Day 5: 1001 hammastikun metsä

Aamulla luovutettiin San Franciscon kämppä ja tilattiin taksi, jolla lähdettiin lentokentälle autovuokraamoon. Matka meni näppärästi ja ilman ongelmia. Kyyti maksoi 52 taalaa, ja se maksettiin kyytiä varatessa. Alamolla kaikki ei mennyt niin kuin oltiin alkuun suunniteltu…

… vaan vuokrasimme paremman kiesin mitä oltiin alunperin varattu. Lompakko otti tästä 420 taalaa lisädamagea, mutta saimme toisaalta 100 taalaa alennusta drop-off maksusta (koska virkailijalla oli kuulemma punapäinen tyttö, ja ilmeisesti hän luuli Annikaa aidoksi punapääksi :D). Ei tarvinnu lähteä Ameriikan halki lestabussilla, vaan saatiin semisti muhkean kokoinen maasturi, Nissan Armada. Joo joo, ei oo jenkkiauto, mutta on kyllä mellevä peli ajella. 3600 mailia näytti olevan mittarissa, eli sisäänajo on suoritettu.

Suuntanamme oli Muir Woods, mutta ennen sinne ajamista pysähdyimme Golden Gate Bridgen pohjoispäässä vuoren päällä oleville tykkitorneille (ne ei kyllä ikinä valmistuneet). Näkymät sillalle oli ihan jepa. Jatkoimme mukavasti mutkittelevia teitä pitkin sotalaivallamme (prätkällä ois ollu vielä siistimpi) kohti Muir Woodsia. Takapenkin tyttöjä jännitti, sillä tie mutkitteli mukavasti vuorten rinteitä myöten, ja välillä oli isompiakin pudotuksia, eikä tietenkään kaiteita juuri missään.

Muir Woodsiin saapuessa pariskunnat päättivät erota jälleen hetkeksi. Kari sai Annikan houkuteltua vähän haastavammalle reitille, missä käveltiin rotkoa myöten polkuja pitkin välillä pudotuksen ollessa arviolta 50 metriä. Korkeanpaikankammo otti Annikasta vallan, ja Kari sai rohkean ritarin roolin ja sai kuin saikin vietyä turvallisesti tyttönsä maaliin saakka. Puut oli kyllä ihan älyttömän hienoja ja isoja, mutta eipä se kuvista oikein välity. Räpsittiin niitä kuvia siltikin, kuten kunnon turistin kuuluukin.

Muir Woodsin jälkeen alkoi matka pikkuhiljaa kohti Yosemitea, jonne on tarkoitus ajella huomenna. Jostain väliltä piti etsiä majapaikka, kovin lähelle ei seuraavaa kohdetta edes yritetty päästä, koska kaikki majapaikat tuntuivat olevan sold out. Matka venyi ja venyi, ja kulutettiin ruuhkissa seisten varmaan parikin tuntia. Meksikolaiset oli kolaroineet, ja tukkivat tien. Päädyttiin ennen auringonlaskua (8-9 maissa) Mantecaan (tjsp.), josta kyseltin huoneita varmaan viidestä eri paikasta. Kaikki täynnä, tai liian kalliita. Kymmenen aikaan luovutettiin, ja tyydyttiin ottamaan huoneet 60 dollarin hintaan Blu-Lite Motel Liquor Market Cafesta (LOL) Riponista. Muuten kiva paikka, mutta suihkuun ei uskalleta mennä, ja yökin nukutaan päiväpeiton päällä kaikki vaatteet päällä :D Turvallisuuden tunnetta tuo sentään äsken pihalla piipahtanut poliisiauto, joka tarkasti ulkopuolelta meidän vuokra-auton hyvinkin tarkkaan. Naapurikämppään ilmeisesti murtautui joku hefe ja toisella puolen seinää näytti olevan joku crack-pariskunta. Avaimia ei edes saatu, vaan jos halutaan lähteä täältä johonkin, pitää siitä ilmoittaa henkilökunnalle. Avaimesta olis pitänyt maksaa kymppi ekstraa. Noo, ehkä tää yhen yön menettelee. Aamulla ei ajateltu jäädä tänne chillailemaan, vaan aamuseiskalta käännetään Armadan keula kohti Yosemitea! Ei tässä sen…. kummempaa. Hyvää yötä jos oma ei riitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.