Tänään päätettiin viettää vähän chillimpi päivä, eli toisin sanoen lomailla. Jos joku nyt luulee, että ollaan vietetty päivä rannalla pulikoiden ja ilakoiden, ja jätettiin Nisukka parkkiin levähtämään, ei varmaan tunne meitä kovin hyvin.

Hotellin aamupala oli kerranki enempi ku ihan jees, oli leipiä ja leikkeleitä, munia, pekonia, juustoja ja kahvileipiäki varmaan kymmentä sorttia (ihan kaikkia ei maistettu).

Tsillauspäivä tarkoittaa meillä pyykkäyspäivää. Etittiin lähin kolikkopesula ja sehän oli sopivasti 8 kilometrin päässä. Ajeltiin sinne suorinta tietä (lol, varmaan 20km ekstraa. Navigaattorin vika.) ja pistettiin auto parkkiin. Leveillä harteilla sisään, kun on ennenkin tullut kolikkopesuloissa käytyä. Äkkiä se ryhti siinä repsahti, ku tiskin takana odotteli 60+ mummeli joka osas kahta kieltä. Englanti ei ollut toinen niistä. Kielimuuri oli isompi kuin Trumpin kaavailema muuri, mutta niin kuin meksikolaiset konsanaan ylitimme sen ja saimme koneen lastattua täyteen. Jännä homma silleen, et sinne koneeseen ei saanu omia kolikoita edes laittaa eikä näitä maagisia pesulakolikoita voinut mistään ostaa. Mummo kaiveli hyllyjen kätköistä niitä ja pisti koneen laulamaan.

Vajaa 40 minuuttia oli pesuohjelma ja sen ajan vietimme rannalla virvokkeita nauttien (gelato oli tosi hyvää!). Takas pesulaan ja sama show. Mummo puhuu tuhatta ja sataa ja tökkii Karileissonia mahaan ja heilutteleee käsiä. Kai se kehu elintasoesitystä tai sitten se vain vihjaili, että paitojen printit ei kestä kuivausrumpua. Ei palijo ki! Kaikki vaan koneeseen ja +1000c lämpöä. 20 minuuttia ja pyykit oli sopivasti kuivia. Saatiin joku säkki mihin lastailla pyykit ja sitten tuli maksun aika. Onneksi tajusimme nyt vasta kysyä, että käykö täällä kortti koska käteistä ei ole. Ei käy! No señor. Onneksi on tietulleista ja mistä lie kertyny autoon kolikoita ja ne kaikki kaivettiin esille. Saatiin kasaan vaadittava 24 esihuuhteluyksikköä (semisti kalliimpaa kuin jenkeissä, mutta siellä on kilpailuakin vähän eri tavalla).

Pyykinpesun jälkeen lähdettiin kierteleen Gardajärveä, joka olikin yllättävän iso järvi (pituus jotain 51 km). Haluttiin käydä katsomassa, mistä suunnasta järvi on hienoimman näköinen. Monta hieno kuvakulmaa kyllä löydettiinkin, mutta aika tyytyväisiä oltiin meijjän parvekenäkymään. Järven kapeampi puoli oli jotenki hienompi, kun sitä kehysti jopa kahteen kilometriin yltävät vuoret. Nätti ja tosi kiva paikka tuo järvi, siellä olis viihtyny pitempäänki, ellei olis tämmönen levoton sielu joka ei osaa pysyä paikallaan.

Sitten ettimään ruokapaikkaa, koska pakollinen pasta-annos Italiassa on vielä nauttimatta. Yllättäen kolmen aikaan ei ollut mikään ristorante auki, joten pakollinen nälän siirtäminen tapahtui paninilla. Seuraavaksi koitettiin miettiä, että mitäpä sitä sitte. Tässä vaiheessa oli arvoitus vielä meillekki, että minne se tie vie seuraavaksi. Dolomiiteille ja takas Alpeille tekis mieli, mutta toisaalta vajaan parin tunnin matkan päässä oleva Venetsiakin houkutteli sen verran, että sitä kohti lähdettiin navigoimaan.

Tässä vaiheessa alkoi armoton Fifin metsästys, sillä haluttiin majapaikka ennen Venetsiaa, koska vähemmän raheja ottava hotellin on parempi ku enemmän raheja ottava. Ei meinannut löytyä wifiä mistää, ei ees Autogrill-nimisestä huoltoasemakeskuksesta, joka näkyvästi mainosti ilmaista wifiään… Loppujen lopuksi laitettiin navigaattoriin lähin MickeyD’s, sillä mäkkäri on pelastanut meiät pulasta usiammin ku kerran. Toimiva wifi löyty tälläkin kerran, ja saatiin buukattua edukas huone tämmösestä spa-hotellisesta, jossa on uima-allaskin pihalla (aion käydä kokeilemassa)!

Oli aika kuuma päivä, parhaimmillaan +29c. Kuumuus (ja italialaiset liikenteessä) alkaa jo vähän kyllästyttään, joten huomenna taas suunta kohti vuoria, sillä niitähän me tänne tultiin kattomaan.

Italialaisesta liikenteestä vois pari sanaa sanoa:

• Äärimmäinen välinpitämättömyys muita ihmisiä, ajoneuvoja ja liikennesääntöjä kohtaan.
• 180km/h moottoritiellä ei tunnu näillä missään
• Kaistaa vaihdetaan kun mieli tekee.  Aivan sama mikä tilanne
• Moottoritielle tulevia ei väistetä vaan ne motitetaan oululaisittain. Täällä on näkynyt kymmenia tilanteita missä nousurampilla on autoja jonossa kun eivät pääse motarille (rampit on välillä todella lyhyitä)
• Tiet ovat osittain huonossa kunnossa.
• Opasteet ovat sekavat ja moottoritiellä välillä vain toisella puolen kaistoja.
• Yksisuuntaiset kadut saattavatkin olla kaksisuuntaisia jos italialaisesta siltä tuntuu.