Olipa mukavat yöunet! Herättiin seitsemän jälkeen ja aivan uudella innolla, kun saatiin nukuttua kunnolla. Majoitus oli kyllä oikein hyvä ja rauhallinen. Juotiin kylmät kahvit kera pullan ja lähdettiin jatkamaan matkaa.
Päivän ensimmäinen (ja ainoa suunniteltu) kohde oli majapaikan liepeillä oleva Mega- niminen ostoskeskus ja sen yli 3 miljoonaa maksanut akvaario. Annika oli täpinöissään asiasta jo edellisenä iltana ja ei se into ainakaan laantunut kun perille päästiin. Kokoa tuolla akvaariolla on ihan reippaasti (10 metriä korkea ja 170 000 litraa nestettä) ja siellä uiskentelee 30 eri lajia kaloja, mm. pari eri sortin haita. Hauet loisti poissaolollaan joten eipä tuota kohdetta voi suositella :)
Tämän jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Puolaa ja niitä huonokuntoisuudestaan tunnettuja teitä. Rajanylityspaikallakin kuultiin vain olevan viinakauppoja ja strippibaareja, no ei ollut. En tiedä oliko se nyt sitten pettymys vaiko ei. Tiet on loistavassa kunnossa ja liikenne sujuvaa. Ainoa, että E67:lla oli muutamassa paikassa remontti menossa ja jouduttiin kiertämään pienempiä teitä. Ei nekään huonossa kunnossa olleet, mutta tahtoivat ruuhkautua kun oli rekkoja niin paljon liikenteessä.
Annika on kunnostautunut kuskina olemisessa, mikä on helpottanut Kardipopovichyn ajotaakkaa tuntuvasti. Annika ei hätkähtänyt Varsovan tietyö-/ruuhkahässäköistä ollenkaan, vaan näytti paikallisille mallia miten sitä autoa tulee ohjastaa. Rohkeus on lisääntynyt, mutta onneksi uhkarohkeus ei.
Majapaikka piti taas löytää ja Kariparauskis otti Booking.comin esille ja alkoi etsiä sopivaa paikkaa. No sellainen löytyi yllättävän nopeasti. Jälleen tarjolla oma kämppä (30 neliötä) jossa on kaikki mukavuudet, turvallinen pysäköinti jne. Hintaa tälle kaikkelle tulisi vain 39 euroa! Mikä diili! Pakko tarttua tuohon tarjoukseen, nimi alle ja navigaattoriin majapaikan osoite. Meillä oli vielä pari tuntia aikaa, että päästään perille, joten kyselin siinä joutessani majoittajalta tietoja miten päästään sisään. Vastaus tuli puolaksi ja perään vielä tieto, että hän ei osaa englantia.
Pari kilometriä ennen majapaikkaa sanoin Annikalle, että tämä alue ei kyllä näytä miltään Taka-Nokelalta, vaan täällä on enemmän sellaisia Itä-Tuiran viboja. Hirveä säätö, että löydettiin se talo missä kämpän piti olla, semmoinen neukkumallinen törkeen näköinen kerrostalo. Tietona meillä oli (google translatorin avulla), että auton saa parkkiin, kun ensin käy siellä kämpässä ja hakee suojapuomiin avaimen. Autoa ei tietenkään saanut mihinkään parkkiin, joten Annika lähti rohkeana katsomaan, josko hän hakisi sieltä kämpästä avaimen. Homma onnistui 50 prosenttisesti, ulko-ovesta pääsi sisälle, mutta itse asunnon ovi ei suostunut aukeamaan. Käytävillä kuhisi 12-vuotiaita gangsterin alkuja, talo haisi homeelta ja alue oli muutenkin melko karun oloinen. Ei auttanu todeta muuta kuin että pois ja äkkiä. Sinne meni 39 euroa :( Tai no katsotaan, palauttaako tuo vuokraaja rahoja vaiko ei.
Äkkiä uusi haku Booking.comista ja nyt piti pistää jo 57 euroa tiskiin, että saatiin ihan normi hotellihuone vähän matkan päästä. Ihan ok, perussiisti hotellihuone. Valoja ne ei täällä vissiin arvosta, vaan viihtyvät paremmin hämärässä. Semmonen huomio, että täällä suunnilla on jännä tyyli suunnitella sängyt, wc-pytyt ja lavuaarit hobbiteille, eli kaikki on tosi matalalla. No niiden kans pitää tulla toimeen.
Huomenna matka jatkuu!
