Kesän toisen “isomman” road tripin suunnaksi valikoitui eteläisempi ja itäisempi Suomi, sillä sieltä löytyi vielä monta paikkaa, jossa Annika ei oo aiemmin käynyt. Kariboi on kierrellyt nuorena sällinä kylässä jos toisessakin biljardikisojen merkeissä, mutta sattuipa reitille hänellekin muutama uusi kaupunkituttavuus. Kyseltiin myös Facebookissa vinkkejä mahdollisimman tunkkaisista kohteista, joten niitäkin saatiin reitille mukaan!

Päivä 1. 

Ajeltiin Crazyland Maliskylään, Nivalaan. Ihan hauska paikka, vartissa nähty. Paikan omistaja Pasi Keskisarja on itse taiteillut jos minkälaista kreisiä taideteosta, pihalta löytyy muun muassa lennonjohtotorni ja maailman pienin sauna. Pihalta löytyy myös Crazyshop, 24h auki oleva kirpputori, jossa oli joka pöydässä lukittu lipas, johon maksun suorittaa. Varaa siis käteistä mukaan, jos tänne poikkeat. Meidän lisäksi paikalla ei näkyny ketään muita. Jos liikut lähellä, kannattaa käydä!

Seuraava kohde oli Haapajärven kaupungintalo, jossa esillä on Mika Myllylän mitalit. Tämäkin kohde olisi jäänyt näkemättä ilman Facebookista saatua vinkkiä, kiitos siitä! Vaikuttava kokoelma, kannatti ehdottomasti käydä! Paikalla oli myös kesätöikseen näyttelyä opastava nuori poika, joka kertoi asiantuntevasti tarinoita palkintojen ja muun rekvisiitan takaa. Mitalien lisäksi esillä oli Myllylän suksia ja mittatilaustyönä arvokisamitalista palkkioksi saatu susiturkki. Annikalla meni tämän vierailun jälkeen ilta lukiessa juttuja Myllylän saavutuksista, joten näyttely onnistui herättämään mielenkiinnon hiihtäjälegendaa kohtaan.

Seuraava kohde; Tynnyrikoski. Itikoita. Eväsleivät. Äkkiä takas autoon. OK.

Matka jatkui, ja sisälsi parit kirppikset mitä sattui matkan varrelle. Haapajärven Pöllöstä löytyi Kardaanille marmorilautanen sormusmateriaaliksi eurolla. Reisjärven kirppiksellä pikkulapset ihmetteli ääneen, että ”kukahan kumma se tuo oikein on”, joten Annika säikähti syytteiden pelossa ja poistui paikalta tyhjin käsin.

Ensimmäiset yöunet nukuttiin Hotelli Juliessa Joensuussa hintaan 85 euroa. Huone oli hintaansa nähden ihan hyvä. Varmasti ollut hieno hotelli 80-luvulla. Retro meininki, eikä ihan raikkaimman tuoksuinen, muttei täällä ollutkaan tarkoitus käydä kuin nukkumassa ja syömässä. Paikka on ilmeisen suosittu työmiesten keskuudessa, parkkipaikka oli täynnä pakettiautoja. Iltapalaksi syötiin hampurilaiset hotellin ravintolassa. Hyvä hintalaatusuhde.

Syönnin jälkeen ajeltiin vielä Ylämyllylle Bunkkerimuseoon, joka on koronan takia kiinni koko kesän, mutta siellä sai vierailla omalla vastuulla. Juoksuhautohin ei päässyt juoksemaan, kun joku oli käynyt siellä kakilla. Muutenkin paikassa oli suhteellisen tanakka urean tuoksu. Bunkkerimuseo on osa Suomen ja Venäjän rajamailla sijaitsevaa Salpalinjaa, jossa ei koskaan taisteltu. Alkoi satamaan, joten lähettiin pois. Käytiin vielä kurkkaamassa, vieläkö keskustassa on vuoden 2017 Ilosaarirockien jatkot käynnissä, muttei ollut, joten mentiin nukkumaan.

Päivä 2. 

