Dag åtte: Ei enää niin kaukana kotoa

4564 kilometriä myöhemmin: kotona ollaan! Reissu oli onnistunut, koska selvittiin ehjinä takasi, vieläpä samalla kyydillä ja kokoonpanolla kuin millä lähdettiinki. Muistikortit (sekä kameran että oman pään) on nyt täynnä kuvia vuori- ja vuonomaisemista.

Kotimatka meni kuten kotimatkat yleensä, vähän haikeasti, väsyneesti ja nuhjuisesti toivoen, että oltaispa jo perillä. Kissaa, omaa sänkyä, saunaa, pyykinpesukonetta ja suomalaisia ruokakauppoja ehti tulla jo ikävä! (Ja okei, hyviä tyyppejä kans :)) Nukuttiin viimeinen yö tosi retrossa mökissä, jossa tuli fiilis kuin olis ollut jonkun mummulassa. Keittiön pöydältä löytyi lappu, jossa oli merkattuna raamatun jae (Johannes 3-16), joten Karpachio luki meille illalla ajattelemisen aihetta.

Pysähdyttiin syömään Åressa Sibyllassa. Annika tilas hampurilaisen pekonilla ja juustolla, Karikarjun valinta oli Epic Oumph! -ateria. Oli kuulemma sen makuinen, ettei hänen herkät makunystyrät ollut ennen kokenut. Pihvin koostumus ja ulkomuoto muistutti makkaraa, mutta sitä se ei ollut. Oli sitten pakko googlettaa mitä on tullut suuhun laitettua. Joku vegepihvi! 2/5. Funky maku.

Matka jatkui Ruotsin tylsähköissä maisemissa, pieniä möykkyisiä teitä pitkin. Ötököitä sateli tuulilasiin siihen malliin, että lasia sai pysähtyä pesemään tunnin välein. Berlingo pitää kyllä viedä pesulle mahdollisimman pian! Tunnelmaa piristi onneksi Karileissonin tuuletukset sadan kilometrin välein, kohta ollaan kotona! Bongattiin matkalla poroja, pöllö ja pari hirveä, joista toinen pysähtyi poseeraamaan keskelle tietä, mutten silti ehtiny saada kameraa toimintakuntoon ajoissa, eli vuoden luontokuva jäi tälläkin kertaa ottamatta.

Lupailtiin aiemmin lisää vinkkejä Norjaan matkaaville, joten tässä niitä sitten tulee:

Ota mukaan autoon kuunneltavaa. CD-levyjä, podcasteja, äänikirjoja, ihan mitä vaan! Norjassa kuuluu ehkä muutama radiokanava, ja välillä ei kuulu mitään. Hyvä puoli siinä on, että matkakumppanin kanssa ehtii kerrankin jutella rauhassa. Huono puoli siinä on, että matkakumppanin kanssa ehtii kerrankin jutella rauhassa. Jossain vaiheessa joku ei kumminkaan ole juttu- eikä kuuntelutuulella, joten joku taustamöly on silloin ihan jees. Meillä oli mukana kokoelma mun poltettuja levyjä teinivuosilta, joista osa aiheutti pahasti myötähäpeää, osa toimi edelleen.

Norjan etäisyydet on pitempiä, kuin mitä kartassa näyttää! Tai siis… Matka-aika-arvion voi kertoa aina puolellatoista, ja siltikin voi mennä pidempään. Jatkuvasti täytyy pysähdellä ihastelemaan maisemia, on se rankkaa.

Huomattiin myös, että ne ei Norjassa tykkää tiekylteissä ilmoitella etäisyyksiä eri paikkoihin. Ja että tunneleiden lisäksi liikenneympyrät on pop, mutta liikennevaloja löytyy vain isompien kaupunkien keskustoista.

Bongattiin Norjassa viikon aikana ainakin sata Teslaa! Otettiinkin välillä kisaa, kumpi bongaa kyseisiä kulkuvälineitä ensimmäisenä kymmenen. Karimusk voitti :/

Netti toimii hyvin, ja se on nykyään halvempaa kuin ennen, vain 3,72€/Gt (ainakin Elisalla).

Vaikka alussa meinasin, ettei Norjassa tarvii hellemekkoja tai aurinkorasvaa niin ota niitä silti mukaan. Säät yllätti tällä kertaa positiivisesti, oli paljo aurinkoisemmat ja lämpimämmät kelit mitä odoteltiin.

Kortilla pärjää! Nostettiin muutama tuhat NOKkia varmuuden vuoksi, mutta huomattiin viimeisenä päivänä, että käteistä oli reilusti vielä jäljellä. Harmiksemme jouduttiin kuluttamaan tulomatkalla Trondheimissa loput massit uuteen cäppiin, eikä ku tuliaisiin. Jos ei oo aiemmin mainittu, niin yksi euro on noin kymmenen Norjan kruunua, ja yksi kruunu 0.1€.

Norjan tiet on haastavia ajaa, mutta helpompia kuin alppitiet. Syherötietä ja neulansilmämutkia on harvemmin kuin Alpeilla. Nopeusrajoituksetkin on aika tolkkuja, ja niitä noudatetaan hyvin. (Silti Annika ei ajanut Norjassa metriäkään, lol)

Jos tykkäät katsella iltaisin telkkaria, ota vaikka läppäri mukaan, kanavia ei Norjassa liikaa ole. Viimeisessä yöpaikassa näkyi kai kaksi kanavaa. Onneksi Kardepöpö oli ladannut meille uusimman kauden Family Guyta läppärille <3

Norjalaiset puhuu hyvää englantia, eli sitä ei tarvii jännittää! Muuten peruskoulun ruotsilla osaa ainaki jonkun verran päätellä paikallista sanastoa…

Kaupat on kalliita, esimerkiksi perus Grandiosa pakastepizza maksaa n.9€! Katseltiin myös huoltsikkojen hampurilaisaterioita, taisi olla yhden aterian hinta noin kolmisenkymppiä… ei maistettu, liikaa suolaa hinnassa.

Jos näet jotain kivaa, älä tee niinkuin me ja odota, että löydät sitä jostain muualta halvemmalla, koska todennäköisesti käy niin, että kierrät viimeisenä päivänä kauppoja hädissäsi etsimässä tuota tuotetta ja jäät ilman. Vielä kun tätä vinkkiä itsekin oppisi noudattamaan…

Varaile majoituksia hyvissä ajoin, jos aikataulusi on jollain lailla lyöty lukkoon. Meillä kävi tuuri, ettei kertaakaan jääty ilman kohtuuhintaista majapaikkaa, muttei niitä liikaa ollut tarjolla kun samalle illalle paikkoja etsittiin.

Muita vinkkejä ei tähän hetkeen keksitä, muuta ku että menkää ihmiset Norjaan! Siellä on ihmisen hyvä olla. Kun kattelee suu auki lumihuippuisia teräväkärkisiä vuoria ja hämmentävän kirkkaita turkooseja vuonoja, silloin viimeistään tietää, että miksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.