Viime yön majoitukseen, eeppisyydestä huolimatta, ei kuulunut aamiaista joten asetimme kellot herättämään aikaisin, että pääsemme hyvissä ajoin ostamaan aamupalaksi ostepølsenit. Onneksi herättiin aikaisin, sillä muuten olisimme missanneet n. 4km päässä majapaikasta olleen tunnelijumin. Jouduttiin odottelemaan tunti tunnelin suulla, että päästiin vuoren toiselle puolen. Nice. Ja syy jumille ei selvinnyt.
Vuoresta kun päästiin läpi, niin käytiin syömässä tuo aamupala ja suunnistettiin kohti Lærdalin tunnelia. Kuten kaikki varmasti tietää, se on maailman pisin maatunneli (24.5km) ja kuten kaikki arvaa, me ei ajettu sitä. Sen sijaan päätimme mennä tuon vuoren yli minkä läpi ko. tunneli menee. Tämä oli tuttu reitti Karin prätkällä menemästä reitistä ja oli kyllä wörtti! Maisemat tuolla vuorella on aivan kuin toiselta planetalta. Tiet mutkittelee mukavasti ja ovat välillä tosi kapeita. Suosittelen tuota reittiä edelleen ennemmin kuin tunnelin ajoa. Ja jos jatkat tuolta Aurlandista Flåmin suuntaan, pääset ilmaiseksi ajamaan yli 11km tunnelin lohdutukseksi. Toinen bonari mikä puoltaa vuoritietä on ihan komea näköalatasanne (Stegastein) mikä sinne on kyhätty. Ihan nätit maisemat, vaikka eihän tuo mikään Taka-Nokela ole.
Oltiin varattu majoitus jo tuolta Bergenin eteläpuolelta ja sinne oli tarkoitus mennä tänään, vaan jotenkin tuntui, että sinne ois pitäny paahtaa liikaa, joten käytettiin hyväksi ilmainen peruutus ja aloimme etsiä uutta kämppää. Annika nohevana ATK-ajokortin haltijana löysikin meille speksien mukaisen, täydellisen majapaikan vain muutaman kymmenen kilometrin päästä. Ei muuta kuin varaus sisään ja kaasu pohjaan! Ajelimme hetken, vaan jostain syystä navigaattori sanoi, että kun olette tätä tietä jyystäny 10km eteenpäin niin voittekin tehdä u-käännöksen ja palata 30km taaksepäin. Ounou. Annikalle oli käyny Kolumbukset. Hotelli olikin varattu ihan eri ilmansuunnasta mihin oltiin aiottu mennä. Mutta tämä oli loppujaan hyvä sattuma, koska hotelli on ihan vimpan päälle. Niinkuin Bob Rossikin aikanaan sanoi, emme tee virheitä, vaan onnellisia vahinkoja, ja tämä oli kyllä semmonen!
Kävimme vielä sunnuntaiajelulla (n.200km) katsomassa yhden vuoristotien tuossa hoodeilla. Oli kyllä välillä tosi huonossa kunnossa tiet, joka vähän nakersi. Maisemat oli ihan komeet kokkailla tortilloja (lampaat meinas kyllä hyökätä kimppuun kesken kokkauksen), mutta ei voi suositella Bulkenin ja Dalen välillä olevaa pientä tietä. Sen lisäksi siellä oli jotain lehmiä aiheuttamassa liikenneruuhkia, yksikin ammuu jäi vaan auton eteen seisomaan eikä meinannut väistää vaikka kuinka sille huudeltiin hävyttömyyksiä.
Kotimatkalla käytiin hakemassa Kiwistä huomiselle aamiaistarvikkeet. Sunnuntaisin ei monet kaupat ole auki (eikä niissä myyä kalijaa), joten käytiin Kiwin ”sunnuntaikaupassa”, joka oli siis pienempi versio siitä isommasta kaupasta sen saman kaupan yhteydessä. Sinne myös piti jonottaa, sillä tilassa sai olla korkeintaan kahdeksan asiakasta yhtä aikaa. Hieman sekava meininki, mutta tästäkin koettelemuksesta selvittiin!
Huomenna mennään taas johonkin!
