Sporttihotelli hiljeni ennen puolta yötä. Sporttiteinit ei onneksi jaksaneet kovin myöhäseen riehua, tai sitten huoneissa oli vain tosi hyvä äänieristys. Sunnuntaiaamu koitti, ja reissaajia olis nukuttanu normaalia myöhäisempään. Ei ollut kiire minnekään, kun sunnuntaina on kaikki paikat (kaupat) kiinni. Ennen aamupalalle menoa valittiin tulevan yön majapaikka, tällä kertaa tikka osui Stuttgartiin.
Puoli kymmenen aikaan päästiin kuitenkin lähtemään aamupalalle, joka edellisiltana päätettiin hövelinä ottaa. Respan työntekijä moikkas meitä kovaan ääneen huutamalla suomeksi hyvää huomenta, joten mentiin hyvillä mielin aamiaissaliin. Hieman ihmeteltiin, että missäs ne kaikki muut on, kunnes huomattiin, että siellä kerättiin jo aamiaistarpeita pois. Myöhästyttiin siis aamiaiselta, kun luultiin että se olisi kymmeneen asti. Ei auttanut nyyhkyttäminen, koska oma moka :( Nöyränä lähdettiin kohti lähintä huoltoasemaa.
Huoltoasema löydettiin, ja sieltä saatiin ruokaakin. Karpatsio söi salamipaninin, Annika älyttömän pretzelin, jonka päälle oli laitettu kanaa, paprikaa ja juustoa! Oli tosi hyvä.
Päivän ekaksi kohteeksi otettiin Saksan kolmanneksi suosituin nähtävyys, Disneytäkin inspiroinut Neuschwansteinin linna. Linna löytyi. Kuviakin siitä saatiin otettua, mutta sinne sisälle ei lähdetty leikkimään, koska siellä pitää ottaa toinen kenkä jalasta ja oli riski, että Opel ois muuttunut kurpitsaksi. Oli noilla huudeilla parkkipaikat turvoksissa kuin Siwa jouluna, mutta ihan tyytyväisiä oltiin silti. Samalla nähtiin matkalla vielä vuoria, joita eilen kerkes jo tulla ikävä.
Tie vei meidät jälleen pikku puikkaisulle Itävaltaan, jonne tällä kertaa tiedettiin tulevamme. Pysähdyttiin rajalla huoltoasemalle ostamaan se pirun tarra tuulilasiin (9,60e), joka eilen unohtui, ja samalla oli aikomus tankata. Huoltoasemalla auton luo hyökkäsi liian innokas, saksaa puhuva mies. Sanottiin, ettei puhuta saksaa, mutta silti se huuti ja huito ja koitti viittoa meitä tankille, jolle oli pysäköity toinen auto. Äkkiä huoltamolle sisään hakemaan sitä tarraa. Hermothan siinä meni, joten äkkiä tarra mukaan ja kohti muita huoltoasemia.
Seuraavaksi ajeltiin lilliputtivaltio Liechtensteiniin, jossa kaikki paikat oli yllättäin kiinni. Koko valtion ”pääkaupunki”, noin Iin keskustan kokoinen Vaduz oli todella hiljainen. Löydettiin kuitenkin aukioleva huoltoasema, josta saatiin jäätelöä ja juomista. Niitä sitten siinä nautittiin, samalla kun bongattiin mustia rekisterikilpiä.
Sitten matka taas jatkuikin. Annika oli nähnyt aiemmin reissulla Mäkkärin mainostavan omaa paikallista erikoisuuttaan, jota ei saa mistään muualta maailmasta. McRaclette, eli hampurilainen, jossa oli raclettejuustoa. Kardiablo oli taas äkäisin reissunjärjestäjä evör, ja löysi meille kultaiset kaaret, jonne päästiin nauttimaan tuota ihmeellistä herkkua. Oli kyllä hyvä, muttei niin hyvä että vielä olisin siirtämässä kirjoja Sveitsiin…
Matkalla bongailtiin vaikka ja mitä. Muun muassa ekat suomalaiset (meidän lisäksi) ohitettiin tänään motarilla. Sitten ihmeteltiin taivaalla kelluvaa ihmeellistä mötkälettä, joka oli ilmalaiva! Maissipeltoja tuntuu olevan myös joka paikassa. Kotkia ja haukkoja ollaan nähty tällä reissulla enempi ku koko elämän aikana yhteensä! Kaks iigeliä otti yhteen ilmataistelussa, ei kyllä nähty kumpi voitti. Nähtiin ja koettiin myös motarin varsilla olevien huoltamoiden hinnat. Halvin vesi 3e pullo (normisti saa alle eurolla) ja monsteritölkki 4.5e (normisti saa alle 2e).
Seuraavaksi nähdään, miten täällä toimii paikallinen Wolt. Karipatsuippa tilas meille tänne hotelliin iltapalaa, jota tässä kirjoitellessa ootellaan. Saapa nähä miten meidän käy!
Tässä ei blogia keritty vielä pistää ulos kun ruoat jo tuli. Toivat meidän huoneen ovelle asti. Ruoka oli lämmintä ja sitä oli riittävästi (pitsa oli ok ja pasta tosi hyvä). Kaikin puolin homma toimi mallikkaasti. Alles gut!
