Reissaajat: Pasi, Kari, Saara,  Annika

Kevätreissun kohteeksi valikoitui Lontoo, koska Annika on aina halunnut käydä siellä, ja Karille se oli sellainen “pakko kai siellä on joskus käydä” -kohde. Lennot varattiin viime marraskuussa. Oltiin jo valmiiksi suunniteltu viikonloppua Helsingissä, joten lähtöpäiväksi valikoitui maanantai, ja lähtöpaikaksi luonnollisesti Helsinki-Vantaan lentokenttä. Paria kuukautta ennen reissua myös Pasi ja Saara kyseli, mahtuisko he samaan kaupunkiin samaan aikaan, ja koska me ei osata sanoa hyvälle seuralle ei, niin  sanottiin että joo. Ei olla tällä kokoonpanolla aiemmin oltukaan asuntoautoviikonloppua Ilosaarirockissa  pidemmällä reissulla. Pasi folkkeili koko porukalle aivan mahtavan majapaikan hyvien kulkuyhteyksien läheltä, joten nappiin meni tämäkin yhteisprojekti!

Päivä 1. (19.3.)

Lento Helsingistä Lontooseen nousi ilmaan kasilta. Ennen lentoa Pasi sai suututettua yhden mummon, joka jäi turvatarkastukseen jähimään tukkeeksi ihan liian pitkäksi aikaa. Mummon tokaisu ”Ookko ekaa kertaa täällä” jäi koko reissun motoksi.

Perillä kolmisen tuntia myöhemmin, eli noin yheksän maissa paikallista aikaa. Oltiin varattu linja-autokyyti EasyBussilla Victorian asemalle, kuski kuljetti ympäri lähiöitä puolitoista tuntia neljän euron hintaan. Vahva suositus tälle kyydille!  Eka kauppakeskus ja ruokaa, buffetti neljälle juomineen kustansi noin 45 puntaa. Ei ollut häävi, mutta ainaki näläkä lähti.

Sitten hommattiin kaikille paikallisliikenteeseen kelpaavat matkakortit, eli OysterCardit. Seitsemän päivän lippu maksoi saman verran ku viiden päivän lippu, eli 34,10 puntaa per henkilö. Oysterille voi myös ladata arvoa haluamansa määrän, jolloin joka matka maksetaan sillä, ja päivälle tulee tietty summa kattona, jonka jälkeen kyydeistä ei maksua enää peritä.

Pööpöilyä, check inn neljältä. Löydettiin perille. Mielettömän siisti kämppä, 80 neliötä kahdessa kerroksessa, löytyy kaikki mitä toivoa voi. Yläkerrassa on olohuone/keittiö, jossa kaikki tarvittavat keittiövälineet, jopa pyykkikone!  Alakerrasta löytyy eteisaulan lisäksi kaksi makuuhuonetta ja kylppäriä. Lisää tietoa täältä.

Päivä 2. (20.3.)

Aamulla satoi vettä. Pasi ja Saara heräs reippaina jo kuuden maissa paikallista aikaa, Pekonijätit koisotteli kaheksaan. Aamupalan jälkeen hypättiin bussiin viereiseltä pysäkiltä. Mentiin tsekkaan paikallinen Tietomaa, eli Science Museum. Iso iso iso museo neljässä (vai viidessä?) kerroksessa. Nähtävää ja ihmeteltävää riitti, ja kierrettiin kaikki meitä kiinnostavat näyttelyt reilussa kolmessa tunnissa. Näkemättä jäi maksullinen Wonder Lab -osio ja muutamat tiedeleffat, mutta eipä niitä ois enää jaksanutkaan.

Katottiin ku sielä oli semmonen äkänen 360 astetta kieputteleva lentosimulaattori. Ihmiset meni sinne kyytiin ja ovi sulettiin. Alko hirveä kirkuminen, hysteerinen nauraminen ja  oksentelu. Ihmiset tulivat kauhusta kankeina ulos laitteesta. Pasi ja Saara kävi ostaa välittömästi liput. Ainoa virhe, minkä he tekivät, oli se, että he menivät ko. laitteen vieressä olevaan lentosimulaattoriin. Ovi kiinni ja kone nytkähteli n. 5cm joka suuntaan ja homma oli ohi. Kolmevuotiaden lastenkin mielestä kyseinen laite oli ihan nössö. Ebin.

Tosi mukava paikka, ilmaiseksi pääsee sisään, mutta lahjoitettiin viisi puntaa per nenä toiminnan tukemiseen. Tiedemuseon lahjakaupasta löytyi kivoja tuliaisia.

Seuraavaksi oli nälkä. Onneksi hotastiin leivät just ennen museokierrosta, joten pahimmalta nälkäkiukulta vältyttiin. Koitettiin ettiä aiemmin bongattua running sushi -paikkaa, ei löydetty. Päädyttiin syömään amerikkalaiseen ketjuburgeripaikkaan nimeltä Five Guys, joka oli kokeneimmiltakin Amerikan matkailijoilta vielä testaamatta. Oli tosi hyvät hampurilaiset ja iiiisot ranskalaiset, vaikka edulliseksi ei voi paikkaa haukkua. Kaks ateriaa yhellä oluella oli melkein 35 puntaa.

Ruuan jälkeen haluttiin mennä pubiin miettimään seuraavaa liikkua, mutta eksyttiin vahingossa hienostoalueelle, josta ei pubia löytynyt. Rikkaat juo vissiin kalijansa kotona. Lisää bussilla suhailua nii johan alko pubeja löytymään (tai ainaki yks) joten juomat saatiin. Kello alko olemaan varttia vaille kotiintuloaika, joten kävästiin taas kaupasta hakemassa iltapalaa, tällä kertaa pizzaa ja sushia.

Päivä 3. (21.3.)

Aamupalat naamariin ja kohti SkyGardenia, joka on hieno (ja ilmainen!) näköalapaikka radiopuhelinta muistuttavan pilvenpiirtäjän ylimmissä kerroksissa. Paikka toimii myös sisätilapuutarhana. Paikkaan pääsee, kun varaa etukäteen ajan milloin haluaa mennä, noin viikkoa etukäteen pystyy ajat varaamaan. Ei kannata mennä liian aikaisin, niin kuin me tehtiin, sillä meitä yritettiin hätistellä jonosta pois. Päästiin kuitenkin ylös tsekkaileen Lontoota yläilmoista, eli kaikki hyvin. Taas vasta ylhäällä ymmärsi, että tää on aika iso kaupunki eikä kyllä keretä näkemään kaikkea mielenkiintoista. Onneksi tänne pääsee uudestaan halutessaan, lennot voi bongata tosi edullisestikin.

Skygardenin jälkeen alettiin suorittamaan pakollisia Lontoo “musteja” ihan urakalla. Hypättiin DoubleDeckerin kyytiin, suhailtiin metrolla kohti Westminsteriä, koska haluttiin nähdä Big Ben. Iso Pena oli remontissa, ja sitä koristi massiiviset rakennustelineet, mutta eipä se menoa haitannut, turisteja riitti silti ruuhkaksi asti. Parit kuvat ja matka jatkui metukalla kohti Camden Townia. Sinne mentiin etsimään toreja ja ruokakojuja, molempia löydettiin. Syötiin reissun ainoat “pakolliset” ruoka-annokset, eli fish and chipsit. Löydettiin ravintola (Poppies), joka oli tuosta nimikkoannoksestaan palkintojakin saanut, mutta eipä se kovin hääviä ollu siltikään. Pottuja ja mautonta kalaa. Vaikka kaikki söi eri kalaa, kaikki maistu samalta.

Syönnin jälkeen kierreltiin kojuja, kunnes paikat alko menemään kiinni kuuden maissa. Camden vaikutti kivalta paikalta, värikäs ja semmonen vähän hipsterimäinen mesta! Jos ois enempi aikaa, tuolla tulis varmaan hengailtua useamminki. Sitten mentiin kattoon Piccadilly Circusta, joka on vähän niinku New Yorkin Times Square. Vähän niinku. Turisteja ja valomainoksia sielläkin oli ja palijo, myös matkamuistoliikkeitä riitti. Etsittiin pubia, mutta kaikki oli täynnä, ja haluttiin päästä istumaan ja leppuuttamaan hoosiannaa huutavia jalkoja. Ei löytyny pubia, joten mentiin kasinoon. Siellä sai istua rauhassa ja siellä sai ostaa kaljaa rahaa vastaan. Hinnatkaan ei olleet niin pahat kuin ois voinu kuvitella! Siellä istuskeltiin niin kauan, että voimat riitti vaeltaa takas kämpille kahden metron vaihdon taktiikalla. Ps. Pasi ja Saara hävis meidän massit rulettipöydässä.

