Heräsimme 8 tunnin, kyllä 8 tunnin, nukkumisen jälkeen erittäin virkeinä harmittavan harmaaseen päivään. Yövyimme Place Lund -nimisessä hotellissa (110e sisältäen aamiaisen + 10e parkkeeraus), joka oli ihan perussiisti. Aamiainen oli perus: leipää, leikkelettä, mysliä, muroja ja vohveleita -tyyppinen.

Päätimme jättää kädenlämpöisen Malmön taustapeiliin ja painelimme sillan yli Tanskaan. Juutinrauman silta maksoi himpsun yli 60e, kun lipun osti netistä ja lupautui liittymään jollekin postituslistalle. Lisäbonus oli, että sai ajaa suoraan ”vihreää kaistaa” eikä tarvinnut jäädä jonoihin (homma toimi rekisterikilven perusteella).
Silta oli silta, eikä siitä sen.

Kööpenhaminaan kun päästiin niin mentiin ekana kattoo se legoukon kokoinen merenneito. Se nähtiin. Ja nähtiin myös noin 6000 muuta turistia katsomassa ko. patsasta. Annikalle iski influensserimoodi ja sen piti päästä katsomaan Nyhavnin taloja. Sieltä se yritti katsella tuhansien ja tuhansien turistien päiden yli ja olkien takaa ja kyllä siellä muutama talo näkyikin. Porukkaa oli kyllä aivan älyttömästi joka paikassa missä oli joku patsas tai parkkipaikka.

Pyörimme vielä jonkun verran keskustan sykkeessä, vaan ei se autolla ole niin mielenkiintoista niin päätimme lähteä vähän syrjemmälle etsimään leipomoa. Tanskassa kun ollaan niin paikallisia vehnäsiä on pakko maistaa. Löysimme vähän syrjemmästä hyvät arvostelut saaneen Det Gyldne Brød -leipomon. Valikoima oli hyvä ja aivan kohtuu hintainen. Leivät oli n. 2-5 euroa ja pullat eurosta ylöspäin. Oli siellä jotain halvempiakin vaan ei kehtaa semmosia ostaa :D Ainoa miinus tulee siitä, kun eväsivät pääsyn spa-tiloihin (taas joutu etsimään huoltamon). Leivät ja pullat kainaloon ja kauppaa etsimään, jotta saimme leivän väliin täytettä.

Irma-kauppa meren rannalla kutsui meitä seireenin tavoin sisuksiinsa. Noin 50e köyhempänä ja pari lihatuotetta ja juustoa rikkaapana päästiin kaupasta pois. Hetki mietittiin, että tältäkö se tuntuu kun tulee ryöstetyksi. Olisi pitänyt mennä Lidliin. No ei auta itku Tanskassa joten etsittiin hieno parkkipaikka, jossa teimme muutamat leivät ja katselimme kuinka sade ropisi auton ikkunaan. Kanelipullissa ei täällä kanelia ja rasvaa säästellä, että jos ei tykkää kanelista tai rasvasta, älä osta kanelipullaa, pölijä. Ei tuntunut enää Irman hinnat liian pahoilta vaan aurinko tuntui jo vähän paistavan pilvien välistä. No ei paistanu, vettä alkoi tulla entistä enemmän kun matkustimme Koldingiin, mistä Gary sai konffittua meille edukkaan hotellin.

Matkalla oli vielä yksi silta, Ison Beltin silta, jonka ylityksestä piti maksaa (35e). Täällä saa aika paljon ajella 130km/h joten matka etenee aika vauhdikkaasti. Vaikkakin välillä satoi vettä niin paljon, ettei ihan tohtinut tuota vauhtia ajella.