Annika täällä hei! Sain vihdoin ja viimein läppärin haltuuni (tähän kohtaan pahisnaurua)!
Ensiksi, täällä on kuuma. Siis ihan pirun kuuma. Kello on puoli kymmenen ja vieläki +29C… Ollaan edelleen Ranskassa, Maisonnay-nimisessä kylässä. Täälläkin on muuten valoisaa ainaki kymmeneen asti illalla, sen jälkeen pimenee yö melko nopeasti.
Tänään ollaan enimmäkseen ajettu, melkein 600km! Eka tonnikin paukahti rikki tämän päivän aikana. Meganähtävyyksiä ei tämän päivän reitille osunut, joten Karpotshevitshin kaasujalkaa vipatti tänään tavallista enemmän. Alkaa Alpit jo kohta vilkkumaan horisontissa…
Viime yö meni ihan kivasti. Nukuttiin hyvin. Aamulla herättiin ihastelemaan majapaikan ympärille kietoutunutta sumua. Aamupala nautittiin samassa pöydässä keski-ikäisen ranskalaisen pariskunnan kanssa. Ei kovin hyvin suju tuo small talk lukioaikoina opitulla ranskankielen taidolla, joten turhia ei juuri tsättäilty. Sanan sieltä täältä ymmärtää, mutta ei kyllä ilman google translatea pärjää… Majapaikan emäntä ei montaa sanaa taas englantia puhunut, mutta rahat onneksi osasi ottaa. :D Majapaikan koirakin vaan tuhahteli mulle, kun en osannut lausua sen nimeä oikein.
Päästiin tien päälle jo yhdeksän maissa. Eka kohde navigaattoriin ja menoksi! Kari oli bongannut paikan, jossa suolaa kuivataan sellaisissa altaissa, ja niitä sitten mentiin ihmettelemään. Kun päästiin paikalle, oli lämpö kohonnut jo 32:een celsiukseen, joten kävelylenkki altaiden ympärillä ei sitten enää kiinnostanutkaan… :/
Navigaattori ajelutti meitä taas tänään ihmeellisiä reittejä, pikkuteitä keskellä peltoja ja muuta mukavaa. Välillä kuulemma oltiin ihan Louisianan kaltaisissa maisemissa, soita ja peltoja joka puolella, alligaattorit vaan puuttui. :I
Majapaikasta alettiin haaveilemaan kuuden aikaan illalla. Auto parkkiin, viereisen postin wifi hyötykäyttöön ja booking.comia selailemaan. Bongasin ihan mahtavan majapaikan hintaan 53€! Karipoi alkoi syöttämään osoitetta navigaattoriin ja hoksasi, että kyseinen majapaikka on kahdensadan kilsan päässä… Paniikki, kiireesti perumaan kyseinen majoitus. Siinä vaiheessa hoksattiin, että majoitusta ei voinut enää perua ilmaiseksi, mutta päätettiin yrittää kuitenkin… Taisi siinä päästä muutama kirosanakin, kun mietittiin, että
sinne meni reilu viiskymppiä ihan hukkaan… Kari päätti seivata tilanteen ja selata itekin majoituspaikkoja, ja kappas, booking.com ehdotti ihan samaa paikkaa! Tällä kertaa vaan navigaattori osasi kertoa, että ko. paikka on vajaan kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä. Ei muuta kuin kokeilemaan, että päästäisikö ne meitä vielä sinne, vaikka peruttiinkin majoitus :D Ja päästihän ne!
Motellilla meitä oli vastassa viisikymppinen mies, joka puhui tosi hyvää englantia ja heitti läppää ihan koko ajan. Antoi meille vielä neljän hengen huoneen, vaikka varattiin kahen hengen huone. Täällä on siis kolme sänkyä, josta voi kumpikin valita missä nukkua :D Ihanan viileä huone on, mutta miinusta aika ärtsystä vessan hajusteesta. Koko huone haisee laventelille, ja se on mun inhokkihaju :/
Motellin yhteydessä on myös ravintola (ja baari), joten iltaruoat syötiin siinä patiolla. Alkupalaksi piirakkapala ja salaattia, pääruoaksi uunipottua ja makkaraa ja jälkkäriksi vielä juustolajitelma. Kelepas! Ois vissiin kelvannu myös jaloissa pyörivälle motellinomistajan kissalle :D
Aattelin kertoa vielä yleisesti meiningeistä Ranskassa tällä alle kolmen päivän huimalla kokemuksella.
-Ensiksi, ranskalaiset tiet on hyväkuntoisia, mutta kapeita ku mitkä. Nopeusrajoitukset on myös melko hurjia välillä, ihan kapealla tiellä saattaa rajoitus olla 90km/h. Motarilla saa ajella 130km/h, mutta se ei oo yhtään paha ees. t.apukuski
-Joka toinen auto on Sitikka tai Rellu. Joka kolmas Pösö.
-Ranskalaiset ei tykkää käyttää vilkkua. Paitsi liikenneympyröissä, ja silloinkin vilkutetaan väärään suuntaan. Ranskalaiset tykkää ajaa perässä kiinni.
-Majapaikat, ravintolat, kaupat ja huoltoasemat menee aikaisin kiinni! Lisäksi tosi monet paikat on päivisin kiinni ruokatunnin ajan pari kolme tuntia. Myös maanantaisin moni paikka on kiinni. Mitenhän nää ehtii saada mitään töissä aikaiseksi?
-Kylmäasemia on harvassa. Eilen etittiin semi-ison kaupungin kupeesta kahdeksan maissa tankkauspaikkaa, ja meinattiin jäädä ilman löpöä!
Nyt en kerro enempää, ku Kartsapartsa meinas, että pitää jättää kerrottavaa muillekki päiville. Joten tällä kertaa näihin kuviin ja tunnelmiin täältä tähän.
–
Kiva lukee taas tällasta blogia. Janne kerto tästä.
Kiitos kommentista, mukava kuulla, että blogin ääressä viihtyy!