Oletko ikinä nukkunut wc-raikastimessa? Tule Ranskaan ja majoitu Motel la fleurissa, Maisonnayssa. Ihan järkyttävä laventelin haju, joka ei poistunut edes neljän tunnin tuuletuksen jälkeen. Kauhea pääkipu aamulla ja ei muuta kuin aamupalalle. Aamupala oli perus croisanttia, vaalea leipää, kahvia ja tuoremehua.

Tämä päivä oli vähän niin kuin eilinen, eli siirtymätaival. Reitille sattui ainoastaan yksi mielenkiintoinen nähtävyys, Oradour. Osoite navigaattoriin ja matkaan. 40km myöhemmin oltiin perillä. Ihmeteltiin, että ei kyllä näytä yhtään siltä mitä oltiin odotettu. Tuplatarkastettiin vielä, että ollaanko oikealla paikalla. No tavallaan oltiin. Ranskassa näitä samannimisiä kyliä riittää… Oltiin vain noin 100km liikaa lännessä :D Kaskain pakosarja kuumaksi ja kohti oikeaa paikkaa, Oradour-sur-Glanea.

Ihan kyllä pysäyttävä paikka ja tunnelma oli jotenkin ”outo”. Siellä siis natsit pisti kylmäksi vajaa 700 kyläläistä (käytännössä koko kylän). Lapset, naiset ja miehet ammuttiin ja/tai poltettiin. Jos näillä hoodeilla käy niin kannattaa pistäytyä. Todella hienosti järjestetty pysäköinnit sun muut ympärillä, joten kohteessa on todella helppo käydä.

Raunioiden ihmettelemisen jälkeen kävimme syömässä jossain pienemmässä ravintolassa. Alkupalat (kinkkulajitelma, munasienikinkkupiirakkaa) ja pääruoaksi pihviä + ranuja (yllättäen täällä on ranuja joka paikassa). Hyvää oli ja 12.5 eldoradoa per annos.

Lähettiin jatkaan matkaan maha täynnä päämääränä päästä yöpymään suhteellisen likelle maailman korkeinta ajoneuvolla ylitettäää siltaa. Siinä onnistuttiin aika hyvin, olemme n. 70km päässä huomisesta kohteesta. Löytyi aika tsiip 3 tähden hotelli (44 erotuomaria). Hauska oli tuo respan nainen, kun tultiin sisään niin kysyttiin heti et osaako englantia (hotellin tiedoissa luki, että englantia osataan) vaan eipä tuota paljon sanoja irronnut (0). Me siinä yritettiin ihan Poirotteina vääntää ranskaa vaan ei siitä tullut mitään. Respa vaan päivitteli, että ettekö te oikeasti osaa ranskaa :D No sinne tuli sitten joku toinen asiakas joka osas molempia kieliä ja check-in onnistui.

Alkaa maisema olemaan jo vähän vuoristoisempaa täällä päin (ollaan nyt likellä Rodezia) ja matkan teko on suht hidasta. Maalaismaisemia kolme päivää katselleena vaihtelu kyllä virkistää!

Otsikkohan meinaa lämpöä ja sitä on piisannut. Tänään näytti autonmittari jo 36 astetta. Vähän ollaan jo oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta ei passaa valittaa (vaikka Annika pakkas talvitakin ja toppahousut mukaan).

Eipä näiltä siirtymäpäiviltä ole enempää kerrottavaa.