Aamu koitti. Herättiin. Lähdettiin hakemaan aamupalaa kyliltä kun Motel 6 ei tarjoa kuin kaffetta. Sillä ei ihan nälkä vielä lähde. Kun pekonit, kanikset ja pannarit oli nakattu naamariin, lähdettiin ajelemaan kohti Death Valleyta. Matkalla kävimme Ridgecrestin lähellä Randsburgin aavekaupungissa. Olivat joskus löytäneet sieltä kultaa ja perustaneet sinne kyläpahasen. Sitten kun kulta loppui niin ihmiset vain lähtivät sielä pois jättäen kaiken taakseen. Tällaisia hylättyjä kaivoskyliä on Death Valleyn alueella muitakin. Matkalle osui myös Fossil Falls, jossa laava oli jämähtänyt komeaksi kanjoniksi.

Death Valley oli kyllä mukava ajella läpi. Ajoimme pitkin tietä nro 190, joka menee Death Valleyn läpi melkolailla keskeltä kansallispuistoa. Tien alku- ja loppupätkä olivat mukavan mutkaisia ja korkeuseroa oli yli 1200 metristä merenpinnan tasolle. Kävimme me myös Usan matalimmassa kohdassa, joka on 86 metriä merenpinnan alapuolella. Maisemat oli karut ja samalle todella kauniit. Harmittavasti meillä ei riittänyt aika nähdä kaikkia hienoja paikkoja Death Valleysta koska saavuimme sinne sen verran myöhään.
Lämminta on reissulla piisannut, mitä nyt rannikolla on välillä vähän tuuli viilentänyt ilmaa. Tänään tuli kyllä sitten oikeesti kuumat oltavat. Mittari kipusi Death Valleyssa korkeimmillaan 107 asteeseen Fahrenheiteissa mitattuna (43 astetta Celsiusta). Auringonlaskukaan ei viilentänyt ilmaa kuin pari astetta.
Rannikolla oli huomattivasti viileämpää ajella.

Maileja tuli tänään jotain 500 (~800 km)  ja siltä se tuntuikin. Saavuimme Las Vegasiin puolelta öin ja Jani päätti pistää pään tyynyyn sillä aikaa kun Kari ja Pasi lähti hakemaan miljoonia dollareita yksikätisiltä rosvoilta  Super 8 motellinen viereisestä ”räkälä kasinosta”. Ei tullu miljoonia, mutta ei mennytkään kuin $10 pelaamiseen suunnitellusta kassasta.