Menossa mukana:

Helena: Mikä on Puolan valuutta? Paljonko se on euroissa? “Kysyppä siltä!”

Kata: Matemaattisesti lahjakas kartturi. “Saisinko oluen ja wi-fin salasanan, kiitos!”

Annika: “Millon me syödään? Missä syödään? Mitä me syödään? JOKO SYÖDÄÄN?”

Lokakuussa päätettiin yhdessä tuumin, että me tytöt ja äiti lähdetään kaupunkilomalle. Semmosella me ei olla yhdessä aiemmin oltu. Matkakohteeksi valikoitui Praha, sillä se vaikutti helpolta ja edulliselta kohteelta, jossa tekemistä ja näkemistä (ja syömistä ja juomista) riittää pitkäksi viikonlopuksi. (Ja koska pojat kävi tarkastamassa meille kohteen kuukautta aiemmin.) Kaikille meistä reissu Prahaan (ja Tsekkeihin) oli ensimmäinen laatuaan.

Päivä 1 (6. joulukuuta)

Itsenäisyyspäivänä tuo odotettu matka alkoi. Ensimmäisellä aamulennolla lennettiin Oulusta Helsinkiin, eli herätyskello soi lempeästi aamuneljältä. Aamuvirkkujen hommaa tämä matkustaminen! Ei päästy edes Prahaan saakka, kun oli jo satoja euroja tuhlattu. Tietäähän sen, naiset ja tax free -kosmetiikkaosasto… Onneksi jatkolento nousi ilmaan jo puolentoista tunnin päästä, joten ei ihan kaikkia tilejä saatu miinukselle.

Lennot meni hyvin ja kulki ajallaan. Finnair yllätti tarjoamalla ilmaiset kuohujuomat kaikille matkustajilleen Suomen 100-vuotisjuhlapäivän kunniaksi, joten koneesta poistui lauma tyytyväisiä asiakkaita!

Pilvisen Prahan lentokentällä meitä odotteli lappu kourassa  totinen autokuski (Kiitos Pasi vinkeistä!), joka kuljetti meidät kiiltävällä mersullaan hotellille. Takapenkillä odotti jälleen pullo kuohuvaa, joka saatiin tuhottua ennen majoituspaikkaan saapumista.

Majoituspaikkamme Hotel City-Inn löytyi aivan ytimestä! Kaupungin suosituin ostoskeskus Palladium on vain parin korttelin päässä. Muutkin tärkeät nähtävyydet, kuten Kaarlensilta ja Astronominen kello sijaitsevat alle kilsan päässä! Huone oli edullinen (noin 60€ per nuppi kolmelta yöltä), mutta koska siellä oli tarkoitus käydä lähinnä lepäämässä ja peseytymässä, ei liikoja mukavuuksia ja krumeluureja kaivattukaan. Huone oli kuitenkin perussiisti, ja ensimmäisenä nenään pistänyt tymäkkä kloriitin tuoksu vakuutti meidät siitä, että siivottu täällä ainakin on.

Ensimmäisen päivän agenda oli purkaa laukut ja asettua taloksi, mutta ehtiväisinä ihmisinä teimme kyllä muutakin. Kuten esimerkiksi syötiin. Suuntasimme Palladiumin ylimmän kerroksen ravintolamaailmaan. Ruokapaikaksi valikoitui tsekkiläinen ravintola, jossa kaikki söivät jotain. Nälkä siirtyi, eikä siitä sen enempää. Saipa äiti ekstrana hapanleivän sisällä tarjoiltavan keitonkin, joka kuitenkin eka maistamisen jälkeen siirrettiin naapuripöytään tarjoilijan toimesta.

Koska olimme ostoskeskuksessa, ruuan jälkeen kierreltiin kauppoja. Mitään ei ostettu. Palladium-kauppakeskus on aika samaa tasoa kuin täälläpäin, löytyi vaateliikkeitä halpiksesta luksukseen.  “Shoppailun” jälkeen lähdimme hakemaan kolmen päivän metro/ratikkakortit, joilla suhata ympäri kyliä. Metrokortteja automaateista sumpliessa ystäväsmielinen mies tuli neuvomaan, ja opasti meidät kioskille lippujen ostoon. Ostotapahtuman jälkeen sama mies tuli pyytämään meiltä kolikoita, että se siitä pyyteettömästä avunannosta…

