Day 11: Mikä osavaltio, paljonko kello on?

Aamulla herättiin sekavissa tunnelmissa, sillä jossain kohtaa eilen vaihtui aikavyöhyke tuntia eteenpäin, mikä aiheutti hämmennystä. Karin Honor 8 oli ainut, joka oli oikeassa ajassa. Heräämisen jälkeen Kari käväs koputtelemassa Visan ja Paulan ovelle, joiden herätyskello ei ollut vielä kerennyt soimaan.

Majapaikka näytti tosiaan aika erilaiselta päivänvalossa! Takana oli aivan upea oranssi kallioseinämä. Arizonassa tosiaan oltiin aamulla, ja siellä maisema on koko ajan enemmän ja vähemmän ”oranssihtavaa”. Kari ja Annika kävi majapaikan ravintolassa aamupalalla, Kari kylläkin nautti vain ison kupin kahvia. Annika söi kunnon aamupalaleivän paistetulla munalla ja pekonilla, ja oli kyllä hyvvää (leipä oli jotain 8 dollaria). Majapaikka oli todella hyvä. Kieltämättä himpsun syrjässä, mutta todella hienolla paikalla.

Sitten taas Armada käyntiin ja kohti Horseshoe Bendiä, joka on sellainen hieno näköalapaikka, jossa Colorado-joki tekee hevosenkengän muotoisen mutkan kanjonissa. Siisti paikka, mutta about mailin mittainen kävely nousuilla tuossa kuumuudessa puuskututti. Ollaan vissiin jo totuttu Amerikan meininkiin, että kaikkialle pitää päästä autolla ihan viereen. Annika ei taaskaan uskaltanu mennä kovin reunalle maisemia ihailemaan, nössö kun on. Onneksi Kari uskaltautui, joten pakolliset kuvat paikasta saatiin otettua. Jos tuonne aikoo mennä, niin hyvät kengät jalkaan ja reilusti vettä mukaan! Hattukin kannattaa laittaa päähän. Ollaan koko matka koitettu väijyä jotain hienoja hattuja, mutta toistaiseksi mikään ei oo näille nirsoille kelvannu. Todennäköisesti se tarpeeksi kiva hattu löytyy vasta New Yorkista, joten täytynee ostaa kohta joku kompromissipipo (Kardaani aiko ostaa vasta lapista nelijäntuulenlakin!).

Ajeltiin illaksi Rocky Mountainsille (eli Kalliovuorille) pikkuseen kaupunkiin nimeltä Durango. Vaihdettiin siinä samassa osavaltiotakin Arizonasta Coloradoon. Annikakin ajoi taas jopa melkein tunnin! Käytiin testaamassa taas yks hampurilaisketju, tällä kertaa Wendy´s. Aika persoonaton oli, ei kovin kummonen. Chili cheese ranskalaisista plussaa, mutta muuten aika perus (Baconator oli lähemmäs 7 taalaa, pelekkä purilainen). Syömisen lomassa Kari löysi meille motellin, jonka nimi on pahaenteisesti Day´s End. Kahden hengen huone makso reippaan satasen, ja tilaa riittää. Sänkyjäkin on kaks, ja molemmat on normi parisängyn kokoisia. Ihan ok. Vähän nuhjunen mesta.

Illalla kävästiin taas lähimmässä WalMartissa, joka on muuten auki ympäri vuorokauden. Kari osti vain kolme t-paitaa :D WalMart on kyllä ihan kiva kauppa. Sieltä saa esimerkiksi juustonaksuja semmosissa lähemmäs kymmenen litran pöniköissä :D Pakattiin ostokset käteviin hedelmäpussien kokoisiin ja vahvuisiin pusseihin, joita kertyi lähemmäs kymmenen!

Laskeskeltiin tänään, että ajopäiviä on nyt takana kuusi (jos Vegasissa pörräilyä ei lasketa), ja siinä ajassa on ajettu jo reilu 2000 mailia, ja ehditty jo neljään osavaltioon. Kari on ajanu 99% ajasta. Huomenna se saa taas luvan kirjoittaa bloginki, kun ei sillä näemmä muuten oo tarpeeksi vielä tekemistä (Karpaasin huom: Pitää näihin saada vähän hauskuuttakin ;) :D

PS. Ei ole herkullisia ruokakuvia ollenkaan, koska vielä ei olla päästy oikein mitään ”herkullisuuksia” syömään. Tähän tulee kyllä muutos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.