Meidän PITI olla koko kesä Suomineidon hellässä hyväilyssä, MUTTA! …kun kuultiin, että Norjan rajat aukeaa säntillisesti koronaa karttaneille suomalaisille, ei osattu (puolen muun Suomen kanssa) vastustaa vuorien kutsua, vaan pakattiin auto, tehtiin suurpiirteinen reittisuunnitelma ja lähdettiin matkaan!

Eka päivä 15.7.

Ensimmäisenä päivänä tykiteltiin suorinta reittiä kohti Oterenia. Sinne tuli matkaa 666 kilometriä, lukema enteili hyvää. Eka pysähdys Torniossa Tampereen Säästötexissä, jossa täytettiin auton kylmälaukku (jonne mahtuu btw 36 tölkkiä Pepsi maxia).

Sitten kohti Pelloa, ja siellä Orangin kylää, jossa sijaitsee Oranki art -ympäristötaidenäyttely. Näyttely on näkemisen arvoinen ja siellä valitsee outo ja hieman jännittävä tunnelma, varsinkin kun muita ihmisiä ei ollut paikalla. Paarmoja oli kuitenkin noin 8 miljoonaa, joka vähän latisti fiilistä eräältä artsyilijalta. Teokset ovat hienoja ja ränsistyneisyys sopii niihin, mutta olisi kiva kun taideteoksien tiedot olisi merkattu paremmin. Nyt osasta teoksia oli tiedot haalistuneet epäselväksi suhruksi. Tunnissa tämä taidemetsä oli nähty. Jos tykkää taiteesta ja sattuu olemaan ohikulkumatkalla väljällä aikataululla niin suosittelen käymään!

Taide uuvutti Karponaaran niin pahasti, että vaihdettiin kuskia ja Annika Vatanen polki Berlingon kaasupolkimen mutkalle jo heti alkumetreillä. Ei mennyt kuin hetki kun olimme rajalla. Meidän maine oli kiirinyt jo Norjan poliisille ja tästä syystä meidät varmaan pysäytettiin ja kysyttiin asiakirjoja (tai sitten korona + Ruotsi). Ajokortti riitti ja ei muuta kuin majapaikkaan jonne oli noin 60 km matkaa. Majapaikan pihalla meitä odotti tuttu vanha vihainen mies, joka nähtiin siellä jo viimeksi vuonna 2015. Majapaikka oli vuonon päässä vuoristonäkymällä. Hintaa noin 100€.

Ei oltu vielä ajeltu tarpeeksi, joten käytiin tekemässä iltaruoka noin 30km päässä jossain random satamassa. Siellä oli jotku juhlat alkamassa, tai sitten paikalliset oli saanut vihiä meidän hevosenlihalla höystetystä nuudelisopasta. Ei saatu kutsua juhliin, joten tiskattiin astiat ja ajeltiin takas hotellille.

Toka päivä 16.7.

Kari ei nukkunut kuin tukki, vaan ehkä kolme tuntia. Reippaasti herättiin silti seitsemän jälkeen, ja matkaa jatkettiin jo puoli yhdeksän maissa. Lähin Shell tarjosi aamupalaksi jäisiä chorizopanineja ja kuumaa kahvia. Ollaan suomalaisia, ei valitettu. Tankattiin myös auto, 1.3€/l oli tiisseli. Lähettiin ajeleen kohti Senjaa, Norjan toiseksi suurinta saarta, ja koko matka jännitettiin, koska Pasi perheineen ajelee vastaan Lofooteilta kotiinpäin, muttei se ajellu.

Mietittiin matkalla, ettei oo tullut loppiksia vastaan, niin vartin sisällä sekin tuli vastaan. Tavaroiden osto- ja myyntiliike, josta lasifriikki innostui! Siellä myytiin mm. Iittalan Seitaa ihan pilkkahintaan. Löytöjäkin tuli tehtyä, mutta maksuvaiheessa tuli ongelma. Kauppa ei hyväksynyt kuin norjalaisia maksukortteja, eikä käteistä ollut, joten löydöt jäi nyt muille löydettäviksi.

