Roadtrip Day 7

Aamulla herättiin tuttuun tapaan kahdeksalta ja suihkun kautta aamupalalle. Tänään aamupalaksi otettiin Walmartissa Subwayn kuuden tuuman leivät. Kari lotas steak and cheesen ja Pasilla onnenpyörä osui Sunrise breakfast melt tjsp kohdalle. Kahvin ja limukan kera hintaa kertyi annokselle n. $8. Walmartista ostettiin sitten samalla vähän vaatetta ja juomista. Karin synttärit kun on vielä oikeastaan kunnolla juhlimatta niin ostettiin pilejuomaksi 1.75 litran vodkaputeli. Ei paha kun se maksoi alle 10 dollaria eli siinä tuli suomen hintoihin verrattuna litra kaupan päälle :)

Aamulla oli mukava lähtä ajeleen kun säätiedotukset antoivat tornado varoituksia lähialueille. No oikeastaan vähän toivottiinkin, että oltaisiin päästy todistamaan tornado. Tällä kertaa se jäi näkemättä.

Greenfieldistä suunnattiin pienempiä teitä pitkin itää kohti. Pienempi tie meinaa vain kahta kaistaa yhteen suuntaan. Reitille osui monta mukavaa pikku kylää ja hienoa maisemaa. Kävimme ostamassa Kartsalle lisää röökiä (10 askia 100 ässiä $37) ja panttilainaamosta (EZ Pawn) kitara-efektin. Juniori sai tingattua efektin hinnasta kolmasosan poies eli hienosti meni sekin homma. Vielä on monta ruokapaikkaa, joissa pitää käydä, että kehtaa sanoa ameriikoissa käyneensä. Yksi niistä saatiin tänään ruksittua listalta pois. Tuli käytyä lounaalla KFC:ssä. Annokset ei niin kamalan hienoilta näyttäneet, mutta halpaa oli ja varsin hyvän makuisia.

Ensimäinen isompi paikka oli sitten Dayton. Dayton oli aika hiljainen paikka ja emme siellä kovin kauaa viihtyneet. Muutaman kuvan jälkeen päätimme jatkaa matkaa Springfieldiin. Springfield oli käytännössä 5 mailia kauppoja tien varressa ja pieni keskusta. Nätti pieni kaupunki (140 000 asukasta).

Seuraava isompi paikka oli Columbus (noin 800 000 asukasta). Hiukan isompi kylä kuin Dayton. Jouduimme heti kättelyssä johonkin ihme poliisi piirityksen keskelle ja meidät ohjattiin kiltisti kiertotielle. Kiertotie olikin sitten vähän karumpi reitti. Siellä oli nistejä, diilareita ja yksi jalkaisia sähkörollaattori (fat mobile) gangstereita. Karun näköistä oli ja ei tehnyt mieli paljoa pysähtyä kyseleen kuulumisia. Itse keskusta oli todella hieno. Rauhallisen oloinen keskusta oli näin maanantai iltapäivästä. Räpsittiin kuvia ja katseltiin vähän maisemia. Emme jääneet mätänemään pitemmäksi aikaa tännekkään vaan meillä siintää silmissä jo Pittsburgh…

Seuraava missio oli etsiä hotelli. Päätimme ottaa summassa kuponkilehdestä (suosittelen hankkimaan näitä lehtiä jos olet road tripillä. Saa todella hyviä alennuksia hotelleista. Lehtiä saa useista Rest area (suomen P-paikan vastine) alueilta) jonkin hotellin joka matkalle sattuu. Days Inn Cambridgessä sai kokea meidän vierailun. Todella hieno hotelli uima-altaineen reilulla 40 rollarilla. Iltapalana oli DQ:n mätöt. Kari tempas Chili Dogin combona (perunat + limu) vajaalla vitosella ja Pasi tuuppaas loputtomaan mahaansa Pekoni burgerin combona reippaalla vitosella. Oli yllättävän hyvät mätöt.

Nyt sitten siemailemme vähän kirkasta ja odottelemme aamua…mutta se onkin jo uusi tarina…

3 thoughts on “Roadtrip Day 7”

  1. Millainen on keskiverto amerikkalainen? Onko eri paikkakunnilla ollut erilaista palvelua? Kohdellaanko teitä ulkomaalaisina/ turisteina? Oletteko saaneet olla omissa oloissanne vai tulevatko ihmiset juttelemaan? Onko niillä stereotypioita suomalaisista?

    Mulle iski kyselyikä :)

  2. Tuli niin paljon kysymyksiä, että vastauksia pitää miettiä seuraavalle hotellille asti. Palataan siis asiaan :D

  3. Jaa-a. Tunnetaankohan me keskiverto amerikkalaista. Ne keihin me ollaan tutustuttu on ollut lepposta sakkia. Ystävällisiä ovat. Kiittelevät ku avaa oven, herroittelee jne. Mukavan oloisia ihmisiä.

    Isoissa kaupungeissa on ollut eroja. New Yorkissa tuntuu kaikki niin kiireiseltä ja esimerkiksi tarjoilijat eivät ole ehkä niin ystävällisiä mitä sitten pienemmissä kaupungeissa (alle miljoona ihmistä, lol) mutta ei ne kuitenkaan töykeitä ole tai mitään sellaista.

    Aika rauhassa ollaan saatu olla. Eipä oikeastaan tule ihmiset juttelemaan. Baareissa toki ihmiset alkavat jutteleen koska kaljahan on hieno yhdistävä tekijä :) Kaikki on ollut aika hyvin kartalla missä suomi on (yleensä sanovat, että eikö se ole likellä ruotsia tms.) Tänään huoltamolla mua luultiin kanadalaiseksi…johtunee meitsin lontoosta ku tulee varmaan välillä vähän ranskaa heitettyä väliin, lol :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *