Tämän kertainen reissu suuntautui Puolan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Krakovaan, johon bongattiin Finnair Holidaysin Black friday -tarjouksessa ollut lennot ja kolmen yön majoituksen kattava paketti. Kun lisättiin paketin päälle vielä kuljetukset lentokentältä hotellille ja takaisin, tuli reissulle hintaa vajaa 350 euroa per henkilö.

Reissuporukkaan kuului tällä kertaa äitin ja isosiskon lisäksi äitin “melkein miniä” Milla. Aiemmin ei olla tällä kokonaisuudella reissattu, mutta toivottavasti retki ei jää ainoaksi!

Päivä 1.

Perjantai 15.3.

Lennot meni hyvin ja olivat ajallaan. Eikä siitä sen. Hotellihuone (kyllä, vain yksi huone koko porukalle) ei ollut vielä valmis perille päästyämme, joten suuntasimme ensimmäisenä hotellin suosittelemaan ravintolaan lounaalle. Lupasivat ilmaiset drinkit (kuumaa viiniä), joten kauaa ei meitä tarvinnut sinne houkutella. Laukut saivat toki jäädä hotellille säilöön. Ravintola Calicyjska oli tunnelmallinen ja rauhallinen paikka, jossa palvelu pelasi moitteetta, eikä ruokaa oltu hinnalla pilattu. Söin ribsejä (kuulemma puolalaisen keittiön yleisimpiä ruokia), oli hyvejä (ei kuitenkaan parempia kuin kotona tehdyt). Ruuan jälkeen lähdettiin seikkailemaan Rynek Glownylle, joka on Euroopan suurin toriaukio. Matkalla näkyi paljon hevosia ja nunnia, ja joka toinen rakennus oli kirkko. Löydettiin aukiolta verkahalli, josta löytyi niitä perinteisiä matkamuistojen myyjiä ja käsitöiden kaupittelijoita. Mukaan tarttui se perinteinen magneetti, ja puinen käsintehty korurasia.

Shoppailun jälkeen päästiinkin kirjautumaan sisään hotelliin, Aparthotel Pergaminiin. Huone oli siisti ja tilava, ja jokaiselle oli omat sängyt. Huonoina puolina huoneessa oli kehno valaistus ja huono äänieristys, kaikki kadulta kuuluvat äänet (ratikka, hevosvaunut, känniset ohikulkijat jne.) kuului läpi selvästi. Onneksi kaikilla oli mukana korvatulppia, ja osa niitä jopa käytti, mutta kovin herkkäunisille ei tuota paikkaa voi suositella.

Kun saatiin purettua tavarat ja levättyä hetki, suunnattiin takas kylille. Löysin ihanan laukun, mutten ostanut sitä, koska “noita tullee vielä vastaan joka kulmassa”… No eipä tullu, eikä kyseinen pulju ollu myöhemmin enää auki, tai ei vain enää löydetty sitä. Harmittaa, muttei harmita onneks.

Seuraavaksi käveltiin kohti Wawelin linnaa. Ehdittiin paikalle vasta sen sulkemisajan jälkeen, joten tyydyttiin ihailemaan linnaa iltavalaistuksessaan ulkoapäin. Ihan oli komia pytinki, ja voin kuvitella, että sen sisällä seikkailemiseen saisi kulutettua tunnin jos toisenkin. Linnan edustalta puistosta löytyi huikean ällistyttävän mahtava lohikäärmepatsas, joka syöksi tulta hurjan muutaman sekunnin ajan. Saatiin tämä spektaakkeli taltioitua videolle, joten oltiin oikein tyytyväisiä.

Keksittiin muuten aivan mahtava reissuhashtag! Sitten päätettiin katsoa, onko se aiemmin ollut muilla käytössä, ja olihan se… Joten päätettiin keksiä toinen. Jos kiinnostaa, miksei #krakovikset kelvannutkaan meille, niin käykää vilkaisemassa kyseinen häsäri Instagramista :D Kostoksi varastettiin häsärin käyttäjien motto “tukevasti kännissä, kätevästi tunnissa!”.