Metrokortteja piti päästä heti käyttämään, joten ensiksi suunnistimme kohti Kaarlensiltaa. Hieno silta, mutta turistien täyttämä. Rauhassa saatiin silti olla, kukaan ei tuputtanut mitään, vaikka monenlaista kaupustelijaa siellä leipää pöytäänsä oli ansaitsemassa. Oltiin kuultu varoituksia taskuvarkaista, mutta missään vaiheessa ei pelottanut, ja laukut tavaroineen säilyi tallessa. Varovainen silti kannattaa olla aina! Ilta-auringossa Kaarlensilta on erityisen kaunis.

Koska Suomessa juhlittiin satavuotista itsenäisyyttä, myös Prahassa asia huomioitiin. Tanssiva talo valaistiin sinivalkoisin juhlavaloin, ja toki meidän piti päästä näkemään moinen ihme! Paikalla oli muitakin suomalaisia kameroiden kanssa. Yritettiin Katan kanssa lähettää kuvia talosta IltaSanomien WhatsAppiin, muttei ne menneet ikinä perille. Hotellin wifi oli todella surkea! Tosin toisena päivänä huomattiin, että wifin oli tarkoituskin toimia vain hotellin yleisissä tiloissa, ja huoneeseen sai toimivan wifin muutamalla eurolla. Periaatteen vuoksi ei maksettu, vaan sinniteltiin neljä päivää wifillä, johon piti kirjautua sisään viiden minuutin välein!

Iltaruokailu suoritettiin hotellin lähellä hampurilaispaikassa, jonka jälkeen mentiin takaisin hotellille juonimaan seuraavan päivän suunnitelmia. Hampurilainen oli hyvä perusburgeri ja se maksoi oluen kanssa noin 7€. Ei ihan halvimmasta päästä edes, mutta ihan maistuvaa mättöä!

Päivä 2 (7. joulukuuta)

Hotellin tarjoaman aamiaisen (joka oli ihan ok, erilaisia vaaleita leipiä, leikkeleitä, jogurttia, hedelmiä ja mysliä) jälkeen päivä jatkui ratikkamatkalla kohti Petrinin kukkulaa. Petrinin päälle pääsee kävellen, mutta myös kaapelihissillä, metrokorttia vilauttamalla. Päivä oli kuulas ja kaunis, joten toiveissa oli saada se paras matkakuva juuri korkeimmalta kohdalta. Kukkulalla ei kuitenkaan löytynyt maksullisen Eiffel-tornin kopion lisäksi juurikaan hyvää paikkaa katsella maisemia alas kaupunkiin, ja sekös harmitti. Kuva jäi saamatta.

Kukkulalla oli kiva pieni peilitalo, ja tämä on ainakin kaikille Instagram-ihmisille täysin must – hullunkuriset selfiet taattuja!

Vinkkinä kerrottakoon, että kannattaa mennä kukkulalle heti sen auetessa kello kymmenen maissa. Palattuamme puolen päivän jälkeen alas näimme mielettömän pitkän turrejonon kaapelihissille, ja siellä jonottavat ihmiset eivät ainakaan liian tyytyväisiltä osaansa  vaikuttaneet.

Kukkulalta kävelimme sitten upean värikkäälle John Lennon Wallille, jossa oli toinen toistaan hienompia maalauksia ja tägejä. No nyt saatiin sitten kunnolla valokuvata Instagramit täyteen!

Lennonin seinän ihailun jälkeen pääsimme kulkemaan maailman pienimmän kujan, Vinárna Čertovkan, läpi – kapeimmalta kohdalta kuja on vain 50 cm leveä. Ihmisiä hillitäkseen kujaan on asennettu liikennevalot. Päivän päätteeksi päädyimme suolaisia creppejä syömään edulliseen ja viihtyisään kahvilaan ihan keskustan tuntumaan.

Illalla poksauteltiin vielä Katalle, eli päivän synttärisankarille, skumpat hotellilla! Skool!

