsästämään. Jostain höpöhöpölähteestä luettiin, että ne hengailee monesti Sue Biermannin puistossa. Se oli mukavasti Pier kolmosen vieressä, joten sinne siis. Folkella herpaantui ote hetkeksi ja jouduimme sitten muutaman pysäkin liian pitkälle ja kävimme tsekkaamassa ensin Pier 9 – 1. Ihan hienot mestat oli kun ei ole aikaisemmin tullut edes pysähdyttyä kyseisillä hoodeilla. Katseltiin hetken kun Aasian pojjaat oli kalalla laiturin nokassa. Nostivat tunnistamattomia kaloja kooltaan silakan ja ruijanpallaan välistä ihan ahkerasti. Ilmeisesti tänään olisi Chinatownissa ollut hyvää kalaa tarjolla illalliseksi?

Kuumotuksen helpottamiseksi haettiin kylmät kahvit ja smoothiet (Ne osas kirjottaa Annikan nimen oikein!!! Ekalla yrityksellä tosin yhdellä n-kirjaimella) ja lähdettiin papukaijoja katselemaan. Niin, tai oikeastaan katsoimme lähinnä juoppoja kierimässä mäkiä alas. Ilmeisesti liian rauhallinen ja syrjässä oleva sijainti on saanut ammattilaiset liikkeelle. Meillä ei ollu brenkkua mukana joten ei jääty edustamaan.

Illan päätimme kiertelemällä sarjisliikkeitä ja muita putiikkeja. Lopuksi kävimme vielä syömässä Suki Sushi-nimisessä ravintolassa. Äärimmäisen autenttinen paikka. Hyvää keittoa ja sushia oli, ja lohessakaan ei ollu mittään moitittavaa. Hintaa koko hässäkälle tuli 40 taalaa.

—–

Visa ja Paula ottivat suunnakseen Golden Gate Parkin. Ensiksi noin 1,5km kävely bussipysäkille (jota ei tosin aluksi meinattu huomata lainkaan, pysäkki oli vain pikkuinen maalattu teksti valaisinpylväässä), josta vajaan parinkymmenen pysäkin mittainen ajelu puiston kulmalle. Puistoon sujahdimme sisään ilman suurempia odotuksia, ja puisto osoittautuikin varsin reheväksi. Heti ensimetreillä ilmoille pölähti kolibri ja loksautti matkaajien leuat. Puistossa näkyi lintuja jos jonkinlaisia, myös vedessä uivia kilpikonnia! Strawberry Hillin metsän puiden tuijottelu sai niskat venymään takakenoon. Niin puut kuin eläimetkin olivat ns. Ameriikan mitoissa. Kävytkin oli tyyliin Paulan jalan kokoisia!

Mansikka mäkien jälkeen päädyttiin Japan Tea Gardeniin, jonne oli luotu oma japanilainen maailmansa, pääsylippu 8 taalaa/naama. San Francisco ilmeisesti on Osakan ystävyyskaupunki. Poseerattiin ja kuvailtiin kaikki puutarhan olennaisimmat kohteet, kuten karppilampi jossa nuo hauskat mötköt viihdyttivät turisteja pulikoinnillaan. Paula myös pääsi käyttämään Japanin reissulla opittuja fraaseja myymälän Japanilaiselle mummelille!

Matka jatkui, ja välipalaa piti saada. Golden Gate puiston laitamilta löytyi hodarikoju, josta Visa otti El Classicon, eli tulisen hodarin, Paula myöskin kuuman koiran, mallia ”New York Style”. Hodarit oli n.5 dollaria/kpl.

Hodareitten jälkeen otimme vielä yhden kävelyetapin, tarkoituksena nähdä puistoalueen laitamilla olevaa urheilukompleksia. Tenniskentille asti jaksoimme tallustella, kunnes totesimme nähneemme tarpeeksi. Suunta takaisin päin, metsikön läpi jossa oli AIDS-uhrien muistoalue, AIDS Memorial Grove. Tyylikkään oloinen hiljentymispaikka metsän rauhassa.

Olimme palanneet nyt takaisin California Academy of Sciencesin seuduille ja pienen arvonnan jälkeen menimme sisälle vaikka Visaa lipun hinta meinasikin hieman närästää (n. 35$). Lipun hintaan tosin sisältyi akvaarium, planetaario, sekä talon sisälle rakennettu ihka aito sademetsä! Ensiksi tsekkailtiin vedenelävät, näkyi albiino alligaattori, rauskuja ja vaikka sun mitä eksoottista eväkästä. Näyteikkunatyyppisesti poseeraamaan laitetut pingviinit tosin vähän suretti :( Planetaariota mentiin ihmettelemään nollaodotuksilla, mutta se pääsi yllättämään visuaalisuudellaan. Vajaan tunnin shown aikana käsiteltiin Linnunrataa, asteroideja ja muita planeettasettejä. Koko näkökentän täyttävä puolipallomainen screeni oli todella vaikuttava ja kamera-ajot saivat aluksi aikaan tuntemuksia vatsanpohjassa. Esityksessä oli pieniä teknisiä ongelmia (kuva pimeni ja toisella kertaa jumiutui), mutta joka tapauksessa kyseessä oli yksi vaikuttavimpia leffakokemuksia immersion kannalta. Iso peukku! Esityksen jälkeen käytiin ihailemassa keskuksen katolle rakennettua viherkattoa, jonka jälkeen lähdettiin vielä tarkastamaan talon sisään omalla ilmalukolla useampaan kerrokseen rakennettu sisäsademetsä. Kuten arvata saattaa, tunnelma oli kuuma ja nihkeä. Alueella oli puita ja muuta kasvustoa, sekä vapaana liihottavia perhosia! Tilassa tuli kyllä tosin äkkiä väsynyt olo ilmastosta johtuen, ulos tullessa keskuksen ilmastointi kuitenkin palautti voimat pian.

Taas alkoi olla nälkä, joten ulostauduimme keskuksesta ja lähialueella oleva intialainen ruokakoju herätti mielenkiintomme. Visa otti kotoisan rullakebabia muistuttavan kana&riisikääryleen ja Paula imaisi kiduksiin kastikkeessa olevia kasvispyöryköitä riisin kera. Hintaa oli n. 9$ tsipale. Tämän jälkeen jalat huusivatkin jo hoosiannaa ja suunnaksi otettiin keskusta-alue bussin kyyditsemänä. Union Squarella pyörittiin vielä tovi kaupoissa kunnes majapaikka alkoi kutsua. Askelmittariin kihahtivat uudet ennätysluvut, hieman vajaa 19 000 steppiä! Kaikkinensa tieteen sekä luonnon täyttämä, mukavan lämmin päivä!