Hyvin nukutun yön jälkeen oltiin täynnä virtaa ja lähdettiin tutkimaan Niagaran putoukset. Hotellilta toki ensin ilmaiset kahvit, ettei tarvinnu ihan tyhjin vatsoin mennä putouksia tuijottaan.

Matka putouksille ei kestänyt kuin vajaan tunnin (matkalla on yks tulli, 1 dollari) ja autokin saatiin heti pelimestoille parkkiin (10 dollaria päivä). Ilmeisesti oli ihan pelimiehen liike tulla jo heti aamusta kun parkkipaikatki oli aika tyhjiä. Poislähtiessä parkkipaikkaa olis ollutkin huomattavasti vaikiampi löytää.

Päätettiin erota V+P:n kanssa (jotka sporttisina lähtivät juoksemaan kuin villit varsat ympäri putouksia). Folkke und Annika päätti mennä Maid of the Mist -botskilla (18 dollaria) tsekkaan vesinorot, koska Dedicated Driver and All Around American Gigolo Karponaitsos tiesi, että se on se juttu, mikä täällä pitää tehdä.

Vettä tuli kyllä joka tuutista. Taivaalta, putouksista, vedestä, maalta, mereltä. Saatiin tosiaan sitten niitä vesisateitakin. Sopivasti just täällä. Näkymät oli vetisen hienot. Jotenki se pistää mykäksi sieltä pikkusen veneen kannelta kattella kun sekunissa 2.8 miljoonaa litraa vettä lotisee reippaan 50 metrin korkeudelta alas. Folkke seal of approval myönnetty. Myös botskin 200 intialaista kanssamatkustajaa tuntu tykkäävän, kiljumisen määrästä päätellen.

Kastuttiin sitten ihan reippaasti Annikan kans. Meikämandoliinilla oli kengät saanut palttiarallaa 100 litraa vettä sisuksiin (joo, on isot kengät ja väärään suuntaan vedenpitävät). Onneksi Karilla oli mukana varakengät (not!). Veden takia ei kuviakaan voinut mahdottomasti räpsiä, mutta tärkeintä kai nämä on itse kokea eikä kuvia napsia (?). Jos ei nämä riitä, niin googlen kuvahaulla löytääpi lissää.

Lähettiin sitten jatkaan matkaa Uasistonia kohden. Päästiin noin puoleen väliin ja majoituttiin semihalpaan (60 dollaria) hotelliin. Ihan kiva paikka, mutta intialainen omistaja on kai ajatellut, että tunkkaset hotellihajut saa näpsäkästi pois, ku pistää tommosen elektronisen huoneenraikastajan laulamaan 24/7. Kauheen hajunen. Telkkari on varastettu varmaan Gorbatsohivalta vuosimallista päätellen, mutta eiköhän siitä voi Foxin ”Vain faktaa TM” uutiset tsekata.

Ainiin, käytiin me matkalla syömässä jossain pikkukylässä. Tim and Bonnies Pizza tais olla paikan nimi. Ei syöty pizzaa. Annika pääsi maistelemaan (jo nyt) Mac´n´Cheesea (ja tonnikalawrappia) ja oli kuulemma hyvvää. Ite El Hefe tykitteli koosta päätellen kokonaisen monnin, joka oli upporasvan hellässä hyväilyssä saanut rapean kuoren. Nice.

Huomenna tosiaan ois tarkotus päästä perille Washingtoniin ja käydä kysyy Trumpilta onko tukka hyvin.