Päivä 4. (22.3.)

Aamun eka stoppi oli Borough Market, jossa tarkoitus oli maistella ruokakojujen eksoottista tarjontaa. Maistettiin kolmeen pekkaan annos kampasimpukoita, joista jokainen otti suupalan ja roskiin päätyi loput :D Tulipahan maistettua! Maku ei ehkä ollut niin hirveä, mutta koostumus tosi ällöttävä. Kari ja Annika päätyi syömään annoksen mac´n´cheeseä ja pulled porkia (kuinka eksoottista!), Saara söi jonku wrapin ja Pasi falafelia (kuulemma ihan sootanan hyvvää).

Räpsittiin kuvia ja maisteltiin juustoja, jännin juustokoju tarjosi juustoja, jotka oli eri alkoholeissa kypsytettyjä (Drunk cheese). Olutjuustoa piti ostaa kämpille iltapalaksi, niin jännän makuinen oli se. Osteltiin myös muita hyviä juustoja, joilla saatiin illalla pöytä koriaksi! Paikka oli kyllä viihtyisä, mutta istumapaikkoja (varsinki pöydällisiä) oli aika hintsusti. Mietittiin myös, että helteellä tuolla käyskentely voi olla tuoksujen kannalta aika mielenkiintoinen kokemus.

Maistelujen jälkeen lähettiin taas jonnekki, S ja P lähti metrolla kohti Primarkin halpisvaatteita, ja K ja A lähti bussilla samaan paikkaan.  Ollaan menty tilaisuuden tullen paikasta toiseen mieluummin bussilla ku metrolla, koska bussilla kulkiessa näkee maisemia enemmän ja voi hypätä kyydistä pois aina kun bongaa jotain mielenkiintoista. Eksyttiin matkalla kahveille ja kakuille, eikä sitten menty koko Primarkiin. Kuulemma valikoimaa oli ihan hulluna, hinnat halvat mutta laatukin sen mukainen… Ei harmita että jäi välistä (mutta harmittaa onneks). 

Käytiin tsekkaan yks nörttien  sarjakuva/oheisstuotekauppa Forbidden Planet, josta löytyi jotakin. Sitten oli jo nälkä, ja löydettiin lähistöltä pihviravintola, joka oli kovasti hehkutettu. Flat Iron oli paikan nimi. Ruokalista oli hyvin niukka, käytännössä kaks erilaista pihviä joihin sai valita lisukkeet. Kaikki otti vähän eriä, kaikki tykkäs. Neljälle ruuat makso n.115 puntaa. Ruuan jälkeen pööpöiltiin vielä parissa liikkeessä ja mentiin kaupan kautta metrolla kotia. Metrossa oli jotain häikkää ja ihan älytön ryysis, jotakin olis saattanu semmonen ahistaa. Illalla mietiskeltiin juustopöydässä vielä viimisen päivän metkuja, ja kateltiin seuraavalle päivälle aamiaispaikka ja reitti sinne valmiiksi.

Päivä  5 (23.3.)

English breakfast Cafe 338:ssa. Pieni paikka, hyvä aamiainen. Kari söi perinteisen täkyn englantilaisen aamiaisen (makkaraa, papuja, munaa, herkkusieniä, röstipottuja) ja Annika combona (miinus perunat ja sienet, plus pannukakut), molemmille toasteja, kahvia ja tuoremehua. Jepajee. Siitä Brick Lanelle tallustelemaan. Hulluna katutaidetta (mm. Banksyn teoksia), vintageliikkeitä ja muutama koditon. Mukavaa ja värikästä seutua, kamera räpsyi koko ajan! Tykätään tutkia tämmösiä huudeja mieluummin ku tuijotella niitä iänikusia turistirysiä.