Päivä 3 (8. joulukuuta)  

Päivällä kävimme kiertelemässä joulumarkkinat, ja paljon nähtävää piisasikin. Astronomisen kellon alla alkoi suuri hässäkkä, ja heikompia se olisi saattanut hirvittää. Joulukuusen valot tanssivat musiikin mukaan. Kokeilimme muun muassa perinneherkkua eli tikkukanelipullaa sekä euron “hodareita”. Maistettava oli myös maailmankuulua kuumaa hunajaviiniä, medovinaa, joka oli kyllä tosi hyvää! Annika uskaltautua maistamaan myös kuumaa kaakaota, joka oli ennemminkin kuumaa suklaavanukasta… Siis tosi paksua, mutta ihan hyvää.

Käveltyä tuli ihan riittämiin, Polarin aktiivisuusranneke ilmoitti päivän askeltavoitteen täyttymisestä jo kello kahdelta! Kolmas päivä kuluikin kokonaan kävelyetäisyydellä hotellilta seikkaillessa.

Black Light Theatreja oli kuulemma ainakin kolme ihan keskustassa. Osoitteet olivat Narodni 25, Na Prikope 10 ja Ryzinska 31. Näytökset ovat joka paikassa erilaiset. Me päädyimme   Black Light Theatre Srnec -nimiseen paikkaan katsomaan historiallisen koontinäytöksen, johon oli koottu monta vanhaa klassikkonäytöstä yhteen. Hieno esitys, ja nauraa sai! Black Light -teatteri kuuluu ehdottomasti reissun kohokohtiin, ja valitsemamme teatteri oli ensimmäinen laatuaan koko maailmassa.

Päivä 4 (9. joulukuuta)

Viimeinen päivä Prahassa, ja jalat huusi tiedätte kyllä mitä… Aamupala, laittautuminen, laukkujen pakkaus ja huoneen luovutus suoritettiin ennen kello yhtätoista. Laukut jätettiin hotellille säilöön, ja sieltä lähdettiin ihmettelemään vielä viimeisen kerran joulutoria ja muita liikkeitä. Tällä kertaa oltiin puettu ostohousut jalkaan, ja Annika ja Kata osti itselleen nahkahanskoja kympillä pari ja silkkihuiveja kuudella eurolla… Kata osti työpaikalle tuliaisiksi paahdettuja manteleita. Tässä vaiheessa havahduimme myös postikorttien kirjoitteluun (jotka ei kai ole kuukautta myöhemmin vieläkään tulleet perille).

Yhdeksi oltiin varattu lounaspöytä hotellin viereiseen ravintolaan, Le Grilliin, joka oli saanut myös jonkun Michelin-tähden. Ei voi olla huonoa ruokaa ravintolassa, joka on Googlessa saanut arvioksi 4,8/5! Lounas tarjoiltiin hotellin sisäpihalla lasitetulla terassilla, jonka ikkunan takana seikkaili riikinkukkopariskunta. Valittiin kaikki mielemme mukaan kolmen ruokalajin menut, eli alkuruoat, pääruoat ja jälkkärit. Lisäksi otettiin pullo punaviiniä kolmeen naiseen. Lasku jäi jokaisella euroissa alle viidenkympin, ja oli kyllä ihan koko reissun parhaimmat pöperöt! Kokkostytöt suosittelee!

Syöminkien jälkeen (ei tarvinnu käydä mäkkärillä) käytiin kiertelemässä vieressä ollutta pop uppia, jossa oli tarjolla tsekkiläistä designia, koruja, laukkuja, vaatteita, käsitöitä… Annika löysi koruja. Ja vielä vähän lisää koruja. Kaikkea ihanaa se ei kuitenkaan raaskinu ostaa, ja näin jälkeenpäin ajateltuna vähän harmittaa. Mieleen jäi kummittelemaan söpöt posliiniset origamikorut ja muutamat betonista valetut riipukset…

Aikamme kierreltyämme kävimme vielä viimeisen kerran kantapaikassamme hotellin vieressä siemailemassa oluet ja siiderit, ja sitten kutsuikin jo Finnair lennolle takaisin kohti koti-Suomea. Prahasta jäi kyllä hyvä mieli, voimme suositella kaupunkilomakohteeksi muillekin! Neljä päivää riitti mainiosti, sillä aina voi jättää jotain nähtävää ja koettavaa ensi kerrallekin… Sitä, päädymmekö Prahaan joskus toistenkin, ei tarina vielä kerro...