Ensimmäisen reissupäivän ilta huipentui Kazimierzin juutalaiskortteliin, josta bongailtiin katutaidetta, ja (koska meillä oli taas nälkä) ruokaravintolaa. Nälkäkiukku taisi päästä yllättämään kirjoittajan, sillä ensimmäinen mukatrendikäs klubijytkettä soittava ravintola ei mulle kelvannut. Onneksi alueella oli varaa mistä valita, joten päädyttiin aamiaiseen ja brunsseihin erikoistuneeseen paikkaan, Kazimiriin. Kaikki muut, paitsi minä, söivät burgerit, ja oli kuulemma aivan älyttömän hyvää! Minä söin jonkun pihvin (en muista enää tarkemmin), jonka kyljessä oli kolme pastanyyttiä ja puoli purkkia viherpippuria. Näyttävä annos oli, muttei vienyt nälkää. Söin sitten äitin ranskalaiset. Syönnin jälkeen tilattiin Uber, joka vei väsyneet matkalaiset hotellille paapaamaan ennen seuraavan päivän koitoksia.

Päivä 2.

Lauantai 16.3.

Herättiin reilusti ennen kellon soittoa. Sää oli harmaa ja tihkusateinen, ja puhelimen sääappi varoitteli säästä, mutta koska varoitus tuli puolaksi, jäi epäselväksi mitä varoitus koski :D Testattiin hotellin aamiainen, ihan jees oli, mutta oltais kaivattu enemmän vähän kaikkea. Noutaja tuli vähän ennen kymmentä hakemaan meidät päiväreissulle Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseoon. En usko, että paikka liiemmin esittelyjä kaipaa (ja jos jonkun mielestä kaipaa, niin hävetköön), joten Wikipediaksi en aio tässä alkaa. Varattiin reissu GetYourGuide.com:in kautta, ja yhden henkilön reissu kyyteineen ja oppaineen maksoi 37,85€. Reissun järjesti SuperCracow. Varattiin reissu aiemmin samalla viikolla, mutta sesonkiaikaan kannattaa olla vielä aiemmin liikenteessä. Kannattaa huomioida, että alueelle saa viedä vain 20cm x 30cm -kokoisen laukun, isommat täytyy jättää narikkaan. (Tämä aiheutti ainakin minulle kauheaa säätämistä etukäteen, kun sopivaa laukkua etsittiin viikkotolkulla. Äitin kirpparikierrokselta löytämä 2,5€ maksanut laukku pelasti päivän!)

Reissu tuonne kammottavaan paikkaan jännitti etukäteen ihan hirveästi, näin etukäteen jopa painajaisia! En oikein tiennyt mitä odottaa, ja jännitti että miten nuo kaikki tarinat “menee tunteisiin”. Paikalla oli kuitenkin ihan älyttömästi turisteja, ja oppaalla tuntui olevan kiire juoksuttaa meitä paikasta toiseen, joten aikaa tunteiluun ei mahdottomasti jäänyt. Birkenaun tuhoamisleirillä käveltiinkin jo niin nopeaan tahtiin, että koko homma alkoi tuntua suorittamiselta. Harmitti, kun ei saanut rauhassa katsella ympärilleen, eikä ottaa samoja valokuvia kuin noin 99 prosenttia muista turisteista, sillä ei tuo sellainen paikka ole, missä useasti aikoo käydä. Vinkki siis muille tuonne suuntaaville, menkää kiertelemään paikkoja ilman opasta! Samat asiat se opas kertoo, jotka voi lukea muualtakin, tai katsoa dokumenteista. Kirjoitin arvostelun kierroksesta, ja huomasin, että yleisesti porukka oli samaa mieltä mun kanssa tuosta kierroksen nopeahkosta tahdista.

Ahdistavimmat paikat tuolla leirillä oli mm. huoneet, jossa oli esillä kuutioittain uhrien hiuksia, pienten lasten kenkiä, kidutushuoneet parakin kellarissa sekä tietenkin kaasukammio. Myös Birkenaun leirin koko hätkähdytti, sekä se, kuinka lähellä joukkohautoja oli ihan normaaleja taloja. Eivät kuulemma aikanaan tienneet, mitä tuolla leirillä tapahtui, vaikka asuivat vain kivenheiton päässä…

Ennen kotiinlähtöä pistäydyttiin vielä kirjakaupassa, jossa myytiin paikan historiasta kertovia kirjoja, ja jotain pientä sieltä tarttui mukaan.  Kata osti pari oppaan suosittelemaa kirjaa, jotka täytyy kyllä jossain vaiheessa itsekin lainata ja lukea. Kokonaisuudessaan vierailu leirillä oli ahdistava kokemus, mutta sellainen, ettei sitä vaan olisi voinut jättää välistä.