Aamiainen oli ookoo. Ihan siitä hintansa verran maksoi. Ajeltiin Parikkalan patsaspuistoon. Kaspartuu arvosti päiväunia enemmän kuin betonisia patsaita, joten Annika sai kierrellä puistossa yksikseen. Hieno ja erikoinen paikka, mutta kieltämättä aika karmivia nuo betonista valetut tekohampailla koristellut ihmishahmot on! Veijo Rönkkösen tekemiä patsaita on puistossa yli viisisataa, ja puisto onkin yksi Suomen tunnetuimmista ITE-taidekohteista. Pääsymaksu puistoon on vapaaehtoinen, mutta vitosen sujautin lippaaseen. Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka! Suosittu kohde, parkkipaikka oli tiukassa.

Kardaani pisti Berlingon kaasupolkimen pohjaan ja jatkettiin matkaa. Ajeltiin valtatietä, mutta Kari Hasselhoffin silmät huomasit museotien jonne poikettiin. Käytiin vahingossa melkein Venäjän rajalla, rajavyöhykkeellä sentään. Mukava tie, mäkiä, mutkia ja maalaismaisemia.

Tien varteen sattui Kollaa ja Simo Häyhän museo. Ihan ookoo, vitosen makso ja sillä rahalla sai katsella just sitä mitä sotamuseossa kuvitteleekin olevan. Ei yllätyksiä.

Imatra ajettiin läpi. Simpeleessä oli Suomen ”aidoin” tori, muttei siellä ollut myyntiä, joten ajettiin ohi. Lappeenrannasta lähdettiin etsimään ruokaa, ja sitä saatiin. Löydettiin italialainen ravintola, jossa syötiin lounaaksi pottumuusia ja lihapullia, eli un autentico pranzo italiano. Oli hyvää! Lounaan jälkeen oli vuorossa paikallisen SPR Kontin pikainen koluaminen. Ostin maljakon. Oon kevään aikana ostanut vähintään viisi maljakkoa, enkä osta koskaan niihin kukkia.

Majapaikka löytyi Kivijärven rannalta, Hotelli Salpa maksoi 90 euroa yö. Kiva, vasta remontoitu rivitalohuone nätillä järvinäköalalla ja hirveällä viemärin hajulla. Siivooja ei ollu myöskään tyhjentänyt terassin tuhkakuppia, joka oli vettynyt ja haisi pahalta. Kahdesta tuolista toinen oli kolmijalkainen, joten katseltiin auringonlaskua ikkunan läpi. Ei myöskään valitettu mistään (muualla kuin täällä blogissa).

Mentiin Lappeenrannan keskustaan syömään. Ensin käytiin kylläkin katsomassa Lappeenrannan linnoitusta, ja sataman legendaarista hiekkalinnaa, joka on tänä vuonna pelkästään iso kasa hiekkaa. Syötiin pihviravintola Angusissa kuhaa ja kanaa. Kartsan kuha oli ruotoista ja risotto liian juustoista. Annikan vuohenjuustokana-annos taas oli todella hyvää! Ruuan jälkeen mentiinkin suoraan vaan tylsästi kämpille, jossa sai ihailla kaunista auringonlaskua. Siis sen ikkunan läpi, tietenkin.

Päivä 3. 

Päivä valkeni harmaana ja tuulisena. Siitä lannistumatta hipsittiin aamiaiselle, joka oli tällä kertaa tosi hyvä! Oli itse tehtyjä sämpylöitä, marjarahkaa ja vohvelikone. Myös aamiaismaisema oli tosi nätti, sama Kivijärvi kuin huoneessa, mutta eri kulmasta. Oliko tämä reissun paras aaminainen? Lukemalla koko postauksen loppuun tämäkin selviää!

Lähdettiin ajelemaan kohteena ensin Kotka, jossa jopa kokenut Suomen matkaaja Kardaparda vieraili ekaa kertaa. Kotkassa kierreltiin maisemia katselemassa, muun muassa sataman skeitti- (tai siis nykyään ehkä enemmän scootti-) parkki oli hieno! Bongattiin myös reilun kokoinen Jussin jättikirppis, josta löytyi (yllättäin) pari maljakkoa. Kotkasta jäi mieleen pirun ruma kaupungintalo, josta laitettiin kuva Helsingissä asuvalle (myös täältä blogista tutulle) anonyymille agentille, joka arvasi heti mistä kuva on otettu.