Liikuskeltiin tämä päivä parettain omillaan. Brick Lanelta liikahettiin katteleen että missä se Sherlock Holmes asuikaan. No Baker Streetillähän se! Matkustettiin melkein koko päivä DoubleDeckereillä, jos ylös pääsee eturiviin nii on aika jepajee näkymät! Sherlockin huudeilta ostettiin postikorttteja ja kirjotettiin niitä tuon salapoliisin nimikkobaarissa (niitä on täällä varmaan 50).

Siitä matka jatkui johonki Shake Shackeista (kallis, mutta hyvä jenkkiburgeriketju, pienet annokset), josta mentiin vielä yhelle. Käytiin tsekkaan myös Novelty Automation, jossa oli hauskoja arcadepelejä. Tosi pieni paikka, mutta tarjosi noin puoleksi tunniksi huvia kahdeksalla punnalla. Suhailtiin myös taksilla, ja seki oli kivvaa.

Kotia kämpille tultiin kuuden jälkeen, ja pakattiin reput ja laukut ja käytiin suihkussa. Aamuksi tilattiin taksi viemään meidät kentälle noin 60 punnan hintaan. Oltiin nukkumassa ennen yheksää, kun P ja S vielä viiletti menemään pitkin Londonia viimeisen illan huumassa.

Päivä 6. (24.3.)

Herätys viideltä, taksi pihassa kuudelta. Perillä lentokentällä seitsemältä, lento kotia lähti yhdeksältä. Perillä Helsingissä kahelta, kotona Oulussa yheltätoista. Catwickin lentokentällä napattiin ruuaksi kalleimmat ja paskimmat annokset, kaksi aamiaisleipää minuutin paistetulla munalla ja makkaralla ja kokiksilla maksoi yhteensä 18 puntaa! Muuten ihan jepa, mutta tosi huono. Onneksi reissu oli muuten tosi hyvä, niin ei viimeinen ruokailu Englannissa harmittanut.

Yleistä:

Liikenne on sekavaa, nämähän ajaa ihan väärinpäin! Ei oo ensimmäisen haaveena lähtiä täällä roadtrippailemaan.

Ainoat, jotka pysähtyy punaisissa valoissa suojateillä, on turisteja. Paikallisilla on “kiire”.

Pubeja on muka joka nurkassa, muttei oikeasti oo. Tai jos on, niin ovat niin täynnä jo viiden kuuden maissa, ettei istumaan mahdu.

Roskiksia ei löydy ikinä sillon, kun niitä tarvitsis.

Ihmiset on ystävällisiä ja kohteliaita ja auttaa kyllä jos pyytää (ellei niillä ole kiire…ja niillä on aina kiire).

“Mind the gap between the train and the platform” Metroissa varoitellaan raosta junan ja maanpinnan välillä ihan koko ajan. Ihan. Koko. Ajan.

“Look right” Suojateiden edessä lukee, minne suuntaan pitää katsoa. Ihan hyvä, kun ei tuota vasemmanpuoleista liikennettä muutamassa päivässä sisäistä.

Tupakka on älyttömän kallista! Halvin aski mentholia maksoi kymmenisen puntaa. Suuri osa tupakoijista käärii sätkänsä itse, myös ne asuista päätellen rahakkaissa töissä olevat.

Portaita riittää! Yleensä ravintoloiden/kahviloiden vessat löytyy ylä/alakerrasta.

Takseissa on kivasti tilaa, ja aloitusmaksu aika alhainen. Kannatti kokeilla. Ja onhan ne paikalliset taksit sympaattisia ja söpöjä!

Kalja pubeissa viitisen puntaa. Siideri suunnilleen saman verran.

Paikallinen ruoka ei maistu miltään. Siksi HP Saucea on aina tarjolla.

Imelä ja kasvinen tuoksu leijailee joka paikassa… varsinkin Camdenissa.

Vaikka Lontoota kritisoidaan aina älyttömän kalliiksi paikaksi, niin voi täällä kohtuullisellakin budjetilla lomailla. Tällä hetkellä yksi punta on noin 1,2 euroa.

Kerran oon käyny, ihan ookoo.