Heräsimme aamulla hikisen nihkeinä ja raikastavan suihkun jälkeen päätimme hyökätä aamupalalle. Aamupala oli todella hyvä, mutta hämmentävintä oli, kun emme tunnistaneet 90% tarjolla olevista ruoista. Saimme kuitenkin syötyä riittävästi ja kahvit juotua, joten matkaa voitiin jatkaa kohti Zakopanea.

Matka Zakopaneen taittui joutuisasti moottoritietä pitkin. Matkalla pysähdyimme katsomaan järjettömän hienoa Spišin linnanrauniota, joka on rakennettu ennen ajanlaskun alkua, siis ennen universumin syntyä (eli joskus 1100-luvulla). Tällä hetkellä linna on remontissa, mutta oli siellä sen verran paljon turisteja, ettei edes parkkipaikkaa löytynyt, joten meidät käännytettiin pois linnan porttien luota.

Halusimme tehdä mutkan Zakopanen kautta, jotta näkisimme vielä viimeiset vuoret tälle reissulle. Tatravuoret ovatkin vähän eri näköisiä, mitä aikaisemmin tällä reissulla olemme nähneet. Vähän niinkuin Alpit, muttei kuitenkaan. Lunta näkyi rinteillä ja nämä olivat sellaisia teräviä vuoria aikaisempien enempi pyöreiden sijaan.

Vuoristopätkällä näkyy myös todella paljon moottoripyöriä, koska tie oli todella hyvä ja hiukan leveämpi kuin normaalit vuoristotiet. Lisäksi mutkat eivät olleet ihan jäätäviä neulansilmiä, vaan enemmän semmoisia leppoisampia ajettavia. Mukava niitä oli ajaa, vaikka toiveissa oli, että olisi enemmän näkynyt maisemia, sillä nämä tiet meni pääosin metsien keskellä. Makkein näköalapaika oli ihan tupaten täynnä, ja maksullisen pysäköinnin takana, joten panoraamakuva jäi ottamatta, sori siitä!

Ei hätää, kyllä me pysähdyttiin matkalla myös syömään. Söimme jossain pienessä kylässä olevassa ravintolassa puolalaista perinteistä ruokaa. Highland ribsejä Karpolle ja kanafile pekonilla ja lampaan juustolla Annikalle. Jälkiruoaksi vielä omenapiirakkaa ja jäätelöä. Ruokaa oli tarpeeksi, se oli tosi hyvää ja aivan sopivan hintaista, 35e.

Loppulta jouduimme sanomaan vuoristolle hyvästit ja lähdimme kohti majapaikkaa likelle Krakovaa. Tämä on tällainen 50 euron lentokenttähotelli. Ihan hyvä, vähän kulahtanut sisustus, mutta siisti ja aivan toimiva. Kävimme vielä syömässä ”pienen” (lol) iltapalan alakerrassa olevassa puolalaisessa ravintolassa. Karidiu söi perunapannukakkua muhennoksella ja Annikalla oli, yllätys yllätys, kanaa. Puolet jäi syömättä, koska annos oli aivan hervottoman iso. Hintaa juomien kanssa oli 23€.

Nyt on kyllä todella väsynyt olo ja ei taida jaksaa edes huomista suunnitella. Nukkumaan ja aamulla taas virkistävään suihkuun.

PS. Annika ajoi kuin Postimies Pate tänään melkein koko päivän!