Day 26: Nyy oink

Aamulla herättiin herkullisen aamupalan tuoksuun, eli 2 palaa paahtoleipää ja kahvia. Nukuttiin semivähän, mutta minkäs teet, reissu painaa päälle ja auto pitää palautta Alamolle kymmeneltä.

Auto saatiin Alamolle jo yheksän kieppeillä. Mainittiin, että tuulilasi halkes matkalla, äijä otti ihan tsillisti ja 5 minuutin päästä mulla oli joku lappu nenän edessä, johon piti pistää puumerkki. Siinä kysyttiin vakuutusyhtiötä, joka korvais ton damagen. Ei meillä mitään erikseen oo, joten merkkasin vaan, että se mikä auton mukana tuli. En sitte tiedä, joudutaanko tosta vielä jotain maksamaan. Ainakin se yks Alamon dudette sano, että meidän vakuutukset kyllä kattaa moiset vahingot. No rahalla saa.

Ei muutako ylihintanen taksi alle ja tänne meidän Airbnb kämppään. Olin jo aikasemmin viestitelly vuokraajan kans et voidaanko tulla aikasemmin. Se meinas et no can do, ku edelliset matkaajat lähtee vasta 11 ja sitte vielä siivous siihen päälle. Meinas et voidaan kuitenki kamat heitellä sisään, niin ei tarvi niiden kans tuolla pendoloida ympäri cityä. Tultiin mestoille, niin täällä oli omistajan isä ja äiti vastassa. Herttasia vanhuksia, jotka oli kyllä niin mukavia, että Annika mietti jo niiden adoptointia.

Lähettiin sitte metukka-asemalle Folken johdatuksella hakemaan Metrocardia. En tiiä, oisko sitä muut ees hoksannu heti hakia, mut tämmönen vanha amerikan veturi Karparpjonkko kyllä tietää metkut ja kujeet. 32 taalaa tiskiin ja kortti kouraan (voimassa 7 päivää, mutta lyhemmäksi ajaksi ei saanu). (oikeasti se meni automaattiin). Metukka alle ja Union Squarelle. (tässä vaiheessa taas hyljeksimme pariskuntina toisiamme ja erottiin) Kävästiin Annikan kans juomassa oikeaa, aitoa ja miehistä kahvia Starbucksissa (Java Chip ja Double chocolate chip mocha Frapuccino (tjsp)) med bagel.

Tässä vaiheessa oli vielä pakka (ei pakki) sekasin, että mitäpä sitä sitte. Päätettiin mennä kattomaan hodarin kilpasyöntikisoja Coney Islandille. Mutta eipä mentykään, koska ei menty. Ni! Mentiinkin katsomaan Vapaudenpatsasta. Metukalla Staten Island -lautalle ja Vapaudenpatsas etsimeen, kuvat talteen ja folkke kuittaa. Syötiin me vielä Staten Islandilla jotku pepperoni rollsit. Ihan oli hyvejä.

Seuraavaksi lautta takas ja bussikierros Chinatownin läpi. Himpsun on erilainen mitä San Franciscossa. SF:ssä se vaikuttaa enemmän kulissilta ja semmoselta turistien houkuttelumestalta. Täällä se näyttää enemmän kuppaselta ja aidolta. Vähän niin kuin mielikuvat Kiinasta on… paitsi ei siellä hirveänä ole mitään aitoa… eikä se vissiin oo joka paikasta megakuppanen. No oli miten oli, mutta se oli.

Seuraavaksi mentiin katsastamaan Top of the Rock. Rockefeller Centerin katolta tähyiltiin kaupunkia ja otettiin pakolliset selfiet, mutta ei semmosia geneerisiä, vaan semmoset aidot :D (eli näytettiin tyhmiltä… tai Annika näytti)

Seuraava etappi oli kalja. Tai sitä ennen mentiin käymään Nintendo-kaupassa. Karpatsovin 6 vuotta sitte ostettu Nintendo-lompakko on hajoamispisteessä, niin se piti upgradettaa. Eipä upgradeteta. Ilmeisesti se on joku keräilykappale, kun ei niitä siellä enää myynnissä ollut :( Onneksi sain kaljaa niin helpotti oloa. Pitää ettiä joku muu lompakko.

Kävästiin vielä tsekkaamassa Time Square mutta se oli aika autio kun nuo peijjoonit viettävät itsenäisyyspäivää. Ovat lähteneet pois kaupungista niin jotenki tuntuu aika rauhalliselta mestalta. Kävästään uudestaan, jos siellä ois parempi äksöni myöhemmin.

Tultiin sitte illan päätteeksi kämpille tsillaileen (n. puoli ysin aikaan). Jalat huusi sen verran virsiä, että ei jaksettu lähtä kävelemään katsomaan tuota Macy’s:n ilotulitusta. Ois kai se ollu hieno, mutta silloin ois jalkapohjassa olevat rakkulat räjähtäneet ja huominen olisi ollut vielä pahempi.

Semmonen päivä se.

ps. Käytiin me jossain irkkupubissa syömässä kans. Fish and chips Kariparille ja Annika imaili kanapaniinin. Ihan ok. Hintavia. 60 taalaa med olut ja h**ttivissy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *