Viime viikolla me otettiin ja lähdettiin naisten reissulle Edinburghiin, Skotlantiin! Matkaseurueeseen kuului äänessä olevan Annikan lisäksi aiemmista postauksista tutuksi tulleet äiti Helena, isosisko Katarina sekä vierailevana tähtenä täti Maritta. Reissua Edinburghiin oltiin mietitty jo vuosia, joten nyt vihdoin oli sen aika toteutua!

Matka varattiin tammikuun lopussa. Finnairin edestakaiset lennot Oulu-Helsinki-Edinburgh maksoi noin 380€/henkilö, sisältäen matkatavaroiksi ainoastaan penkin alle mahtuvan repun. Otettiin yhteisesti yksi ruumaan menevä laukku, ja siitä maksettiin noin 60€ ekstraa. Kata löysi meille Edinburghin pääkadulla Royal Milella sijaitseva kahden makuuhuoneen airbnb-asunnon, joka maksoi neljältä yöltä yhteensä 1440€, eli 360€/hlö.

Päivä 1 – Säkkipilli soi

Lennot meni hyvin, mitä nyt Helsinki-Vantaan ainoan käytössä olevan kiitoradan ruuhkan takia piti viivytellä vartti taivaalla ennen kuin päästiin laskeutumaan. Perille Edinburghin lentokentälle päästiin iltaseitsemän maissa paikallista aikaa.

Lentokentältä nostettiin muutama sata puntaa käteistä, jonka jälkeen Kata tilasi meille Uberin. Puhelias kuski vei meidät ihan majapaikan ovelle asti. Auton kyydistä pois noustessa korviin kantautuva säkkipillin ääni vakuutti meidät siitä, että nyt todellakin ollaan Skotlannissa!

Majapaikka oli yli viisisataa vuotta vanhan talon kolmannessa (eli suomalaisittain neljännessä) kerroksessa ja sinne vei kiviset kierreportaat. Niitä pitkin laukkua kantaessa kävi mielessä, että olisihan sitä pienemmälläkin laukulla pärjännyt… Asetuttiin taloksi ja hengähdettiin hetki, jonka jälkeen päätettiin lähteä etsimään ruokaa. Muutaman ”keittiö on jo suljettu“ tai “odotusaika on tunnin” toteamuksien jälkeen löytyi aasialaista ruokaa tarjoileva ravintola, joka päästi meidät syömään sillä ehdolla, että tilataan vain pääruoat ja valitaan ne äkkiä, joten ei mennyt kauaa kun saatiin ruokaa nenän eteen. Currykanaa ja tahmeaa riisiä, ihan jees, noin parikymmentä puntaa tästä ilosta maksettiin. Ruuan jälkeen käytiin vielä testaamassa alakerran Jolly Judge – niminen pubi, ihan jees sekin!

Illalla päätettiin, että vaikka tää asunto ihan ookoo onkin, niin halutaan sisustaa tämä uudelleen. Erotettiin toisesta parisängystä patjat ja raahattiin toinen niistä keittiö/olohuoneeseen, niin saatiin Katalle “omaa tilaa”, ja minä sain oman peräkammarin.

Päivä 2 – Pitkin poikin Royal Milea

Ensimmäinen kokonainen päivä meni kävellen ees taas pitkin Royal Milea. Shoppailtiin, syötiin, juotiin, kierreltiin nähtävyyksiä ja otettiin paljon valokuvia. Perus turistimeininkiä, mutta turistejahan tässä ollaanki. Aamupala nautittiin majapaikan sisäpihalla olevassa kahvilassa. Otin englantilaisen aamiaisen ja kyllä maistui! Muiden aamiaiset ei niin hyviä olleet, joten ei käyty samassa paikassa toista kertaa. Sen sijaan ostettiin kaupasta aamiaistarvikkeet asunnolle.

Tänään oli lähes helle (+20c, tuntuu kuin +25c) ja ainoa asia mikä siinä harmitti, oli se kun mukana olevat vaatteet oli ennemmin sadesäätä ajatellen pakattu.

Iltasella käytiin katselemassa Arthur`s seatia, joka on näköalakukkula kaupungin laidalla. Normaalisti kukkulalle pääsee autolla, mutta nyt tie oli suljettuna, eikä kukaan tiennyt miksi. Lähellä sijaitseva kuninkaallisten palatsi Holyrood oli myös suljettuna, joten saattoi olettaa, että kuninkaallisia saapuu kaupunkiin lähiaikoina. Kukkulan päälle vei myös polku, mutta koska meillä ei ollut mukana patikointikamoja (ja päivän kävelyt oli ainakin minut jo väsyttäneet) jäi Arthur`s seat tällä kertaa kokematta.

Päivä 3 – Biitsipäivä

Aamiaisen ja pienen asukriisin selättämisen jälkeen (laitoin vahingossa käyttämättömiä vaatteita pesuun ja sitten niitä piti kuivatella föönillä) lähdettiin Portobello – rannalle! Koska oli älyttömän kaunis ja lämmin kesälauantai, ei ketään varmaan yllätä, että siellä oli kaikki muutki! Syötiin Beach House-ravintolassa, ihan ookoo ruoka, mutta paikka oli meluisa. Jälkiruoaksi otin ehkä kalleimman jäätelöannoksen ikinä (8 puntaa!!!) ja ei tosiaan ollu kyllä sen arvoinen. Noo, Uber alle ja takas keskustaan.

Kaupungissa mentiin taas aiemmin tutuksi tulleeseen ruokakauppaan ostamaan eväitä seuraavalle päivälle. Matkalla osaa meidän seurueesta koitettiin värvätä erääseen nimeltämainitsemattomaan maailmanlaajuiseen kulttiin ilmaisen persoonallisuustestin varjolla! Multa jäi kutsu saamatta, ja sekös mua harmitti muttei harmittanu onneks. Hetken verran otettiin asunnolla happea (joka meinasi aina loppua noita portaita ylös kivutessa) ja sitten oltiinkin valmiita valloittamaan Edinburghin linnaa. Linna oli jo suljettu vierailijoilta, joten ihailtiin sitä eri suunnista ulkoapäin. Sen jälkeen olikin taas nälkä, joten mentiin maistelemaan amerikkalaistyylisiä pizzoja. Itse otin Cheeseburger-nimisen pizzan, ja hyvää oli! Päälle tuli burgerpihviä, cheddarjuustoa, hampurilaiskastiketta ja kurkkusalaattia. Kysyivät vielä, haluanko majoneesia pizzan päälle, ja koska oon Oulusta, en kieltäytynyt tarjouksesta.

Päivä 4 – Ylämaiden kutsu

Aamu alkoi mukavasti neljän tunnin yöunien jälkeen puoli kuudelta, onneksi äiti ja Maritta teki meille illalla eväsleivät valmiiksi. Sää näytti siltä, että kohta sataa, mutta rohkeasti käveltiin autioita katuja pitkin kohti bussipysäkkiä, jossa meitä odotti iloinen opas Tim, joka vei meidät kohti Skotlannin vuoristoa eli Ylämaita kiertelemään.

Bussi oli muuten hyvä, mutta penkit oli liian takakenossa ja takana istuvan miehen kuorsaus ei välttämättä sopinut tunnelmaan. Kiertoajelu kesti 12 tuntia ja maksoi noin 90€. Oli todellaki wörtti, päästiin näkemään todella hienoja nummimaisemia! Ja edellämainittu Tim oli kyllä loistava opas, hän kertoi tarinoita paikan historiasta ja mytologiasta sekä välillä soitti itse kokoamaansa soittolistaa, joka koostui skottilaisista artisteista. Opas myös muisti mainita, kun ohitettiin esimerkiksi James Bondista tai muista elokuvista tuttuja maisemia.

Pysähdyttiin muutamaan otteeseen kuvailemaan maisemia sekä pienempiin kaupunkeihin kahvi- ja vessatauoille. Kerran pysähdyttiin myös rapsuttelemaan ylämaankarjaa, eli pörrölehmiä! Tai siis yhtä niistä, joka hengaili aitauksen vieressä kun muut seurasi tilannetta vähän kauempana. Pidempi pysähdys koettiin Fort Augustuksessa Loch Nessin rannalla, joka varmaan on kaikille ainakin nimenä tuttu. Vaikka kuinka toivottiin, ei Nessie tullut meitä moikkaamaan.

Bussin saavuttua takaisin kaupunkiin iltakahdeksalta käytiin vielä syömässä risottoa ranskalaisessa ravintolassa ja valuttiin takaisin kämpille pakkaushommiin ja viimeisen illan viettoon.

Päivä 5 – Loppukiri

Aamulla herättiin ennen kellonsoittoa. Asunto piti luovuttaa viimeistään kymmeneltä, joten oltiin ulkona kymmentä minuuttia aiemmin. Sitä ennen suoritettiin loppuun pakkaaminen ja kämpän normaalitilaan palauttaminen. Vietiin laukut päiväksi säilöön läheiseen kahvilaan, joka tarjosi kyseistä palvelua. Sen jälkeen lähdettiin kiertelemään vielä viimeisen kerran vanhan kaupungin matkamuistomyymälöitä. Kata löysi kiltin tuliaisiksi ja jotain pientä tarttui mullakin mukaan. Reput täynnä hyvästelimme Edinburghin ja otimme Uberin kohti lentokenttää iltapäiväkolmen maissa. Kotimatkan lennot meni ihan ookoo, ja kotiin Ouluun saavuttiin yhden jälkeen yöllä. Näin saatiin päätökseen ihan loistava reissu!

Ranskalaiset viivat

• Hieno kaupunkilomakohde! Kiilasi kyllä suosikkikaupunkien joukkoon.
• Paikalliset on ystävällisiä ja rentoja. Muutenkin kaupungissa vallitsee rento ilmapiiri.
• Paikka tuntui turvalliselta kaikin puolin, myös yksin voisi kuvitella käyvänsä täällä.
• Kortilla pärjää, mutta varaisin jonkin verran käteistä mukaan.
• Edulliseksi kohteeksi tätä ei voi väittää, mutta budjettiin toki vaikuttaa paljon omat valinnat.
• Syömisiin juomineen meni yleensä noin 20-30 puntaa per henkilö. Punta on tällä hetkellä n 1,16€.
• Ruoka oli hyvää ja annoskoot järkeviä. Nälkä ei silti jäänyt (no ehkä pari kertaa jäi).
• Nähtävyyksiin, kuten esimerkiksi Edinburghin linnaan kannattaa varata liput etukäteen!
• Vesijohtovesi on juomakelpoista ja todella hyvää, eli ei maistu millekään!
• Kävellä saa ja pitää paljon, eli hyvät kengät on todella tärkeät. Parhaimmillaan käveltiin 8 km yhden päivän aikana.
• Kadut on suurimmaksi osaksi mukulakivisiä. Portaita ja mäkiä riittää.
• Yleensä sää vaihtelee, meillä kävi ilmiömäinen tuuri. Yhtenä iltana satoi tihuuttaen, muttei kastuttu kertaakaan.
• Skottiruudullisia huiveja myydään joka kaupassa! Itsellä jäi huivit ostamatta kun en osannut päättää väriä.
• Ei maistettu viskiä, giniä eikä haggista. Ei myöskään kurkittu kilttien alle.
• Toukokuu oli paikallisten mukaan paras kuu matkustaa Edinburghiin.
• Elokuussa koko kaupunki täyttyy turisteista Fringe-festivaalien takia. Myös majoituksen hinnat kuulemma kohoaa pilviin tuolloin. Ei ne edulliset kyllä olleet nytkään!

Ehdottomasti haluaisin Skotlantiin uudestaankin, sillä paljon jäi vielä näkemättä! Road trip Ylämaille kiinnostelee, jos sitä vaikka rohkaistuisi ajelemaan väärällä puolen tietä… Opas sanoikin, että yleensä ihmiset haluavat uudestaan Skotlantiin, enkä minäkään taida olla tässä poikkeus.