Herättiin Pärnussa puoli viiden maissa, vartin yli viisi oltiin jo autossa. Kotiin saavuttiin tasan 15 tuntia myöhemmin.

Varattiin eilen laivamatka Eckerö Linen köppösimmästä laivasta, jolla lähinnä rekat menee meren yli. Hintaa tälle huville tuli 66€. Laivan myymälän valikoima oli yhtä suppea kuin saksalaisen vaseliinikaupan maitohylly. Satamasta laivaan ajelu oli melkoinen labyrintti, mutta Annika hoiti homman kotiin kuin ammattilainen.

Kotimatkasta ei sen kummemmin riitä juttua, nelostie on nelostie, joten voidaan kertailla vähän mennyttä reissua. Pahoittelut, postaus on yhtä pitkä kuin meidän kotimatka… Nämä on sitten meidän omia havaintoja, eikä mitään absoluuttisia totuuksia. Puhumme niin totta kuin osaamme!

Reissu meni tosi hyvin, ilman pahempia kommervenkkejä. Mitä nyt yksi ”menetetty yöpyminen” (tai kaksi, miten sen ny laskee) harmittaa. Autoonkin tuli vain yksi pieni lommo, kiitos viereisen laivaan jonottaneen kanssamatkustajan. Annikallekaan ei jäänyt traumoja kammottavista kapeista vuoren rinteessä mutkittelevista hiekkateistä. (No ehkä vähän jäi.)

Balkan ihastutti sen verran, että takaisin ollaan varmasti menossa! Huokea hintataso, ystävälliset ihmiset, hyvä ruoka ja huikeat maisemat hölli! Tietkin oli yleensä hyväkuntoisia. Lämpötila oli kyllä kieltämättä näin kesällä pohjoisen IT-kinkulle vähän liikaa, +34c keskilämpötila päivällä pistää ainakin Karpon pekonit käristymään.

Kroatiasta tuli meidän suosikkimaa tällä reissulla käytyjen joukosta. Montenegro oli myös todella hieno maa, samoin Slovenia! Myös Slovakiasta löytyi hienoja maisemia. Bosnia-Herzegovinassa ei tuntenut olevansa edes Euroopassa, jostain syystä se tuntui eksoottisemmalta. Hienoja maisemia sieltäkin kyllä löytyi.

Myös Slovakian ja Puolan rajalla sijaitseva Tatran vuoristo teki vaikutuksen. Muut maat olivat lähinnä läpikulkumaita, joissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta ne eivät vaan olleet tällä reissulla pääkohteena.

Viro-Latvia-Liettua ei tarjonnut suuria elämyksiä ajomatkalle, kaupungit on varmaan enempi tuolla suunnilla se juttu, mitä kannattaa lähteä katsomaan. Ne me jätettiin toiseen kertaan koettavaksi.

Via Baltica ei myöskään ollut meidän mielestä hurjan maineensa veroinen, tai sitten meillä vain kävi tuuri ja ajeltiin siellä rauhalliseen aikaan. Ei ossaa tietää!

Muita huomiota Balkanin suunnalta:

Bosnia-Herzegovinassa ja Montenegrossa näkyi paljon irtokoiria ja -kissoja. Melkeinpä joka paikassa, missä pyöri ihmisiä, pyöri myös kissoja ja koiria. Sääliksi kävi!

Vaikka Bosnia-Herzegovinassa on oma valuuttansa, siellä yleensä voi maksaa euroilla. Varaa käteistä mukaan, sillä monessa paikassa ei kelpaa muu kuin käteinen! Vaihtorahat sai paikallisella valuutalla. Meillä meinasi loppua käteinen kesken, muttei onneksi loppunutkaan.

Ruokailu ravintoloissa on edullista ja annokset isoja! Karkeasti arvioituna noin 30-50% edullisemmat hinnat kuin Suomessa, ja ei varmasti jää nälkäiseksi. Harmitti, kun ei aina jaksettu syödä kaikkea. Kaikkea uskalsi syödä hyvin, edes vähän nirsompi tapaus (Annika) ei nähnyt nälkää. Ruoka on hyvää, muttei kovin mausteista. Ikävä tulee ravintoloiden hintatasoa!

Englannilla pärjää hyvin. Kerran tosin sain kupin teetä, jota en tilannut, mutta en tehnyt asiasta numeroa. Ihmiset on oikeasti ystävällisiä, vaikkei yhteistä kieltä välttämättä olekaan. Asiat hoituu kyllä, tavalla tai toisella.