Saatiin samaiselta agentilta kutsu salaiseen bunkkeriin Helsinkiin kyläilemään, joten tehtiin pikainen päätös lähteä sinne iltaa viettämään. Käytiin matkalla toki tsekkaamassa Porvoon meininki, mutta koska oli nätti päivä, oli se niin turistien (ja ehkä myös koronan)täyteinen, ettei edes parkkipaikkaa löydetty. Kävi siis niin ikävästi, että Annikan neitsytmatka Porvooseen lässähti pahemmin kuin… No mikä nyt yleensä pahasti lässähtää. Noo, onneksi Helsingistä ei ole sinne kuin tunteroisen matka, joten täytyy käydä joskus uudestaan kun sinnepäin sattuu. Loppuilta Helsingissä menikin oluen ja CS GO:n merkeissä, ja tauko tuli kyllä todella tarpeeseen kolmen päivän ajamisen jälkeen.

Päivä 4. 

Kerranki maltettiin nukkua lomareissulla yli yhdeksään! Asiaan ei tietenkään vaikuttanu puoli kolmeen saakka venähtänyt kynärisessio, mutta minkäs teet, kun on kivaa niin aika menee huomaamatta. Päästiin jatkamaan matkaa ennen puoltapäivää, Annika ajoi (!), ja hyvin meni. Ajeltiin pikkuteitä pitkin Inkoon kautta katselemaan Raaseporin linnanrauniota. Pikkutiet oli mahottoman mutkaisia ja mäkisiä, ja niitä oli tosi hauska ajella! Ainut mikä ihmetytti, oli teiden huono kunto ja korkeat nopeusrajoitukset.

Raaseporin linnaan maksoi liput 7 euroa. Linna, tai siis sen rauniot, oli ihan komia, mutta paikoin tosi hankalakulkuinen. Liikuntarajoitteisella ei ole linnaan sisälle kyllä mitään asiaa. Linnassa oli myös paikoitellen tosi hämärää, ja meillä molemmilla oli tietenkin päässä aurinkolasit vahvuuksilla, joten ei sisällä meinattu nähdä mitään.

Linnan tsekkailun jälkeen suunta vaihtui kohti Fiskarsia! Oltiin harmittavan myöhään liikenteessä, ja koska oli mahottoman nätti päivä ja vieläpä lauantai, oli kaikki muutkin samaan aikaan tuolla liikenteessä. Ei sitten löydetty parkkipaikkaa, eikä huvittanut lähteä nappaamaan väkijoukosta koronaa, joten Fiskarsin ihailu jäi harvinaisen lyhyeksi visiitiksi. Hieman harmitti, mutta pääseehän sinne varmaan joskus toisella kertaa sitten paremmin tutustumaan.

Katseltiin seuraavaksi yöksi majapaikka ja päädyttiin Hotelli Hiittenharjuun Harjavaltaan. Hyvin hiljainen paikka, mutta oikein kelpo huoneisto saatiin hintaan 74€! Aamiainen sisältyi. Tämä saattoi jopa olla koko reissun paras (ja edullisin) yöpymispaikka.

Päivä 5.  

Aamiainen nautittiin hyvällä ruokahalulla ja sitten lähdettiinkin suoraan kotia kohti. (täällä oli se paras aamiainen, kiitti kun luit tänne asti) Ajeltiin toki mutka katsomaan Raippaluodon siltaa ja pysähdyttiin Kokkolassa kiertämään yks isompi kirppis, mutta muuten ajatukset oli jo kotiasioissa, niinkuin ne kotimatkoilla monesti tuppaa olemaan.

Reissu oli kyllä monellakin tapaa oikein onnistunut, löydettiin myös kohteita, joissa ei oltu edes osattu ajatella käyvämme! Raaseporin linnakin tsekattiin anonyymin agentin suosituksesta. Suomessa matkaileminenkin on ihan mukavaa, mutta kallista! Oltiin myös liikenteessä samaan aikaan kuin kaikki muutkin lomalaiset, joten osa kohteista karsiutui pois siitäkin syystä. Oltais haluttu käydä esimerkiksi Kolilla ja Turussa, mutta niin ilmeisesti halusi kaikki muutkin, joten jätettiin ne suosiolla välistä tällä kertaa. Koitettiin koronakammoisina vältellä väkijoukkoja (mutta niin toimitaan myös normaalistikin). Tälläkin kertaa jäi siis näkemättä paljon, mutta aina pitää jättää näkemistä myös seuraavillekin kerroille.

Tämän kesän lomareissut oli tällä kertaa tässä. Simo Häyhää lainataksemme, teimme vain sen mitä käskettiin, niin hyvin kuin vain osattiin.