Aamu lähti vähän hitaasti käyntiin ja päästiin kylille vasta 12 jälkeen. Emme olleet syöneet aamupalaa ollenkaan joten menimme Penn Stationille asti metrolla, koska siellä on läjä erilaisia ruokapaikkoja. Yhdessä kojussa oli tarjouksessa cheese steak, ranut ja limu $5.9. Ihan hyvää oli ja todellakin hintansa veroinen annos. Nyt on hyvä jatkaa kohti chinatownia.

Otettiin bussi ja ajoimme sillä Chamberstreetille, koska siitä pääsee näppärästi jatkamaan toisella bussilla Chinatowniin. Bongasimme heti The Patriot nimisen baariin ja heidän $6.5 pitcher-tarjouksensa. Käytiin sitten juomassa kannullinen Patriot Alea. Olut oli sellaista perus-amerikaanoa eli ei makua eikä happoja. Meni kuiteskin kivasti alas siinä biliksen peluun ohessa.

Mikä menee sisään, tulee myös ulos. Piti siis päästä vessaan. Pasi ryntäsi sinne ekana ja tönäsi pissikopin ovella kopissa ollutta kaveria kylkeen. Pitihän sitä pyytää anteeksi kun tais kaverilla lentää kokkelia rinnuksille. Koppiin ei siis päässyt kuselle niin piti asettua pisuaarille. Vieressä ollut kaveri rupesi nauramaan aivan täysillä, tönimään kyynärpäällä ja tekemään ”kokkeli-imuri-iminaatiota”. Siinä sitten letku kädessä koitin heruttaa tippaa, mutta ei oikein tahtonut toimenpiteestä tulla mitään.

Koko päivä oli enemmän tai vähemmän sateinen. Tästä johtuen ei kiinakaupungissakaan ollut paljon ihmisiä kujilla ja kaduilla. Paikka on kuulemma yleensä niin pakattu täyteen porukkaa, että hyvä että sinne mahtuu sekaan. Parissa liikkeessä ja ostoskeskuksessa käytiin, mutta mitään ei tarttunu mukaan. Vähän hankala olisi ollutkaan ostaa mitään kun eivät kiinalaiset kirjoita kauppojen nimiä ja mainoksiaan kuin kiinaksi. Sadetta mentiin hetkeksi pakoon baariin, joka oli keskellä chinatownia. Ensimmäinen rock-baari, jossa ollaan täällä käyty. Ei tarvinnut edes chinatownia kummempaan paikkaan eksyä, että sellainen löytyi.
Chinatown oli kyllä kohtuu laaja. Välillä tuntui aivan siltä kuin olisi ollut Kiinassa. Seutu oli mukavan rauhallista. Ei autojen melua eikä muutakaan älämölöä. Se mikä siellä ei sitten ollut aivan niin miellyttävää oli haju. Jos muualla kaupungissa haisee auringossa muhineet roskat (täällä jätteet viedään aurinkoon kadun viereen ja jäteauto hakee ne siitä) niin Chinatownissa haisi sellainen kalojen perkuujätteen ja keitetyn koiran sekoitus. Ei tee edes mieli kuvitella millainen lemu siellä on silloin kun aurinko porottaa täysillä.

Pizzaa ollaan reissulla syöty jo aika monesti, mutta sellaista perinteistä New Yorkilaista thin crust pizzaa ei oltu vielä oikein päästy maistamaan. Kari katsoi netistä mitä paikkaa porukka on kehunut ja suuntasimme sinne. Paikka oli Vezzo Thin Crust pizzeria 31st ja Lexington Aven risteyksessä. Paikka oli melkolailla täynnä, mutta saimme onneksi heti pöydän. Useammassa pöydässä näytti olevan sellainen korkea häkkyrä, jonka päällä pizza oli. Meidänhän piti saada sitten tottakai samanlainen. Tilasimme Meatball classicin, johon tuli kotitekoistan lihapullien lisäksi sipulia ja tuoretta basilikaa. Pizza oli kyllä hyvänmakuinen. Ehkei lätyssä aina tarvikkaan olla koko eläintarhan eläinkunta täysin edustettuna? Joskus vähemmän on enemmän? Isolle pizzalle ja parille Corona Extralle tuli hintaa 35 dollaria. Tätä paikkaa ei voi kun suositella. (Plussaa vielä siitä, että soittivat Pixiesiä)

Sade ei näyttänyt hellittävän ja kellokin rupesi olemaan jo sen verran paljon, että suuntasimme nokat kohti Inwoodia (majapaikka). Matkalla metroasemalle törmäsille sarjakuvaliikkeeseen ja kävimme katsomassa mikä siellä on meininki. Sarjiksia oli todella laaja valikoima ja oli siellä pari kalliimpaa harvinaisuuttakin. Sarjisten lisäksi siellä oli myynnissä myös fanikamaa kuten paitoja jne…

Unta ei tarvinnut paljoa houkutella. Pari erää Sorry-nimistä lautapeliä ja pari rommi dr. pepperiä. Se päivä oli sitten siinä!