Aamu valkeni kukonlauluun ja lampaiden huutoon Otočacissa kohtalaisesti nukutun yön jälkeen. Ei tarvinnut kuin pari olutta ottaa illalla, niin uni tuli kyllä aika äkkiä. Majapaikan ainoa miinus oli kylmät lattiat. En kyllä tajua miten ne voi olla kylmät, kun ulkona on +225c lämmintä 24/7. Annika sentään oli varautunut tähän villasukilla, joilla se sitten leuhotti koko illan menemään.
Tänään oli tarkoitus jatkaa rannikkoa pitkin cruisailua kohti Splitiä, ja katsoa mitä kaikkea hienoa sitä vastaan tulee. Ei sinänsä mitään nähtävyyksiä lähdetty bongailemaan, vaan ihan yllättymään mitä vastaan tulee.
Nämä on kyllä niitä tylsimpiä blogipostauksia, kun yrität kertoa kuinka hienot maisemat on, mutta yritetään jotain selitellä. Vasemmalla puolella karua vuoristoa, mutta välillä se muuttuu yllättävän vehmaiseksi ja oikealla puolella turkoosi meri. Siellä täällä idyllisiä pieniä kyliä ja välillä sitten niitä tajuttomia turistirysiä.
Noh, se siitä maisemien kuvailusta. Käytiin me tänään syömässäkin. Aivan liian myöhään ja meni jo nälkäkiukun puolelle. Sitten alkoi vielä joku paikallinen Ratti-Riitta heilutteleen käsiä, kun annoin äänimerkkiä kun se meinas pakittaa päälle. Heiluttelin käsiä takas äkäsemmin kuin Steven Seagal yhdessäkään elokuvassa. No sehän innostu ja aukas ikkunan ja alko jotain huuteleen. Ei jaksanu kaivaa google translatoria, joten jäi arvoitukseksi mitä asiaa sillä olis ollu. Eleistä päätellen ei se ainakaan anteeksi pyydellyt… No, ravintolaan mentiin ja pizzaa saatiin ja se oli yllättävän hyvää. 2 x lätty, 2 x cokis ja 1 x olut = 24e. Ei paha vaikka oltiin turistien suosimalla alueella.
Tämän illan majapaikka etsittiin samalla kun syötiin pitsaa. Olimme syömässä Splitissä ja ei ollut tarkoitus edes kauemmas mennä, mutta jostain syystä päädyttiin vielä kauemmas Dubrovnikin liepeille. Päätettiin ottaa sitten heti kahdeksi yöksi majoitus ja pidetään tätä päämajana kun käymme huomenna soluttautumassa Montenegron tai peräti Albanian mafiaan.
Kävimme vielä testaamassa minkälaista täällä on ajaa pimeässä. Lähdettiin yhdeksän aikaan käymään lähimmässä marketissa, jonne oli 20 kilometriä suuntaansa. Kauppa oli suunnilleen R-kioskin kokoinen ja hintatasokin oli aikalailla sama. Kaljaa, vettä ja leipää saatiin joten kaikki hyvin. Pimeässä ajo ei ollut sen kummallisempaa kuin päivälläkään ajo, ei vain ollut niin valoisaa :D Siellä täällä näkyi varoituskylttejä villisioista, mutta niihin ei tällä kertaa onneksi törmätty.
Loppuun vielä mainintana, että tiet ovat ainakin rannikolla aivan huippu hyvät ja liikennettä ei ole paljoa. Paikalliset ei jää hiillostamaan taakse, vaan menevät maltilla ohi ja mitään vaaratilanteita ei olla nähty. Kroatiaa voi kyllä helposti suostiella road trip-kohteeksi. Nössöt (lol) voi tulla tänne lentokoneella ja sitten vuokrata auton. Bensa maksaa 1.4e ja diesel about saman.