Senjaan saavuttiin yhdentoista maissa. Kelit vaihtelee kivasti, vuoren toisella puolen voi olla sumu ja toisella puolella helle. Senjan pohjoisosia kiertelevät tiet on kapeita ja huonokuntoisia, mutta korkeuseroja löytyy! Myös muutama neulansilmämutka koettiin.

Senjan kupeesta Finnsnesistä saatiin varmaan viimeinen vapaa hotellihuone. Hintaa oli 110€ ja se sisälsi aamupalan ja erikoisen hajun huoneessa. Hotellissa levähtämisen jälkeen päätettiin lähteä vielä ottamaan eteläisempi osa Senjaa haltuun. Annika ajoi (!!!!), Karlager siemaili muutaman oluen. Eksyttiin vaihteeksi pikkuteille, soratielle jopa. Yksi tie oli ihan hirveässä kunnossa, täynnä monttuja ja routavaurioita, mutta sitä sai silti ajaa kahdeksaakymppiä. Joku hullu lampaidensäikyttelijä tekikin niin, mutta me ajettiin ehkä max. kolmeakymppiä. Annika pääsi ajamaan ehkä ensimmäiset vuoristotien neulansilmämutkat ja siitähän se innostui! Se voi olla, että kohta se lähtee ihan yksin kurvaileen vuoristoon.

Kolmas päivä 17.7.

Herättiin seiskan aikaan. Auto piti siirtää ennen kello kahdeksaa, joten aamutoimet hoidettiin pikaisesti. Majoitukseen kuului aamiainen, joka toki nautittiin. Korona-aamiainen koostui lautasista, joihin oli koottu erilaisia settejä parilla leipäsiivulla, hedelmillä ja leikkeleillä ja juustoilla. Ihan ookoo.

Seuraavaksi suunta kohti Tromssaa, josta varattiin seuraavaksi yöksi majoitus. Ajeltiin pikkuteitä pitkin, pysähdeltiin kun siltä tuntui. Tromssassa oltiin joskus yhdentoista maissa. Etsittiin parkkipaikkaa puoli tuntia, ja sellainen löydettiinkin. ”Edukas”, 3,5€ per tunti. Parkkipaikkoja oli todella vähän ja isoin parkkihallikin oli vissiin jossain remontissa. Käytiin katteleen kylän Keskuskatua. Siellä ekana hienoon kahvilaan jossa todettiin, että ihan ok vessa mutta barista näytti sen verran amatööriltä, että mentiin naapuriin kioskiin ja otettiin automaattikahvit. Lisäksi tarttui mukaan reissun eka pølseni.

Mietittiin sitten, että mille aletaan. Illaksi luvattiin vesisadetta ja jotenkaan Tromssa ei saanut mielenkiintoa heräämään. Pikainen päätös ja hotellin peruminen. Ennen poistumista kylältä käytiin tsekkaan näköalahissi Fjellheisen, joka vei meidät vuoren ylle ihailemaan Tromssaa ja sen ympäristöä yläilmoista. Ihan kiva oli, mutta hinta himpsun kova (23€/hlö). Kun tultiin takas autolle, alkoikin satamaan, joten ajoitus osui nappiin. Parkkipaikka tuolla Fjellheisenillä oli ahdas ja sekava, onneksi reissuautona ei ollut mikään PT cruiseri…

Soittelimme (muuten ollaan käytetty booking.com:ia, mutta se näytti huonolta Skibotnin suhteen) muutaman majoituspaikan läpi Skibotnissa ja päädyimme mökkiratkaisuun (kaks makkaria ja sängyt kuudelle) maksoi 110€ ja se olikin viimeinen vapaa mökki. Kaikki pakolliset mukavuudet löytyy ja mökki n. 8 metrin päässä Skibotnin joesta! Illalla ajeltiin vielä etsimään Karin ja Pasin OG UG leiripaikkaa, jossa he yöpyivät teltassa vuonna 2000, löyty!

Neljäs päivä 18.7.

Mökin siivous ja kohti Nordkappia! Karitsa on käyny siellä ennenki, muttei mennyt ihan perille asti vaan heitti Puntosta pakin päälle kun kuuli, että niille pitää maksaa useita satoja paikallista valuuttaa, että näkee meren (tämä tapahtui vuonna 2000, jolloin olin vielä kiukkunen nuori. toim.huom).

Altassa syötiin Alta Bistrossa. Karidouppi söi pizzan, jossa oli kebabia ja ranskalaisia. Ajattelin, että petyn ranskalaisiin, vaan minä petyinkin kebabiin. Norjan kebab on näköjään samaa kuin meidän suikaleliha. Ärsyttävästi vielä rustosta tavaraa :( 15€. Annika nyki huiviin poropitakebabin. 17€. Ihan ok.

Maisemat karuuntui, mutta oli edelleen komeat. Varsinkin liuskekivikalliot teki vaikutuksen. Nousuja ja laskuja riitti, mutkista puhumattakaan. Muutama tunnelikin koettiin taas, pisin niistä taisi olla melkein 7 km pitkä.

Majapaikka oli askeettinen ja luksusta toi lähinnä oma kylpyhuone ja sijainti (25km Nordkappista). Huone maksoi 68€, joten se oli halvin meidän tämän reissun majoituksista. Huone oli todella pieni, mutta oli sinne saatu kaksi sänkyä ja sohvatuolia tumpattua. Sängyt ei onneksi natissu ja nitissy yhtään, ei yhtään, ei mitenkään sillä tavalla, että olisi herännyt jos joku olisi kääntänyt kylkeä….

Päätettiin vielä illalla käydä tsekkaamassa ite end of the world kun oli niin nätti keli. Nordkappiin saavuttiin yhdeksän maissa illalla. Taas puski vähän kylmää hikeä kun näimme rahastuskopin ja meinasin jo pistää Berlingon pakille. Sain kuitenkin jotenki itseni huijattua luukulle ja kuultiin, että 20€ on parkkimaksu ja lisää 30€ jos haluaa mennä kattoon museota + muita kotkotuksia, ei menty museoon vaan parkkipaikka riitti. Harmitti, kun olisi ollut kiva laittaa parit postikortit niin pohjoisesta ku vaan voi, mutta kolmekymppiä pääsystä giftshopiin on jo vähän liikaa… Sori!

Nordkapp on ihan hieno paikka, siellä tunsi olevansa maailman laidalla! Ei jääty odottelemaan auringonlaskua, sillä sitä olis saanu odotella vielä pari viikkoa, ja parkkimaksukin oli voimassa vain 24h. Seuraavan kerran aurinko tuolla laskee 1.8. kello 23.42.. Kun oltiin tarpeeksi kauan katseltu ikuisuuksiin jatkuvaa Jäämerta ja alhaalla mollottavaa aurinkoa palattiin takas kämpille ja nukkumaan.

Viides päivä 19.7.

Lähdettiin matkaan yhdeksän maissa paikallista aikaa, kotona yhdentoista maissa. Ajettiin reilu 900km noin 13 tunnissa. Matka meni yllättävän hyvin, mitä nyt yksi porokolari meinattiin ajaa. Onneksi Karitsun reflekseillä tehtiin hieno väistöliike, joten matkustajat ja poro selvisivät säikähdyksellä. Kardaani ajoi ekat 600km ja Annika loput 300km. Yhteensä kilsoja koko reissulle kertyi 3030.

Somen mukaan puolet suomalaisista reissaa nyt Norjassa, muttei se ruuhka muuten kyllä näkynyt, kuin että majapaikkoja oli vähän heikonlaisesti. Suuri osa kyllä tulee telttailemaan tai matkailuautoilemaan (ja -vaunuilemaan), joten leirintäalueilla se ruuhkaisuuus varmaan näkyy paremmin. Myös moni yleinen ranta oli kansoitettu telttailijoilla. Jos siis mietit, kannattaako lähteä, niin johan nyt toki, mutta varaudu siihen, että ruuhkaa voi olla. Hintataso ei yllättänyt meitä, kaikki on himpsun kalliimpaa kuin Suomessa, muttei niin kallista kuitenkaan, että pitäisi oma munuainen myydä reissun vuoksi. Tälläkään reissulla tämä Norja-kuume ei parantunut, ehkä jopa paheni vaan, ja mietittiinkin matkalla, missä aiotaan käydä sitten seuraavalla kerralla! Ei olla vieläkään saatu selville, missäpäin Norjaa on ne kaikista eeppisimmät maisemat, joten niiden etsintä jatkuu taas ensi kerralla! Ser deg snart, Norge!