Tänään oli siirtymäpäivä. Teimme tavallaan turhan lenkin, kun kävimme Wienissä. Ei noita kaupunkeja oikein road tripillä jaksa katella, kun homman nimi on kuitenki päästä paikkoihin mihin ei kaupunkilomilla pääse. Joten pikainen tsekkaus aamulla miltä Wien näyttää (aikalailla samaa tavaraa kuin muutkin vanhat kyläpahaset) ja kohti nahkahousujen maata.
Ennen kuin lähdettiin ajelemaan pitemmästi, kävimme tsoppailemassa parissa ostoskeskuksessa. Ei nyt mitään ihmeempää tarttunut mukaan, muuta kuin aivan järkyttävän hyvät hampurilaiset. Kävästiin syömässä Le Burger -nimisessä ravintolassa ja heillä oli aika hauskoja burgereita menulla. Annika tilas Quebec-nimisen tornin, jossa oli pihvin lisäksi mustikkakastiketta(! en oo ennen nähny, ehkä oon vaan juntti), vuohenjuustoa ja salaattia. Slaiderina mac´n´cheese. Viis kautta viis, sanoo meidän tehoyksikön hampurilaisfani. Karimppari yritti tilata jonku nacho burgerin vaan heti meni rosvosektorille, kun oli raaka-aineet loppu. Seuraava mikä oli miettynä torpattiin tylysti: Nein, mein Herr. Viimeinen oljenkorsi käyttöön ja Farmburger tilaukseen. Jawohl! Burgeri oli älyttömän hyvä, vaikka aika perus verrattuna mitä listalla oli tarjolla. Pihviä, munaa, cheddaria, sipulirouhetta ja suolastakurkkua. Kylkeen vielä chilicheddarranut ja olut. Ebin. 29 eukonkantoa.
Jouduttiin tosiaan ajelemaan samaa fantsua motaria takas mitä tulimme tänne itälaitaan. Siitä ei hirveänä ole kerrottavaa. Muutenki transitio tänne Saksaan meni aikalailla ilman mitään ihmeellisiä eventtejä. Saksan puolelle ku päästiin, vaihtui teiden nopeusrajoitukset malliin niin lujaa kuin uskaltaa ajaa. Annika ei anna Karivatasen ajaa kuin 130km/h, mutta meitä ohiteltiin aika reippaillakin nopeuksilla, heleposti pariasataa.
Ollaan nyt ajeltu jotain 5200 kilometriä ja vielä ois 5 täyttä päivää aikaa ajella. Meidän alkuperäinen, hyvin karkea reitti oli rapiat 5000 kilometriä. Alpeilla oli sen verran mielenkiintoista nähtävää, että kilometrejä tulee varmaankin 6500 tälle reissulle. Toki meillä oli tiedossa, että ei tuo 5000 riitä mihinkään. Mutta nyt ollaan Alppeja nähty ja niitä tulee ikävä. Mukavia mutkateitä ja paljon nähtävää. Tämä tasanen maa on vaan jotenki niin tylsää. Silleen jännä, et alkumatkasta kun oltiin Poirotin takapihalla, maisemat oli kyllä mielenkiintoisia ja sitä tasasta maatakin oli ihan mukava katella. Nyt sitten kun näki ne Alpit, niin ei varmaan enää Ranskakaan tuntus miltään. En tarkoita, että tasamaa olisi aina tylsää, tämän reissun tarkoitus oli vain nähdä ne Alpit kunnolla.
Ollaan nyt yötä Nürnbergissä. Täällä on taas jotain tapahtumaa joka suunnassa ja hotellit on hinnoissaan ja aika täynnä. Saatiin ihan fiksu hotelli vajaa 90 eturistiriitaa. Onneksi kalija on on kylymää ja edullista.
