Meinasin eilen hehkuttaa, kuinka hyvä reissuauto tuo meidän Berlingo on, mutta se jäi välistä, kun se vikavalon välkkyminen huolestutti liikaa. Siitä syystä päivän ensimmäinen nähtävyys oli paikallinen Biltema, josta Karminaburanaofortuna kipaisi hakemassa vikakoodinlukijan. Koodi saatiin luettua, ja todettiin, että vika ei haittaa ajoa, mutta tarvii kyllä korjausta kun kotiin päästään. Bilteman parkkiksella nautittiin myös oikein maukas aamiainen, eli jääkahvia, smoothieta ja patonkia viereisestä SuperSparista.

Tänään oli tarkoitus ajella ensiksi katsomaan aika eeppinen tienpätkä Trollstigen, ja sinne päästiinkin. Karikasparius kiusas ja kyseli, että haluanko ajaa tuon pätkän, mutta enhän mää uskaltanu… Ehkä parempi niin, kaikkien kannalta! Peikonpolku oli kyllä ihan hurjan siisti paikka, eikä todellakaan tuottanut pettymystä! Tällä kertaa en yllättäin edes pelännyt kovin paljon, vaan osasin ihan nauttia kyydistä täysillä! En muista koska olis viimeksi hymyilyttänyt yhtä paljon kuin tuolla, nyt löyty sitä WOW-factoria! Vinkkinä vielä tuolle pätkälle, että kannattaa ajaa tuo reitti alhaalta ylöspäin.

Ylhäällä (noin 850 metrin korkeudessa) oli muitakin turisteja, ja sekös meitä harmitti. Näköalapaikalle piti kiivetä ainakin sata porrasta ja muutama jyrkähkö nousu, ja tuolla matkalla sai kyllä puuskuttaa kun ei oo moiseen tottunut. Pääsin kyllä ihan pääpaikalle nauttimaan näkymästä, ja oli kyllä kaiken vaivan arvoinen! Vähän vaan meinas jalat täristä näköaladekillä, en osaa sanoa johtuiko korkean paikan kammosta vai hapoilla olevista jaloista, vaiko molemmista.

Seuraavaksi Berlingon keula kohti Geirangeria, jota tituleerataan usein Norjan kauneimmaksi vuonoksi. Ilmeisesti muutkin on lukeneet samoja matkablogeja ja -lehtiä kuin me, ja paikka oli ihan täynnä turisteja! Paras näköalakohta jouduttiin jättämään välistä, kun kuusi-seitsemän turistibussia oli tukkineet parkkipaikan niin, ettei sinne vaan päässyt (eikä päässyt poiskaan). Hieman pettyneenä jatkettiin vuoren rinnettä alaspäin. Pettymys ei vaivannut kuitenkaan kauaa, kun maisemia näki onneksi autostakin. Oli kyllä ihan älyttömän hieno paikka! Tietkin oli jo neulansilmämutkaisia, ja välillä olikin fiilis niinkuin oltais Alpeilla oltu. Tänään on kyllä ollut maisemien ja eeppisyyden kannalta ihan paras päivä tällä reissulla, kamerastakin loppui akku kun koko ajan oli sormi liipaisimella.

Tehtiin eilen illalla reissuväsyneinä (ja ehkä vähän autohuolissamme) päätös, että lähdetään Trollstigenin ja Geirangerin jälkeen kotia kohti. Siksi käännyttiinkin Geirangerin (joka muuten loppui ihan liian lyhyeen) jälkeen kohti pohjoista, kun suuri osa turisteista lähti kohti etelää. Väliin jää osa eteläistä Norjaa jonne oltais haluttu mennä, mutta ensi kerralla sitten… Norja on nimittäin niin upea maa, ettei tästä kerralla tai kahdella saa kyllä millään tarpeekseen!

Ai niin, Berlingon varoitusvalo ei koodin nollauksen jälkeen syttynyt enää toista kertaa. Ja on se oikeasti ollut hyvä reissuauto, tilava, mukava ja vähäruokainen! Toivomma kyllä saavamma ajella vielä monia hyviä reissuja Berlingolla.