Seudun sotaisa lähihistoria on edelleen aistittavissa, mutta ei paikallisten kans asioista uskallettu puhua. Jugoslavian hajoaminen ja muu alueen historia on aihe, mihin aiotaan jatkossa tutustua lisää.

Joka paikassa on ränsistynyttä majataloa, ravintolaa, asuntoa, huoltamoa… Niitä ei pureta, vaan jätetään vain kasvamaan heinää. Paljon nähtiin myös keskenjääneitä rakennusprojekteja.

Tien varsilta löytyy roskia välillä pienen kaatopaikan verran. Bongattiin esimerkiksi joustinpatjoja, lukemattomia auton osia ja mitä ikinä. Pahin roskatilanne näytti olevan Bosniassa.

Vesijohtovettä ei juotu, mutta hampaat sillä kyllä pestiin. Kuulemma se on ihan turvallista, mutta erilaisten mineraalipitoisuuksien takia saattaa aiheuttaa vikkelyyttä vatsassa. Siltä säästyttiin!

Bensan hinta 1,4-1,7€/l. Etelässä oli yleensä tankkauspalvelu ja maksu tapahtui melkein poikkeuksetta kassalle. Niin kutsuttuja kylmäasemia ei ollut.

Ruokakaupat ei ollut mitään törkyhalpoja. Vähän tuotteista ja maasta riippuen osa halvempaa, osa kalliimpaa. Alkoholi ja tupakkatuotteet edullisia. Kaupat on monesti pienempiä ja ahtaampia ku meillä päin. Silti yleensä pienistäkin kaupoista löytyi oikea lihatiski ja tuoretta leipää.

Majoituksia on hyvin tarjolla, keskihinta meillä oli noin 40-70€/yö. Meille ei toki ne halvimmat kelpaa, vaan aina vaadittiin oma suihku, oma parkkipaikka, netti ja ilmastointi. Jos budjetilla liikkuu, voi varmaan puolet ottaa majoitushinnasta pois. Paljon löytyi yksityisiä majoittajia.

Hotellit on lähes aina hämäriä (=tunnelmallisia?)! Se hieman ärsytti! Toinen mikä pisti nenään, on hotelleissa käytettävät hajusteet. Niiden kanssa jengi ei leikittele vaan laittavat mieluummin överit kuin vajarit.

Yleisin rajoitus motarilla 130km/h. Pienemmillä teillä 90km/h. Teiden kunto vaihtelee kovasti. Suurimmaksi osaksi hyväkuntoista, mutta tuli vastaan monenlaista tilkkutäkkiä ja ihme hyppyrimäkiteitä. Nopeusrajoitukset myös muuttui välillä aika äkkiä, eli tarkkuutta vaaditaan! Navigaattori (ja paikalliset) yleensä tietää, mikä on oikea nopeusrajoitus.

Paikalliset osaa ajaa hyvin ja ottaa muut tiellä liikkuvat huomioon. Liittymästä tultaessa aina annetaan tilaa. Myös ruuhkissa. Toki tähän vaikuttaa myös oma ajotaito ja se, kuinka sujuvasti osaa liikenteen mukana mennä.

Useissa maissa on käytössä joko tietulleja tai tuulilasiin liimattavia vinjettejä, mutta me ostettiin pakollisiin maihin vinjeteistä sähköiset versiot. Kannattaa ottaa hyvissä ajoin selvää, mikä on minkin maan käytäntö. Noita vinjettejä myydään myös huijaussivuilla, eli kannattaa olla tarkkana että ostaa sen kunkin maan virallisilta sivuilta.

Nähtiin Montenegrossa tulikärpäsiä! Hienosti vilkkuivat pimeässä puutarhassa majapaikan takapihalla.

Kilometrejä reissulle tuli yhteensä noin 8200. Oletettiin, että tulis enemmän, mutta kyllä tuokin tuntui jo, että ajettu on.

Ja vielä tapaus Kroatian majoitus. Majoittaja lupasi kasvotusten palauttaa meille rahat, kun ei jäätykään hänen asuntoonsa yöksi, mutta lopetti viesteihin vastaamisen ja ilmoitti booking.comille, ettei aio palauttaa meille maksua… Jäi hämärän peittoon, johtuiko tämä väärinymmärryksestä vaiko ilkeydestä. Ei oo vielä arvosteltu hänen majoitustaan.

Tässä kaikki tästä reissusta… Tai no ei tietenkään aivan kaikki, kun aina jotakin unohtuu kertoa, joten näihin kuviin ja tunnelmiin täältä tähän! Kiitos paljon lukijoille, kun olitte mukana, nähdään taas ensi reissulla!