Herättiin pieneen pääkipuun. Syynä varmaankin vuoristoilma eikä missään tapauksessa alkoholi. No ei me juotu kuin pari siideriä/olutta joten todennäköisesti syy on vain vähäiset unet. Aamiainen oli ihan jees, mutta alkaa tuo vaalea leipä ja croisantit jo vähän käymään tylsäksi.
Katsottiin vielä aamulla sopiva etappi tälle päivää ja varattiin hotelli valmiiksi. Sen verran kovat hinnat täällä Emmentaalin kotimaassa, että ei uskalla sokkona mennä hotelleihin… saattaa tulla pahastikki damagea.
Käytiin tankkaamassa Nisukka (about 1.5 erikeepperiä litra) täyteen ja ajeltiin ekana Montreuxiin. Siinähän tuo Genevenjärven rannalla nötköttää. Hassun värinen järvi. Ei jääty sinne sen enempiä haisteleen silakkaa, vaan lähettiin jatkaan matkaa kohti Berniä.
Bern on kyllä tosi hieno paikka. Ongelmia vain tuottaa tämä sveitsiläisten laiskuus, kun ei ole ”mitkään” kaupat auki sunnuntaisin. Kaikki aasialaiset pyörii sitten haitoilla tuolla kävelykaduilla ja kahviloissa. Komiasti Reinin sivujoku Aare kiertelee kaupungin läpi. Taas nätin väristä vettä ja ihmiset lillu siellä menemään. Juokastiin edukkaat (12 paikallista pesetaa = 10 sivistysyksikköä) kahvit ja jatkettiin matkaa.
Seuraava etappi oli Interlaken. Nätti paikka tämäkin. Ajeltiin sinne sitä hitaampaa ja syheröisempää reittiä niin saaatiin koko matka ihailla Thuninjärveä. En mainitse enää hassun väristä vettä. Alko olemaan jo nälkä ja koska eurojackpottia tai lottoa ei ole tilille napsahtanu (tarkistin) niin päätettiin etsiä josko tuurilla jokin huoltamo/leipomo/kodittomien ruokala sattuisi olemaan auki. Ajoimme Interlakenin katuja ja edessä siinti jotain mitä emme voineet uskoa todeksi. Onko se kangastus? Ei. Onko se edullinen ravintola? Ei. Se on Lidl, joka on auki! Harvoin sitä näin mielissään Lidlin löytämisestä on. Ostettiin pari pulloa viiniä, vehnästä, leikkelettä, juustoa ja muutamia muita artikkeleita. Hintaa muodostui 34 riistokapitalistifragia, eli äbout 27 elonmuskia.
Kamat autoon ja picnikille Lauterbrunneniin. Siellä on vaivaiset 72 vesiputousta, mutta sai luvan kelvata. Voi surkeus, kun paikka oli ihan täynnä hiippareita ja ei saanu autoa suunnilleen parkkiin. Vedettiin sitten oulukortti esille ja kurvattiin johonkin maksulliselle parkkipaikalle ja syötiin eväät. Ei me kyllä saatu laskettua 72 vesiputousta. Liekkö huijausta vai oisko kuitenki et sulamisvesiä on niin vähän, että osa kuihtunu. Unohdettiin maksaa poistuessamme.
Ja nyt kun alettiin meidän rikoksia tässä luettelemaan, niin älkää kertoko kenellekkään, että me ei olla ostettu sitä tarraa mikä oikeuttaa ajamaan moottoriteillä. Täällä pitäs semmonen olla, mutta me ei olla löydetty (ja ollaan etitty tosi paljon) missä niitä myydään. Ehkä sitä ei oikeasti tarvitsekkaan vaan meillä on vanhaa infoa.
Sitte kurvailtiin tänne meidän majapaikkaan Tujetschiin. 70 endoskooppia yö (ei kuulu aamiainen) äärimmäisen retrossa hotellissa. Meitä alko vähän vielä nälättään niin katseltiin mitä ruokapaikkoja tässä hoodeilla ois.
Royal Kebab kuulosti kivalta vaihtelulta perusvehnäseen. Mentiin keskieuroopan pimeimmälle takakujalle ja pikkusen jo mietittiin, että otetaanko kättä pitempää kaveriksi. Ei muuta kuin rohkeasti uimahallin katsomoon(!) istumaan ja ruokalistaa oottelemaan. Eihän se hyvin alkanut kun tarjoilija osaa tasan yhden sanan englantia ja muutenki paikka oli aika random. Istuttiin pöytään ja saatiin menu eteen. Tilattiin kokikset (tässä meni joku 12 yritystä, että päästiin kielimuurin yli) ja alettiin google translatella kääntää menua. Menu oli todennäköisesti klingonia kun ei google suostunut yhtään sanaa kääntämään. Ei mitään mainintaa mistään kebabista. No osotettiin jotain ruokia sormilla. Myyjä nauro ja lähti keittiöön. Istuttiin joku 3 minuuttia ja sitte hoksasin, että kassakoneessa on tarra, että pankkikortti/visa ei kelpaa. Meillähän ei ole Sveitsin käteistä ollenkaan, joten pieni paniikki iski. Meikä lähti selittään ja esittämään (semmonen show meitsiltä et Jouku Turkkakin ois ylpee), että ei ole rahaa. Ei tästä tullut mitään. Löin tiskiin mun ainoa setelin (5 etanaa) ja lähdettiin pois. Sen verran huomasin, että ne kokikset makso pelkästään 10 entrecotea.
Semmonen päivä tänään. Pahoittelut pitkästä postauksesta. Ei oo pakko lukea tänne asti.
