Terveisiä Wienistä, golf-kentän laidalta, neljän tähden hotellista! Kävi aika hyvä mäihä, kun muutama tunti sitten alettiin yösijaa etsimään. Aika kiva hotelli tämä Trend Hotel Bosei, jopa niin kiva, että melkein voisi harkita viettävänsä täällä toisenkin yön…

Tuskinpa kuitenkaan niin villiksi heittäydytään, sillä tänään on vielä tarkoitus tutkia karttaa ja miettiä, millainen reitti vie meidät ja Nisukan takaisin Pariisiin. Vielä on vajaa viikko aikaa auton palautukseen, saa nähä mitä sitä ennen vielä keksitään. Tavallaan on jo semmoset eeppisimmät pakko nähä -kohteet koettu, muttei kyllä oo vieläkään kiinnostavista kohteista pula! Ja ei, ei olla vieläkään kyllästytty mutkaisiin vuoristoteihin.

Aamu alkoi sumuisena ja sateisena. Se ei ollut kauhean mukava juttu meille, sillä ekana kohteena meillä oli tänään Hitlerin kesämökki, Kotkan pesä, joka sijaitsee Saksan puolella pikkusen nyppylän huipulla, reilun 1800 metrin korkeudessa. Sieltä on kyllä tosi komiat maisemat! Mutta… Niitä maisemia me ei kyllä päästy ihailemaan, koska sumu. Keskityttiin sitten kiertelemään sitä ”mökkiä”, joka oli muokattu ravintolaksi. Aika hyvin alkuperäisessä muodossaan säilynyt rakennus oli, mutta toki pihalle tehdyt matkamuistokojut ja terassit vähän haittasi sitä autenttista tunnelmaa… Oli kyllä tosi omituista käveleskellä siinä aurinkoterassilla, ja miettiä, että täällä se Führer on käynyt rentoutumassa aikoinaan :/ Liput kahdelta tuonne maksoi (parkkimaksuineen ja bussikyyteineen) noin 40 evabraunia. Bussikyydillä pääsee siis hissin luo, jolla matkataan viimiset 120 metriä ylös asti. Hissi käytävineen oli säilytetty lähes samanlaisena, ja aika vaikuttava hissi oli. Toki sitä ei saanut kuvata. Itse bussimatkakin oli kyllä kokemus, siinä noustiin seitsemän kilometrin matkalla noin 800 metriä ylös!

Kotkan lennettyä pois pesästä oli seuraava kohteemme Salzburg. Kuulemma nätti kaupunki, mutta meidät jätti kylmäksi. Vietettiin siellä parisen tuntia etsien ruoka- (ja parkki-) paikkaa, ei löytyny kumpaakaan. Pankkiautomaatti sentään löydettiin. Ihan tajuttomat ruuhkat oli, se vei aika paljon intoa tutkia koko paikkaa. Huomattiin taas, miksi isot kaupungit ja road trippailu ei oo paras mahollinen tindermätsi.

Illan päälle ajeltiin Wieniin. Matkalla pysähdyttiin tosi nätin Attersee-järven rannalla olevaan pikkukaupunkiin syömään. Mentiin ensiksi johonki grilliravintolaan, ja istuttiin pöytään. Alettiin ihmettelemään, miksei tarjoilijaa kuulu, niin tuli joku mies tylysti toteamaan, että täällä on itsepalvelu. Koska meitä ei huvittanut itse mennä kokkaamaan ruokiamme, palvelimme itsemme ulos, tien toiselle puolelle olevalle nakkikiskalle. Siellä oli vähän mukavampi palvelu, ja Kardopordoin todettua tiskin takana olevalle tytölle, että ”Ich habe hunger”, alkoi tyttö samantien tekemään meille ruokaa. Saatiin pian käsiimme eräänlaiset paikalliset hot dogit, bosnat, ja oli kyllä tosi hyvät molemmilla! Grillattujen sämpylöiden välissä grillattuja mausteisia makkaroita ja soosia. Hintakaan ei ollut paha, juomineen saatiin nälkä siirrettyä alle 14 entrecoteella.

Matka Wieniin sujui sukkelasti motareita ajellessa, vähän oli välissä ruuhkantynkää, kun oli taas tiellä kolareita. On muuten nähty tällä reissulla enempi hienoja ja sikakalliita autoja ku aiemmin koko elämän aikana yhteensä! Ei tosin yhtään niin hienoa, kuin meidän Sitikka on.