Kotimatkalla meille iski pienoinen paniikki, kun kuultiin, että sunnuntaisin kaikki kaupat on kiinni, ja me oltiin suunniteltu, että sunnuntai on yhtä kuin shoppailupäivä. Google sai kertoa Krakovan ostoskeskuksien aukioloaikoja. Löydettiin sellainen 200+ liikettä omaava kauppakeskittymä, Galeria Krakowska, joka sai nyt luvan kelvata. Mukaan tarttui muun muassa yksi kevättakki, pikkulaukku, kerhoreppuja ja villatakkeja.

Illalla meillä oli vielä ohjelmassa tapasten ja viinien maistelua Katan kaverin suosittelemassa ravintolassa. Enoteka Pergaminiin selvittiin pienen lepo- ja puunaushetken jälkeen. Ravintola tarjosi paikallisia viinejä, juustoja ja makkaroita, ja kaikki maistui todella hyvältä! En olis joku aika sitten uskonut sanovani näin jopa punaviineistä… Juustojen ja makkaroiden jälkeen otettiin vielä pääruoaksi risotot sahramilla sekä ilmakuivatulla kinkulla ja kesäkurpitsalla. Maistui!

Ruoan jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin kohti hotellia. Kello oli jo lähempänä puoltayötä, joten Krakovan yöelämä oli päässyt vauhtiin ja meininki sen mukainen. Joku herra kyseli meiltä reittiä lähimpään karaokebaariin. Ei osattu neuvoa, mutta riehaannuttiin niin, että päätettiin käydä aukiolla patiolla vielä yhdellä. Sen jälkeen oltiinkin jo valmiita petiin ennen viimeistä reissupäivää.

Päivä 3.

Sunnuntai 17.3.

Herättiin taas ennen kellon soittoa. Ajateltiin lähteä etsimään jotain muuta aamiaispaikkaa, sillä vaikka oman hotellin aamupala oli ihan jees, teki mieli kokeilla jotain muutakin. Kokeiltiin sitten jonkun toisen hotellin aamiaista, joka oli hitusen monipuolisempi. Bilekaupunki oli muuttunut yön aikana krapulakaupungiksi, ja päästiin todistamaan liikuttavaa tosi rakkautta, kun kadulla istuskellut nuoripari auttoi toisiaan oksentamaan :D Sinnikkäimmillä juhlijoilla näyttivät bileet jatkuvan edelleen.

Aamiaisen jälkeen suunnistettiin kohti markkinoita. Löysin sieltä Karbababalle älyttömän hienot kalvosinnapit (joita se ei varmaan ees käytä), jotka oli tehty vanhoista kellon koneiston osista. Kata löysi ihania koruja, joissa oli myös käytetty kellon osia. Jatkettiin matkaa kohti isoa ulkoilmakirppistä, josta oltiin jostain luettu ja eiliseltä oppaalta kuultu. Paikalliset möivät siellä omia vanhoja tavaroitaan. Vaikka kaikenlaista kiinnostavaa olisi ollut löydettävissä, en silti löytänyt muuta kuin liian kalliin sota-aikaisen sytkärin ja vanhan papan (sekin ehkä sota-aikainen) joka tyynesti totesi ohi kävellessään mulle selvällä englanninkielellä, että “FUCK YOU”. Tästä piristyneenä päätettiin jatkaa matkaa muihin maisemiin uberilla.

Oltiin aiemmin kytätty tiukasti paikallisia sääennustuksia, ja riemuittu, kun sunnuntain sää näytti aurinkoista +19 kelejä, ja hihkuttiin, kun mittari näytti vihdoin peräti +20,5C! Voi juma! Ulkona tarkeni siis t-paidalla, ja se meille vain kelpasi. Lämpötilasta innostuneena nautittiin myös kevään ensimmäiset jätskiannokset, olivat hyviä!

Jossain vaiheessa ostettiin myös postikortteja, muttei niihin postimerkkejä. Kioskin myyjä tiesi kertoa, että postimerkkejä myy yksi ainoa auki oleva postitoimisto, muttei jaksettu eikä ehditty sinne asti mennä, joten kortit jäi tällä kertaa postittamatta. Sori siitä!

Käveltiin jäätelöiden ja verkahallissa shoppailun jälkeen taas takaisin kämpille, ja pysähdyttiin auki olevassa pikkukaupassa ostoksilla. Meillä oli pakottava tarve ostaa aamuksi eväitä, sillä kyyti lentokentälle saapuisi kello 05:15.