P.S. Ollaan vielä puheväleissä! :D

 

Loppuun vielä kootut vinkit:

Yleistä:

Hintataso ruoan suhteen selvästi edullisempi kuin Suomessa. Lounas Michelin-ravintolassa kolmella ruokalajilla sekä kolmelle jaettu viinipullo kustansi alle 50€/pää. Muuten maittavan illallisen juomineen sai usein alle kymmenellä eurolla.

Paikalliset oluet on (kuulemma) tosi hyviä! Siidereitäkin löytyi, mutta valikoima oli niukahko. Yhden oluen puoleksi väkisin juonut Annika ei silti joutunut janosta kärsimään.

Asusteet edullisempia (esim. silkkihuivi 6€ ja nahkahanskat 10€), mutta esimerkiksi vaatteet aika lailla samaa tasoa. Turistien suosimissa paikoissa hinnat kovemmat.

Sää on keskieurooppalaiseen tyyliin leuto, vierailun aikana lämpötila vaihteli +6 – -2 asteen välillä. Joulukuun alussa pimeää oli jo neljän maissa. Lunta ei ollut, mutta sitä satoi viimeisenä vierailupäivänä havaittavan verran.

Nähtävyydet:

Mene Petrinin kukkulalle heti aamusta. Puolen päivän aikaan jono oli jo kymmeniä metrejä. Kukkulalle pääsee normi metrolipulla. Eiffel-tornin kopioon pääsee sisälle, jos jaksaa kävellä 300 porrasta ylös ja alas. Kukkulalta löytyy myös kiva peililabyrintti!

Black light theatre – Hybernska pääkadulla on kokemus, jota ei kannata jättää välistä. Esityksiä pystyy seuraamaan, vaikka ei puhu sanaakaan tsekkiä.

Kaarlensilta on turistirysä ainakin päivisin ja iltaisin. Toisella puolen siltaa on torni, jonne pääsee kiipeämään ja ottamaan sillasta kuvia (ei kylläkään käyty).

Muuta:

Kaikki ovet aukeavat sisälle päin! Monta kertaa revittiin ovea auki, kun olisi pitänyt työntää. Ja ei, yön aikana tšekkiläiset eivät käyneet kääntämässä saranoita siten, että seuraavana päivänä ovet olisivatkin avautuneet ulospäin. Tiedä sitten mitä ne kaikki yöt tekevät, kun eivät moista pikkuasia kuten saranan vaihtoa voineet hoitaa.

Mukulakivikadut eivät ole jalkojen ystäviä, ja käytännössä kaikki kadut keskustassa on mukulakivisiä. Hyvät (ja sisäänajetut) kengät pitää olla! 

Kulut yhdeltä henkilöltä (hinnat euroina):

Lennot (Finnair):  330€ OUL-HEL-PRG-HKI-OUL

Majoitus: Kolme yötä kolmen hengen huoneessa 180€ (Hotel City-Inn), eli yksi yö per henkilö 20€, yhteensä 60€

Liikkuminen: Etukäteen varattu taksi lentokentältä hotellille + pullo kuohuvaa 50€ 

Kolmen vuorokauden metro/ratikkalippu 12€

Taksi hotellilta lentokentälle 24€ eli 8€ per henkilö

Käyttörahaa mukana noin (lähes kaikki meni) 400€

(Hotelli ja lennot maksettu kortilla, kyyti hotellille käteisenä euroilla ja loput korunoilla)

Yhteensä kaikki (Annikan osuus): 840€

Säästövinkit:

Me ei edes yritetty olla tarkan markan budjetilla. Mikäli haluat lompakollesi kevyempää kuritusta, niin tässä pari vinkkiä:

• Finnair tarjosi kaikille matkailijoille Suomen 100-vuotisen juhlapäivän kunniaksi itsenäisyyspäivänä pikkupullot skumppaa (12€). Kannattaa siis ajoittaa lento kohteeseen Suomen satavuotisjuhlapäivälle! Merkkaa kalenteriin!
• Kolmen päivän lippu julkisiin kulkuvälineisiin hyväksi havaittu
• Ota omat ruisleivät ja kahvipaketti Suomesta mukaan.
• Varaa myös euroja mukaan! Vaikka euro ei ole maan virallinen valuutta, käy se monissa paikoissa maksuvaluuttana. Esimerkiksi torien kojuissa hinnat ilmoitettiin usein myös euroina, ja hinta euroissa saattoi olla paikallista hintaa edullisempi!