Kahden Sloveniassa vietetyn yön jälkeen oli jälleen aika vaihtaa maata. Suunnattiin kohti Adrianmeren rannikkoa eli Kroatiaan. Annika toimi aamulla kuskina ensimmäiset pari tuntia, ja sitten puikkoihin siirtyi Karbababa. Kuskin vaihto oli ihan mahtava idea, mutta siitä lisää vähän tuonnempana…
Kroatiassa ei oo kumpikaan ennen käyty, mutta huhuja ollaan kuultu, että nättiä on. Ei tarvinnu kauaa pitkin rannikkoa ajella, kun todettiin huhupuheet todeksi. Meri kimmeltää ja vuoret on korkeita, mitäpä sitä muuta maisemabongaaja kaipaa?
Ekaksi saavuttiin satamakaupunki Rijekaan. Talot täällä oli vähän ränsistyneitä, tiet kapeita, mutta ihan ookoo kuntoisia. Pyörittiin hetki kylillä auki olevaa ruokakauppaa etsien, ja sellainen löydettiinkin. Hieman oli jännitystä tämän suhteen, koska sunnuntai.
Karpatshov varasi jo aamulla täksi yöksi asunnon, ja sitä kohti pikkuhiljaa valuttiin maisemia samalla ihaillen ja laulukaskaiden isoäänistä siritystä kuunnellen. Kun päästiin tien risteykseen, josta lähti laskeutumaan reitti kohti rantaa majapaikkaan, naureskeltiin, että miten voi muka navigaattorin ilmoittamaan muutaman kilsan matkaan saada kulumaan 20 minuuttia? Nauru hyytyi aika äkkiä, kun tie vaihtui hiekkatieksi ja kapeni juuri ja juuri meidän auton levyiseksi ja lähti laskeutumaan mutkitellen alas vuorenrinnettä pitkin. Kari onneksi pisti päälle cool as cucumber-vaihteen, kun taas Annika meni automaattisesti Full HD-paniikkimoodiin. Ei elläissään oo pelottanu niin paljoa kuin tuolla tiellä! Ei elläissään! Jotenkin piti saada itseään harhautettua siitä pelkäämisestä, joten kuvattiin sitten tuolta tieltä uusi jakso Worlds most dangerous roads- sarjaan ja älkääpä tulko sanomaan, että eihän tuo nii pahalta näyttäny :D (Linkki alhaalla) Nyt jo onneksi naurattaa, mutta uudestaan en kyllä sinne suostu menemään!
Majoitus sattui myös olemaan muuten meille huono, kun auto olisi pitänyt jättää ihan rantaan parkkiin ja kantaa tavaroita ylös rinteessä olevaan taloon kilometrin päähän, joten sovittiin majoituksen emännän kanssa, että perutaanpa koko homma. Äkkiä uusi majoitus hakuun, ja nyt kirjoitellaanki tätä blogia tosi mukavasta asunnosta lintukodon keskeltä… Huomenna lisää Kroatiaa, mutta toivottavasti vähän rennompia teitä pitkin.