Hotellilla katseltiin taas illaksi ruokapaikkaa, ja koska moni toivoi saavansa ruuaksi pastaa, löysin minä aivopieruissani Cyrano de Bergerac -nimisen ranskalaisen ravintolan, joka oli saanut loistavia arvosteluja. Sinne mentiin, ja oven suussa huomattiin, että tämähän on yksi Krakovan monista Michelin-tähdellä palkituista ravintoloista! Kyllä harmitti, mutta koska tämä oli asia, jonka kanssa pystyimme elämään, istuttiin pöytään ja tilattiin ruokaa ja viiniä. Söin villisikaa, oli hyvää. Jälkiruuaksi viinin kanssa otettiin valikoima ranskalaisia juustoja, ja osa otti creme bruleeta. Hyvää oli. Laskua maksaessa meni taas aivot solmuun, ja tipin laskemisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, Loppujen lopuksi ruoka juomineen kaikkineen maksoi noin 40€. Ehkä. Ei paha!

Ruokailun jälkeen käveltiin vielä kotiin keskiaikaisen linnoituksen kautta. Bongattiin paikka, jossa parveili ihmisiä, joten mentiin lähemmäksi katsomaan, että mikä jännä nähtävyys siellä piileksii.  Hyvin pian huomatiin, että siellä oli ilmeisesti meneillään ruoan jakelua köyhille ja asunnottomille. Poistuttiin paikalta vähin äänin.

Ilta päättyi matkalaukkujen pakkailuun ja varmisteluun, että onhan varmasti tarpeeksi monta herätyskelloa soimassa.

Tähän päättyy tämän kertainen matkakertomus, sillä kotimatkapäivissä ei koskaan ole mitään kerrottavaa. Kaikki on väsyneitä, ja kaikki haluaa vain päästä äkkiä kotiin. Jos jaksoit lukea tänne asti, niin lue vielä ihmeessä kootut vinkit ja muut mietteet!

Vinkit ja huomiot:

Krakova on helposti käveltävä kaupunki. Jos hommaa majoituksen läheltä keskusaukiota, jaksaa todennäköisesti kävellä tärkeimmät nähtävyydet läpi. Millekään joukkoliikennekortille ei ole tarvetta, tai ainakaan meillä ei ollut.

Käytä Uberia! Puolet halvempi kuin taksi. Pidä tosin silmällä maksun loppusummaa, meiltä muutama kuski peri zlotyn tai pari enemmän mitä oli sovittu. Useimmiten kyydit maksoi 4-8 euron luokkaa.

Neljän kertotaulut (ja jako-) on hyvä osata, niin osaa kätevästi kääntää zlotyt euroiksi. Tai toisinpäin.

Jos tulet tänne asti, käy Auschwitzissä. Oikeasti. Tai jos et halua käydä, niin älä käy. Jos kuitenkin käyt, niin älä mene opastetulle kierrokselle, vaan kiertele paikkoja omaan tahtiisi. Katso vaikka dokumenttisarja “Auschwitz ja lopullinen ratkaisu” Netflixistä etukäteen, niin kuulet kaiken ja enemmän mitä opas kertoo.

Satasen päiväbudjetti on ihan riittävä, ja jos et tykkää shoppailla niin vähempikin riittää! Minä sain viimeiset pari sataa zlotya (eli noin 50€) kulutettua vasta lentokentällä. Paikan päällä voi lomailla kyllä varmasti pienemmälläkin budjetilla.

Kannattaa syödä ja juoda hyvin, koska se on Krakovassa edullista! Vai pääsiskö muka Suomessa syömään Michelin-ravintolaan alle viidellä kympillä? Öö, ei.

Käykää Wieliczkan suolakaivoksella! Me ei käyty, kun ei  aika riittänyt eikä oltu varattu retkeä etukäteen. Jos oltais viivytty Krakovassa kauemmin, oltais kyllä varmasti siellä käyty.

Kolme päivää riittää tähän kohteeseen hyvin, mutta väkisinkin monenlaista mielenkiintoista jää näkemättä.

Krakova on helppo ja turvallisen oloinen kohde. Missään ei tullut turvaton olo, ja kaikkea uskalsi syödä. Ihmiset palveluammateissa olivat ystävällisiä ja puhuivat sujuvaa englantia.

Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella Krakovaa, peukku ylös!