25

Päivän suunnitelma oli heti aamulla jo selvä. Olimme päättäneet mennä illalla katsomaan bändejä Death by audio nimiseen paikkaan ja päivällä oli tarkoitus käydä pyörähtämässä muutamassa musiikkiliikkeessä.

Aamiaisen jälkeen (munakas vuohenjuustolla, pekonilla, perunoilla ja paahdetulla leivällä kera appelsiinimehun) suuntasimme nokat kohti 30th ja 7th avenueta. Siellä on 2 isoa kitarakauppaa vierekkäin, 30th street guitar ja Rogue. Tarkoituksena oli löytää jotain hämy efektejä kitaralle. Niitähän kyllä oli myynnissä. Molemmissa liikkeissä oli todella laaja kokoelma erilaisia efektejä niin käytettyjä kuin uusiakin. 30th street guitar myy vähän enemmän spesiaalimpaa tavaraa ja hinnatkin olivat sen mukaisia. Hintahaarukka oli $70-$400. Sieltä ei oikein mitään sellaista budjetti pedaalia löytynyt joten tsekkasimme seuraavaksi Roguen. Siellä oli valikoima sitten vähän erilainen. Oli paljon halpis pedaaleja ja sitten vähän high-end tavaraa. Liikkeen myyjä oli todella mukava dude (lol) joten pitihän sieltä yks pedaali poistaa. Sain vielä suomi-alea hintaan ja $40+verot väheni $35 verot messissä.

Törmäsimme taas vahingossa katumarkkinoihin jossain päin Manhattania (oiskohan ollu the american avenue). Siellä oli aikalailla samat tavarat myynnissä kuin viimeksikin joten ei mitään ihmeellistä ollut tarjolla. Testasimme Shish kebabia kuudella rollarilla ja ihan ok varras oli, ei kuitenkaan mitään erikoista.

Tänään törmättiin vahingossa vielä kahteen muuhunkin musiikkiliikkeeseen, mutta niistä ei ole oikein muuta kerrottavaa kuin, että valtavia ovat. Tavaraa on tolkuttomasti. Jos olisin kiinnostunut kitaroista niin kai näissä liikkeissä saisi aikaa kulumaan useita tunteja vain ihaillessa niitä. Mutta kun minä tykkään enemmän soittaa niin eipä niissä minulle ole muuta tarjolla kuin efekti hyllyt :)

Kello alkoi olemaan jo iltapäiväkaljan verran ja kävimmekin nauttimassa nämä pakolliset virvoikkeet jossain random baarissa. Mukava paikka oli ja pääsimme vähän juttelemaan paikallisten kanssa. Tästä sellainen hauska huomautus, että Pasin aksenttista pääteltiin hänen olevan Englannista. Kävimme myös jossain britti-teemaisessa rokki baarissa (piru ku näitä vessoja on täällä vähän ja tuo kalja + wc = ikuinen kierre). Eiköhän siellä nurkassa ollut KISS pinball joten sitä piti ottaa pari erää oluen lomassa (Pasi (140 000+ pistettä) oli parempi kuin Kari (100 000+))

Otimme L-junan jolla pääsee kätevästi Manhattanin poikki (14th) ja aina Brooklynin puolelle asti. Death by audio on siis Brooklynin puolella joten sinne piti päästä. Eka pysäkillä pois ja ruokapaikkaa etsimään. Kävelimme Williamsburgin aluetta Brooklynissa ja täytyy sanoa, että todella rauhallista ja nätin näköstä seutua. Ei ollut tööttäileviä autoja eikä mitään ihme ihmis kertymiä portailla notkumassa ja soittamassa latino iskelmiä. Ruokapaikaksi osui L.A. Burrito joka tarjoaa meksiko sapuskaa kalifornia sävytteisenä. Pasille Chili Beef Burrito ja Kari otti Fajita beef platterin. Pasin burrito oli miehisen kokoinen ja hyvän makuinen mättö. Karin annos oli vielä isompi. Mukana tuli 4 tortilla lättyä ja iso lautasellinen lihaa, riisiä, salaattia, papuja, vihanneksia ja kermaviiliä. Nälkä lähti ja hyvää oli. Muutenhan paikkaa voisi suositella mutta aika syrjässä se on. Pasin annos maksoi 7 dollaria ja Karin 10.

Seuraavaksi menimmekin jo keikkapaikalle. Tai olisimme menneet jos olisimme löytäneet sinne. Osoite oli selvä ja talokin löytyi vaan ei mitään sisäänkäyntiä. Olihan siellä joku keikkapaikka nurkan takana vaan kun kävimme tiedustelemassa mikä hässäkkä siellä on niin ei natsannu. Joku ihme gospel festari tms. Siinä pyörimme ja kiukuttelimme kun emme löytäneet paikkaa. Siinä oli sitten pari rokkari renttua kessulla joten kävimme heiltä kysymässä neuvoa. Siinähän se oikea ovi oli meidän vieressä, mutta kun ei siinä lukenut mitään niin mistä me oltas se voitu tietää. Kaiken lisäksi ovi ei ollut edes vielä auki. Ovien piti aueta kahdeksalta mutta hyvin oli vielä lukossa. Kävimme vielä vähän kiertelemässä katuja ja tulimme myöhemmin uudelleen. Tällä kertaa ovi oli auki mutta ei siitä olisi kyllä vieläkään voinut päätellä, että siellä joku keikka on.

No ei muutako sisään ($7) ja yllättäen olimme taas ensimmäiset asiakkaat. Paikka oli todella hämy mesta. Todella ränsistynyt varastorakennus ja sisään piti mennä jotain kapeaa käytävää pitkin. Itse ”areena” ja baari oli erilliset huoneet. Paikassa sai polttaa tupakkia sisällä ja haju olikin sen mukainen. Lisäksi siellä lenteli ilmassa pikkulintujen kokoisia kärpäsiä ja penkit oli niin nuhjuiset, että tuskin kaatopaikkakaan niitä huolisi vaan ne pitäisi tuhota ongelmajätteenä. Kaljat oli kolmesta dollarista viiteen dollariin ja lisäksi sieltä sai viskiä (joka jäi testaamatta).

Esiintyjiä piti olla kolme, mutta yksi bändeistä oli perunut joten saimme tyytyä kahteen. Eka bändi Grooms oli trio jossa oli vain basso, rummut ja laulu. Yllättävän hyvin toimi vaikka täytyy myöntää, että biisit alkoivat vähän toistaa itseään. Grooms heitti noin 30 minuutin setin joka oli kyllä ihan soppelin pituinen. Illan toinen bändi (jota tulimme oikeastaan katsomaan) Pterodactyl oli sitten vähän enemmän noise-rokin suuntaan. Heilläkin biisit oli ehkä vähän tasapaksuja ja he soittivat niin lujalla ettei välillä tahtonut oikein saada selvää biiseistä. Ihan jeppis jepulis kuitenkin.

Illalla tulimme takas L-junalla Penn stationille ja söimme iltapalan (oli muuten todella hyvä, joku pepperoni rullake $5.5) ja otimme A-junan takas kämpille (tämä on se lyhyt versio).

Nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan uutta päivää….

3 thoughts on “25”

  1. On siinä kyllä kitara poikineen. Tuliko sinne porukkaa Teidän lisäks kuunteleen? Nuhju on kyllä paikka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *