Matkamme alkoi semirapsakkaalla 25:n (kakskytäviis!) tunnin matkalla palmujen alle San Franciscoon. Lähdimme ajamaan torstai-iltana kello kahdeksan aikaan Oulusta Helsinkiin. Visa oli rasvannut ajohanskat siihen kuntoon, että jouduttiin venyttämään stoppeja matkalla, ettemme olleet liian aikaisin Helsinki-Vantaalla.

Otimme autolle kuukauden parkkeerauksen LentoPysäköinti nimiseltä puljulta (88 egee) joka kuljettelee kentälle ja takas samaan hintaan. Kentällä oltiin soppelisti ja perussäädön jälkeen päästiin istumaan AirBerlinin koneeseen. Eka stoppi oli Berliinissä. Jäätävä mesta kyllä tuo Berlin-Tegel (TXL) lentokenttä. Hyvin vahva liikuntahalli DDR ajalta -tunnelma valloitti meidän sydämet (not). Saksalaisella täsmällisyydellä (50min myöhässä) päästiin jatkamaan matkaa San Franciscoon. Kävi hyvä tuuri, kun kone oli aika tyhjillään ja päästiin valtaamaan vapaasti paikat. Visa vei äijä pisteet ottamalla haltuun 4 penkin rivin ja pisti kuorsaten melkein koko matkan. Annika ei kaikesta yrityksestä huolimatta nukkunut matkalla varmaan tuntiakaan.

Saavuimme San Franciscoon ja yllätyksettömän tulliselvittelyn jälkeen hypättiin random taksiin ja ajeltiin meidän AirBnB-kämpille. Matkalla päästiin jo ruuhkan makuun, mutta ei mitääm sen erikoisempaa. Joku onnettomuus tiellä hidasti vaan vauhtia. Hintaa matkalle tuli 59 talaa mittarin mukaan, kuskin mukaan 65 taalaa ja meidän lompakon mukaan 70 taalaa. Nappiin meni!

Kämpille päästiin ilman mitään ongelmia ja hieno kämppä onkin. Tilava ja tommonen nätti oma pihakin löytyy, grillit ja kaikki, kukkiakin monenlaisia (otettiin anopeille kuvia). Käytiin illan päälle vielä kävelyllä muutamat lähikorttelit, syötiin KFC/Taco Bellissä (A&K kiskas 20 taalan jonku chicken boxin (kauheeta kuraa, ei se laatu vaan se määrä) ja V&P veti jotain Taco Bell tavaraa, ei tietoa kura-asteesta).

Samalla reissulla käytiin 7/11:stä hakemassa viiniä, kaljaa ja aamupalaa. Kaikki oli aika halapaa, ja Visalta kysyttiin paperit :D

Täällä missä me majaillaan on aika pirun mäkistä. Alamäkeenki osasta porukkaa (Annikaa) pelottaa mennä, mutta ylämäkeen ku lompsii niin ei ainakaan vauhdin hurma pelota. Hikistä hommaa.

Nyt ollaan tässä parit juomat nautittu ja kohta mennään nukkumaan. Matka on ollut pitkä ja muutamien tuntien pätkittäistä nukkumista lukuunottamatta, olemme olleet valveilla noin 45 tuntia. Hyvää yötä (tai huomenta, aikavyöhykkeestä riippuen) toivottellee MC Väsyneet ja Kornit San Franciscosta