Las Vegas jäi taakse, kun aamukasilta matka jatkui. Ei onnistuttu kukaan hommaamaan Vegasissa edes pienen pientä krapulaa, eikä herätty samasta hotellihuoneesta tiikerin kanssa, vaikka se kai vissiin kuuluu asiaan. Ajeltiin eka (luonnollisesti) Hoover Damille, joka on aika älyttömän iso pato. Ihmettelyä ja valokuvia, sitä perussettiä. Seuraavaksi kohti Grand Canyonia.
Matka kesti jotain viitisen tuntia, välipysähdykset ja tankkaukset mukaan luettuna (ja oli siellä joku onnistunut ajamaan auton johonki rotkoon, josta tuli lisää viivästystä). Pysähdyttiin viimeisessä pikkukylässä ennen kanjonia syömään ylihintaista ja keskinkertaista ruokaa. Paula ja Visa söi pizzaa (n.20 dollaria), ja Annika ja Kari pizzahampurilaiset (14 rollaria). Karilla jäi osa hampparista syömättä sen maun takia, joten kokkipojilla jäi tipit saamatta. Reissussa ravinto on muutenkin ollut lähinnä vaan ravintoa hengenpitimiksi, makuelämyksiltä ollaan vältytty. Vielä olis haaveissa löytää se täydellinen burgeri, ja käydä syömässä kunnon pihiviä. Tuli muuten mieleen vielä, että tupakoitsijat on täällä kaikki vissiin kunnon massiministereitä, kallein tupakka-aski on tähän mennessä ollut Vegasissa, ja se maksoi 14 taalaa.
Sitten päästiinki jo pelimestoille. Autollinen turisteja maksoi sisäänpääsystä 30 dollaria, joka on kyllä aika pieni hinta noin eeppisistä maisemista, turvallisista teistä ja muutenkin hyvästä retkeilykohteesta. Ei voi kyllä valittaa mistään! Turisteja oli paljon liikenteessä, mutta koska näköalapaikkoja oli melko tiheässä, pääsi joka paikkaan parkkiin tiiraileen maisemia. Maisemat oli, no mitä niistä voi ees sanoa? Kaikki on varmaan nähny kuvia, ja olihan se tietty livenä vieläki upeampi paikka! Iltapäivän edetessä alkoi vaan menemään sumuiseksi koko kanjoni, joten kauhean tarkkoja kuvia oli haasteellista ottaa. Noo, ei tässä mitään ammattikuvaajia olla, joten ei jaksa stressata liikoja. Äkäsintä on kumminki, että on päässy ihailemaan maisemia omin silmin :)
Kun reitti oli ajeltu loppuun, alkoikin taas miettiminen, missä nukutaan seuraava yö. Kanjonien jälkeen ei ollu tarkempia suunnitelmia, fiiliksen mukkaan. Päätettiin ajella lähimpään kohtuukokoiseen kylään, jossa on monta hotellia/motellia. Matkalla pysähdyttiin moikkailemaan intiaaneja myyntikojuihin, joita oli tien vieressä. Jotakin pientä tarttui mukaankin!
Päästiin perille Tubaan (ei sinne oululaiseen kahvilaan). Ekasta paikasta kyseltiin huonetta, liian kalliita olivat. Kari sitten varas meille huoneet vähän kauempaa (reilun tunnin matkan päästä) keskeltä ei mitään paikasta nimeltä Marble Canyon Lodge. Ihan siistin oloinen paikka, vaikka sijainti onkin keskellä ei mitään. Ulkona tulee pimeä jo tuossa kasin ysin maissa, joten jännä nähdä aamulla, miltä tää paikka oikiasti näyttää! Juuri äsken Kari bongasi pihalta lepakoita, joten pitihän niitä käydä katsomassa. Loppuillan suunnitelmat on lähinnä nukkua kunnon yöunet, ja ehkä vähän suunnitella että mitäpä sitä sitte. Eipä muuta, katso kuvat!