Aloteltiin aamu jo reippaasti ennen kuutta. Hotellimme asukkaista suuri osa oli ilmeisesti järjestämässä jotain tapahtumaa hotellin lähellä, joten aamupalaa sai jo aamuneljältä. Ihan oli ookoo, niinkuin koko hotelli muutenkin. Ainoastaan fifi oli aika etana :/ Päästiin lähtemään liikenteeseen puoli kahdeksan maissa.

Matkalla Frankfurtiin ajeltiin pikkuteitä pitkin. Rauhassa saatiin ajella. Pysähdeltiin aina kun siltä tuntui, kerran kuvaamaan auringonkukkapeltoja, kerran peräkonttikirppikselle. Kauppoihin ei tarvinnut pysähtyä kertaakaan, sillä lähestulkoon kaikki ne ovat sunnuntaisin kiinni. Koko maassa. Oikeasti.

Frankfurt lähestyi samaan aikaan kuin meidän nälkä. Pyörittiin tovi ympäri kaupunkia etsien parkki- ja ruokapaikkaa. Vaikka missään ei tuntunut olevan ketään ja kaikki paikat oli kiinni, oli parkkipaikkaa silti hankala löytää… kunnes Karillon haukansilmät bongasivat vapaan paikan Euroopan keskuspankin pääkonttorin kupeessa sijaitsevan ravintelin edestä. Ei muuta ku taskuun parkkeeraan ja ruokalistaa käteen. Karitsuikka valitsi syötäväksi frankfurtilaisen lautasen, jossa oli kolmea eri makkaraa, kinkkua, hapankaalta ja pottumuussia. Mulle schnitzel, jonka päälle tuli sieniä, hollandaisekastiketta ja paistettua juustoa. Molemmat syötiin hyvällä ruokahalulla, ja siltikin jäi varmasti puolet syömättä! Koko homma juomineen maksoi 40 euroopankeskuspankinsuosimaarahavastinetta. Paikallinen ruoka on (tällä kokemuksella) tuhtia, mutta hyvvää.

Yöksi ajeltiin Kölniin, kun kuultiin, että täällä on joku tosi ruma ja pieni kirkko tai joku semmonen. Oikeasti meitä vain väsytti. Ei mittää järkiä herätä noin aikasin!

Hotellille saapuminen ei ollut hässäkätön sekään. Äänistä ja parkkipaikkojen vähyydestä päätellen tässä hotellissa vietetään jotain arabihäitä, ja ei meinattu löytää paikkaa Nisukalle. Kauhia hälinä pihalla koko ajan, ja kaikki tien varret täynnä autoja. Onneksi paikalla ollut järjestysmies osasi sen verran englantia, että ymmärsi yskämme ja päästi meidät hotellin sisäpihalle. Nyt hengaillaan huoneessa ja mietitään, lähetäänkö vielä ilta-ajelulle vai kuunnellaanko tuota kiljumista (lapset leikkii pihalla).